Syksy on täällä




Joka vuosi toistuu sama kaava. Odotan kesää ja haluaisin sen jatkuvan loputtomiin, mutta sitten lopulta kun ilmassa tuoksuu syksy ja kaikki on äkkiä vähän erilaista, niin huokaisen levollisesti ja syvään. Mulle syksy on vähän niin kuin tulisi kotiin. Syksy tuntuu aina hyvältä. Siinä on aina jotain uutta ja kutkuttavaa, mutta kuitenkin rauhoittavaa ja kotoisaa. Tätä syksyä ajattelen erityisen suurella rakkaudella, koska se on viimeinen, jonka vietän lasten kanssa kotona. Ajatus on jokseenkin riipaiseva, mutta sitä suuremmalla syyllä aion syleillä sitä entistä tiukemmin. Ensi vuonna näihin aikoihin on uusi koulu ja uudenlainen arki. Vielä en halua ajatella sitä, vaan olla tässä. 



Luulen, että tämä syksy tulee olemaan aika arkista. Mulla ei ole mitään kovin suuria odotuksia sen suhteen, vaan aion vain parhaani mukaan nauttia tästä hetkestä tässä näin. Haaveillaan matkasta Puolaan, mutta mitään kiveenhakattuja suunnitelmia ei vielä olla tehty. Musta kyllä tuntuu, että kaipaisin pientä lomaa tästä kotona olemisesta, niin jaksaisi sitä taas sitten uudella energialla. Mä koitan löytää itsestäni sellaista zen-tilaa, joissa pitkät päivät ja itseään toistavat iltarutiinit ei tuntuisi uuvuttavilta, vaan maailman onnellisimmilta pieniltä hetkiltä. Mietin sitä paljon esimerkiksi eilen - mulla oli pitkä ja tavallinen päivä yksin lasten kanssa Kamilin ollessa töissä, eikä todellakaan pelkästään helppo sellainen. Mutta kun me kuljeskeltiin iltakävelyllä pitkin ja poikin meidän näitä tuttuja katuja ja polkuja, minä, vauva ja taapero, ilma sopivan kirpeänä ja pihjalanmarjat hehkuvan punaisina, keräten kiviä ja höpötellen kaikesta - niin musta tuntui, ettei mikään voisi olla tärkeämpää kuin just tämä. Eikä olekaan.




Näissä kuvissa näkyy in action meidän uudet, Jollyroomilta saadut Petite Chérien Lively - vaunut, joista kirjoittelin viime viikolla tarkemmin täällä blogissa. Olen niin tykästynyt näihin, että nyt onkin tullut vaunuteltua lähes joka ikinen päivä - ja edelleen ilman mitää huutoa ja raivoamista. Olen yhä ihan ihmeissäni, miten meidän vanhoja vaunuja niin kovasti vihannut vauva viihtyykin näissä niin hyvin, tuntuu suorastaan omituiselta tällainen yhtäkkinen mielenmuutos! On niin ihana ulkoilla, kun ilma on raikas ja luonto antaa parastaan. Sikeästi vaunuissa nukkuva vauva näyttää niin levolliselta ja tyytyväiseltä. Raskauden jäljiltä rappeutumaan päässyt kunto kohenee kuin huomaamatta - mielialasta nyt puhumattakaan. Enpä olisi ennen äidiksi tulemista arvannut, että vaunuttelukin voi olla tällaista välineurheilua, jossa sillä oikeanlaisella menopelillä todellakin voi olla näin suuri merkitys - etenkin sille vaunuissa matkustavalle pikkuihmiselle. Ja äiti kiittää, kun saa nauttia lempivuodenajastaan tyytyväinen vauva kyydissä.

xoxo Nelli

4 kommenttia

© Kochanie • Theme by Maira G.