Viime päivinä


Tuli sitten melkein huomaamatta pidettyä viikon blogitauko. Tai huomasihan sen - miten paljon aikaa ja energiaa jäi kaikkeen muuhun, kun blogijutut ei pyörineet mielessä juuri ollenkaan. Mulla käy aina niin, että mitä pidempi tauko kirjoittamiseen tulee, sitä vaikeampi on palata taas sen pariin. Sitten taas kun päällä on hyvä flow, niin postauksia syntyy kuin itsestään. Kuluneella viikolla kyllä nautin siitä, kun en avannut konetta ollenkaan, se tuntui kieltämättä aika hyvältä. Jännä harrastus tämä blogin pitäminen, kun toisaalta se vie todella paljon, mutta ei sitä sitten oikein osaa lopettaakaan ja toki se myös vastapainoksi antaa paljon.

Mutta mitä kaikkea sitten viikon aikana tulikaan tehtyä? Musta tuntuu, että en edes muista koko viikkoa kun se vaan humahti ohitse, mutta samaan aikaan oma olo on ollut tosi onnellinen ja virkeä. No ainakin ollaan...


  • Ulkoiltu paljon. Syksy on lempivuodenaikani ja just nyt luonto on parhaimmillaan. Vielä hetki sitten tunsin itseni koko ajan kamalan väsyneeksi ja se ulos lähteminenkin tuntui välillä liian suurelta ponnistukselta, mutta nyt olen ollut taas paljon energisempi ja iloisempi, kun olen vain pakottanut itseni ulos väsymyksestäkin huolimatta. Yksi aamupäivä Lukan ollessa kerhossa, me tehtiin Kamilin ja Taikan kanssa parin tunnin metsäretki ja se tuntui niin hyvältä ja voimaannuttavalta.

  • Aloitettu herkkulakko ja onneksi Kamilkin innostui lähtemään mukaan, joten tulee ehkä hieman helpompaa pysyä erossa herkuista. Imetys on nostanut makeanhimon uusiin sfääreihin ja tuntuu, että olen syönyt suklaata jokaikinen päivä. Ihan super ehdottomia ei olla, koska jätettiin viikkoon yksi herkkupäivä: maanantai.  


  • Mietitty kovasti ensi syksyn päiväkoti-asioita ja välillä olen ahdistunut, välillä melkein ollut jopa ihan ok asian suhteen. En haluaisi millään laittaa Taikaa vielä niin pienenä hoitoon, mutta vaihtoehtoja ei oikein ole. Ollaan löydetty yksi tosi kivalta kuulostava yksityinen päiväkoti, joka vaikuttaa sellaiselta, mihin voisin meidän lapset mielelläni laittaa. Pitäisi laittaa hakemusta mahdollisimman pian, mutta kaikki hoitoasiat tuntuvat vielä ihan heprealta mulle... Jälleen kerran tuntuisi helpommalta vain sulkea silmät ja leikkiä, että ensi syksyyn on vielä ikuisuus aikaa, mutta ei se kuitenkaan toimi ihan niin.

  • Ostettu auto! Tää tuntuu niin isolta ja jännittävältä asialta, etten meinaa osata sanoa sitä ääneenkään. Minäkin olen nyt harjoitellut uudelleen ajamista, kun tuli pidettyä varmaan kuusi vuotta taukoa autoilusta. Yllättävän nopeasti se on kuitenkin palautunut mieleen. Elämä autottomana oli ihan mukavan huoletonta, mutta kieltämättä sen olemassaolo helpottaa nyt, kun lapsia on kaksi eikä asuta enää ihan keskustassa. 



  • Nähty kavereita, uusia ja vanhoja. Oli esimerkiksi hauska sattuma, kun meidän vauvakerhoon tuli yksi äiti, ja me kummatkin ollaan seurattu toisiamme jo jonkun aikaa instagramissa. Pieni maailma! Sitten olikin hauskaa käydä vaunulenkillä ja tutustua ihan livenäkin. Yhtenä iltana meillä taas oli kyläilemässä lapsineen eräs äitikaveri, johon tutustuin aikoinaan Lukaa odottaessani Kaksplussan vauvapalstalla. Vaikka viiden lapsen kanssa hälinä olikin aikamoinen, niin oli silti tosi kivaa saada seuraa näihin meidän muuten usein yksinäisiin iltoihin.

  • Ihmetelty, kuinka nopeasti tuo meidän pieni vauva kasvaakaan. Taika ryömii menemään mittarimato-tyylillä jo vaikka kuinka pitkiä matkoja ja konttausasentokin on jo sen verran taitavasti hallussa, ettei varmaan mene kauaa kun täällä jo viiletetään vauhdilla eteenpäin! Pari viikkoa niin neiti on puolivuotias, miten tämä on mahdollista?!




No, ei sitten näköjään kuitenkaan mitään niin kovin ihmeellistä, mutta kovin nopeasti tuo viikko kyllä vierähti. Mitä teille kuuluu?

xoxo Nelli

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Kochanie • Theme by Maira G.