Q&A

Pari viikkoa sitten saitte esittää mulle kysymyksiä täällä blogissa ja facebookissa, ja nyt olisi aika antaa niihin vastaukset! Postaustoiveista suosituimmaksi aiheeksi nousi kantoliinoihin liittyvät jutut ja koitan niitä toteuttaa parhaani mukaan tässä lähitulevaisuudessa. Kiitos kaikille kysymyksistä ja kommenteista! Ja sitten pidemmittä puheitta itse asiaan...


Mikä on sun lempilastenvaatemerkki?
Jos ihan merkkivaatteista puhutaan, niin tällä hetkellä varmaankin Mini Rodinin kuosit kolahtaa eniten. Papu, Gugguu (varsinkin asusteet) ja Vimma on kovasti tykättyjä myös. Ketjuliikkeistä tykkään Lindexistä ja Polarn O. Pyretin ulkovaatteista.

Oot joskus maininnut että opiskelit yliopistossa. Mitä ainetta ja mitä sille tapahtui?
Joo, aloitin vuonna 2012 opinnot Helsingin yliopistossa pääaineena Länsi- ja eteläslaavilaiset kielet ja kulttuurit - toisin sanoen siis puola ja tšekki. Silloin kun hain kouluun, me asuttiin vielä Puolassa ja siellä innostuin kielestä ja päätin, että haluan oikeasti oppia puhumaan sitä. Nautin kielten opiskelusta, mutta muuten en kokenutkaan sitä akateemista yliopisto-maailmaa omaksi jutukseni, eikä motivaatiota kauheasti lisännyt sekään, että meille aina toitotettiin sitä ettei näiden kielten parista tule kuitenkaan töitä löytymään. Opiskelin 2,5 vuotta, mutta Lukan raskauden myötä sain rohkeuden jättää koulun kesken ja alkaa tavoitella muita unelmia. Näin lyhyesti sanottuna...


Mikä on pahin/hankalin/epätoivoisin tilanne, mikä sinulle on tullut vauvan ja taaperon kanssa?
Varmaankin ne kolme viikkoa, jolloin Taika itki joka ikinen ilta n. 1-3 tuntia putkeen. Se oli tosi rankkaa, koska olen usein illat yksin ja se riittämättömyyden ja epätoivon tunne oli silloin kyllä musertava. Ylipäänsä tuollaiset hetket, kun molemmat tarvitsisi kipeästi äitiä mutta ei millään pysty repeämään molemmille. Mua ahdistaa se, ettei pysty olla kokonaan molemmille vaan kummallekin vähän niin kuin puoliksi. 

Mikä on se hetki, jolloin tunnet olevasi äitinä parhaimmillasi?
Heh, no varmaan pirteänä ja hyvin nukutun yön jälkeen... En oikein osaa nimetä mitään tiettyä hetkeä, mutta siis silloin kun on pystynyt pitää itsestäänkin tarpeeksi huolta ja oma mieli on hyvä. Väsyneenä kaikki tuntuu aina sata kertaa vaikeammalta.

Millaisia matkavinkkejä antaisit Puolaan matkustavalle lapsiperheelle? (Ollaan menossa Krakovaan)
Me ei olla käyty Krakovassa lasten kanssa, joten ihan lapsiperheille sopivia täsmävinkkejä sinne en osaa antaa. Se on kyllä ihana kaupunki ja veikkaisin, että ihmeteltävää riittää lapsillekin, riippuen tietysti vähän minkäikäisiä lapsia on mukana. Mutta yleisesti ottaen Puola on mun mielestä oikein lapsiystävällinen maa ja lapset otetaan siellä ihanasti huomioon, esimerkiksi ravintoloissa. 


Missä yleensä pidät sun insuliinipumppua?
Lähes aina housujen (tai mitä nyt jalassa onkaan) vyötäröllä tai taskussa, jos sellainen sattuu olemaan. Pumppu rajoittaa kyllä jonkun verran pukeutumistani, koska joidenkin vaatteiden kanssa se jää tylsästi törröttämään. Esimerkiksi kovin vartalonmyötäisiä mekkoja ei juuri tule pidettyä - tai jos pidän, niin mulla on sellainen reiden ympäri laitettava "vyö" johon pumpun laitan. Mutta yleensä mekkojenkin kanssa pumppu roikkuu mukana sukkahousujen vyötäröllä ja kesällä pidän yleensä alla pyöräilyshortseja, joihin pumpun saa kiinni. 

Minne haluaisit matkustaa maailmassa jos Puolaa ei lasketa? :)
Tällä hetkellä mua jostain syystä kiehtoisi tosi paljon New York! En oikein tiedä edes miksi, koska aiemmin en ole niin paljon edes haaveillut Jenkkeihin matkustamisesta. En ehkä lähtisi sinne just nyt pienten lasten kanssa, mutta vähän myöhemmin sitten. Mua kiinnostaa, kuinka paljon siellä on kulttuuria ja muuta nähtävää. Sitten taas muita ikuisuushaavekohteita mulla on esimerkiksi Italia, Australia ja Norja. Oon käynyt Oslossa, mutta haluaisin sellaiseen paikkaan missä voi nähdä valaita!


Miten päädyit hakemaan sun nykyiseen (siis siihen alkavaan) koulutukseen? Mikä siinä eniten kiinnostaa? Oliko sulla muitakin vaihtoehtoja mielessä, vai oliko selkeä homma? :)
Terveydenhoitoala kiinnostaa ehkä siksi, että haluan tehdä jotain käytännöllistä, ihmisläheistä ja merkityksellistä työtä. Hain alunperin kevään yhteishauissa kätilöksi ja terveydenhoitajaksi, jotka olisi olleet mun ykkösvaihtoehtoja, mutta kun en päässyt niin päätin hakea syksyn haussa vielä sairaanhoitajaksi. Sinne sitten pääsinkin ja tällä hetkellä mua kiinnostaisi erikoistua lapsiin (voisin kuvitella olevani töissä esimerkiksi vastasyntyneiden teho-osastolla), mutta tietysti sitten opintojen edetessä voi löytyä uusiakin kiinnostuksenkohteita.

Oliko päätös muutosta Suomeen teille molemmille helppo?
Oli se. Meistä kumpikaan ei kokenut, että ainakaan sillä hetkellä (6 vuotta sitten) meillä olisi ollut hirveästi tulevaisuutta Puolassa. Musta oli kyllä kiva asua ulkomailla, mutta olisi pitänyt osata puolaa paljon paremmin, jotta olisin voinut saada jotain kunnon töitä siellä. Kamilillekin oli silloin aika selkeä homma, että hän haluaa muuttaa Suomeen ja hän on viihtynyt täällä tosi hyvin. Suomessa esimerkiksi terveydenhuolto ja koulutus on sen verran paremmalla pohjalla, että täällä on nyt hyvä asua ja Puolassa sitten taas lomailla.

Mikä on yllättänyt eniten arjessa kahden lapsen kanssa?
Ehkä se, miten radikaalisti se oma aika oikeasti vähenee. Luka on pitkään nukkunut kolmen tunnin päiväunia, joten ennen Taikaa sain ruhtinaallisesti omaa aikaa Lukan nukkuessa päikkäreitä. Nyt olen saanut kyllä Taikankin yleensä nukkumaan ainakin osittain samoihin aikoihin Lukan kanssa, mutta usein olen itse silloin niin väsynyt että nukun myös tai en muuten vain saa tehtyä mitään järkevää. Ehkä tämä väsymyksen määräkin on yllättänyt. 


Onko päivärytmi muuttunut toisen lapsen myötä paljonkin?
Ei oikeastaan ollenkaan, koska päivät menee kuitenkin enimmäkseen taaperon ehdoilla ja rytmillä, ja vauva on hyvin sopeutunut siihen. Esimerkiksi Lukan päiväunet on pysynyt ihan samoina, samoin kuin yöunille menemiset. Vauva ei muutenkaan vielä kauheasti vaikuta menemisiin, koska hän voi nukkua aina vaunuissa tai kantoliinassa jos ollaan jossain menossa.

Millaista ideologiaa noudatatte ruokaostoksilla? Eli siis suositteko lähi- ja/tai luomuruokaa kasvisruokavalion lisäksi?
Joo, me tosiaan syödään kasvisruokaa (+ jonkun verran kalaa) ja pyritään muutenkin syömään terveellisesti ja mahdollisimman eettisesti ja ekologisesti. Eli valitaan kyllä aina mieluiten luomua ja lähiruokaa, mutta toki vähän pitää katsoa hintojakin koska meidän perheessä on tällä hetkellä vain yksi työssäkäyvä aikuinen. Myös mun diabetes vaikuttaa meidän ruokavalioon siten, että suositaan nimenomaan kasviksia ja vältellään turhia sokereita ja hiilihydraatteja. En siis noudata vhh-valiota, mutta kiinnitän huomiota hiilareiden laatuun. Kohtuus on avainsana herkuissakin!

Mikä on ollut palkitsevinta, entä raskainta kahden pienen lapsen kanssa? 
Palkitsevinta on ehkä nähdä, miten sisarusten välinen suhde kehittyy. Luka ja Taika on tosi tärkeitä toisilleen jo nyt ja se on maailman suloisinta. Taika on aina yhtä hymyä kun Luka vähän katsookin tätä päin ja saa tämän helposti nauramaan ääneen. Luka käy vähän väliä suukottamassa Taikaa, antaa tälle omia lelujaan tutkittavaksi ja aina ensimmäisenä herättyään kyselee pikkusiskon perään.
Raskainta juuri ne ajoittaiset riittämättömyyden tunteet joista tuossa ylempänäkin puhuin. 


Onko parisuhteelle helppo löytää aikaa nykyisessä tilanteessa, ja millaisista hetkistä saatte tuota aikaa mahdollisesti nipistettyä?
No onhan se välillä haastavaa. Silloin jos Kamil on illalla kotona niin toki ne illat lasten mentyä nukkumaan on sitten sitä meidän aikaa. Nyt kun Luka aloitti kerhon kahdesti viikossa, niin monesti se parituntinenkin silloin tuntuu meidän yhteiseltä ajalta, vaikka vauva silloin onkin meidän kanssa. Me myös tehdään paljon asioita perheenä, mikä ei tietenkään ole ihan sama asia kuin pelkkä parisuhdeaika, mutta tällä hetkellä se on vähän tällaista ja koitetaan nauttia tästä ajasta juuri nyt. Koen kuitenkin, että meidän parisuhde on sen verran vankalla pohjalla että kestetään tämä tän hetkinen yhteisen ajan vähyys ja kumpikin ymmärtää, että tämä aika kun lapset on näin pieniä, on verrattain lyhyt.

Mua kiinnostaisi kuulla teidän lasten monikielisyydestä vai puhutte lapsille sekä suomea että puolaa? 
Lisäksi justiin selviytymiskeinoja arkeen taaperon ja vauvan kanssa.
Me tosiaankin puhutaan lapsille niin, että minä puhun heille suomea ja Kamil puolaa. Keskenämme puhutaan lisäksi englantia, mutta vältellään sen puhumista suoraan lapsille. Luka ymmärtää mielestäni yhtä hyvin kumpaakin kieltä ja sanoja tulee molemmilla. Yleensä hän valitsee jomman kumman kielisen sanan käyttöönsä eikä ehkä vielä ymmärrä kielten eroja, tai siis hän käyttää niitä vähän sekaisin. Kaksikielisyydestä olen kirjoittanut viimeksi tässä postauksessa: Kaksikielinen kaksivuotias.

Selviytymiskeinoista kirjoittelin hiljattain postauksessa Miten jaksaa arkea vauvan ja taaperon kanssa.


Mikä on sun haaveammatti ja missä ammatissa et lainkaan näkisi itseäsi? Mitä teit ennen lasten saamista? Onko ollut taloudellisesti tiukkaa olla näin pitkään kotona?
Jos puhutaan sellaisista ihan realistisista haaveammateista, niin varmaankin se on kätilö. Tai toimittaja. Jos taas otetaan mukaan ihan villeimmätkin haaveet, niin oisi siistiä olla esimerkiksi meribiologi - tutkisin valaita. En varmaan näkisi itseäni oikein missään bisnesmaailmassa, virkamiestehtävissä tai töissä jossain virastossa. 

Ennen lapsia opiskelin yliopistossa ja olin koulun ohella töissä kaupassa. Lukion jälkeen oon myös valmistunut matkailuvirkailijaksi.

Mun mielestä kotona oleminen ei ole ollut mitenkään mahdottoman tiukkaa. Toki olin opiskelija useamman vuoden ennen lapsia, joten olen tottunut siihen, että rahoja pitää vähän laskea ja menoja suunnitella. Aloin myös säästää rahaa jo hyvissä ajoin sitä varten, että voin olla lasten kanssa kotona myös kotihoidontuella. Tietenkään me ei olla kovin rikkaita, kun vain yksi henkilö käy töissä, mutta en koe että meiltä hirveästi mitään puuttuisikaan. Ollaan rahankäytössä aika suunnitelmallisia ja tarkkoja. Ei kituuteta mutta mietitään kyllä mihin rahaa kuluu. 


Mitkä on tärkeimmät asiat mitkä haluat jakaa lapsillesi vanhempien kulttuureista? 
Suomalaisesta kulttuurista ehkä luonnon kunnioitus ja ylipäänsä sellainen luonnossa viihtyminen. 
Puolalaisesta kulttuurista vieraanvaraisuus, avuliaisuus ja yhteisöllisyys. 

Millaista luulet teidän elämän olevan viiden vuoden kuluttua? 
Viiden vuoden päästä olen toivon mukaan valmistunut koulusta ja saanut työpaikankin alalta. Luka on silloin jo 7! Toivoisin, että meillä olisi sitten silloin ihan oma koti, kun Luka menee kouluun. Luulen, että me asutaan yhä Suomessa ja Tampereella, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mihin elämä kuljettaa. 

Mikä on parasta syksyssä?
rrrrrrakastan syksyä, joten tekisi mieli vastata, että kaikki. Kesäkin on ihanaa aikaa, mutta syksyssä on vain sitä jotain. Rakastan syksyn tunnelmaa, kynttilöiden polttamista, pimeneviä iltoja, villapaitoja ja kaulahuiveja, luonnon värejä, sitä kun ilma on raikas mutta ei vielä liian kylmä. 

xoxo Nelli

7 kommenttia

  1. Syksy tosiaankin on ihanaa aikaa, siinä tunnelmassa vaan on jotain <3 Jos teillä on hyviä kasvisreseptejä arkeen, niin niistä olisi välillä kiva kuulla lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niitä voisin kyllä useammin koittaa postailla! :)

      Poista
  2. Kiva postaus! Aina mielenkiintoista oppia tuntemaan toista vähän paremmin :)

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.