Isi-vaihe ei hellitä

Kirjoitin tammikuussa siitä, miten tärkeä isistä oli Lukalle tullut ja miten monissa tilanteissa taaperolle kelpasi vain isi. Nyt elellään elokuuta ja voin sanoa, ettei tuo "vaihe" tainnutkaan olla pelkkä vaihe, vaan jotain, joka on tullut jäädäkseen. Jossain vaiheessa kevättä isi-hulluus ehkä aavistuksen laantui, mutta Taikan synnyttyä räjähti se taas uudelleen käsiin. Aika usein tuntuu, että meidän talon kuulluin sana on "titi" eli Lukan kielellä isi. Tai oikeastaan se on "titi-titi-titi-titi-TITIII!".


Osasin kyllä aavistella, että uuden vauvan tulon myötä isi tulisi esikoiselle entistä tärkeämmäksi. Silti sen voimakkuus on vähän yllättänyt. Kamil oli Taikan synnyttyä kotona n. 7 viikkoa, mikä oli muutenkin suurta luksusta taaperolle, ja varmasti myös edesauttoi tämän isi-hulluuden kehittymistä. Vaikka olen Taikan syntymästä lähtien koittanut antaa mahdollisimman paljon huomiota myös Lukalle, niin totta kai sitä on kuitenkin ollut todella paljon kiinni vauvassa ja siten Luka on nyt väistämättäkin viettänyt enemmän aikaa isin kanssa. Kyllähän se "työnjako" tällä hetkellä menee useammin niin, että minä hoidan Taikaa ja Kamil taas on ottanut enemmän vastuuta Lukan jutuista. Pojilla onkin tosi paljon yhteisiä juttuja, joihin äiti ei tällä hetkellä yleensä edes pääse mukaan, vaikka haluaisikin. He käyvät pyöräilemässä, kiipeilemässä, uimassa, seikkailemassa metsässä ja mitä milloinkin, niitä "poikien juttuja". Kotona rakennetaan duploilla ja leikitään autoilla, lastenhuoneen ovi vedetään usein nenän edestä kiinni, jos äiti koittaa tulla häiritsemään läsnäolollaan.

Toki musta on - edelleen - ihanaa katsoa noita kahta yhdessä ja nähdä, kuinka lämmin ja läheinen suhde heillä on. Silti välillä raastaa sydäntä, kun taapero herää yöllä itkemään pahaa unta ja hätistää minut pois, kun yritän mennä lohduttamaan. Vain isi kelpaa. Ja jos öisin taapero kömpii meidän sänkyyn nukkumaan, niin kiipeää hän automaattisesti isin kainaloon eikä yritäkään tulla meidän väliimme. Isin perään itketään lukitun vessanoven takana ja hermostutaan jo siitä, kun isi käy viemässä roskat. Silloin, kun ollaan koko perhe kotona, on isi se Kaikkein Tärkein eikä tätä meinaa voida päästää silmistä ollenkaan. Välillä se on aika raskastakin (meille kaikille), kun edes Kamilin vapaapäivinä Luka ei voi kunnolla rentoutua vaan hän tuntuu koko ajan odottavan sitä, milloin isi taas lähtee töihin. On vähän nurinkurista, että monesti Kamilin ollessa kotona Luka on paljon kiukkuisempi, ja olen päätellyt sen johtuvan nimenomaan siitä, että hän pelkää isin taas lähtevän moneksi tunniksi pois. Vaikka aina kerrommekin Lukalle aamulla tai jo edellisenä iltana, että isi on koko päivän kotona, niin en tiedä kuinka hyvin 2-vuotias sitä ymmärtää. On sentään yksi asia, mihin äiti kelpaa paremmin: nukuttamiseen. Jos Kamil yrittää laittaa Lukan nukkumaan, saattaa siihen mennä vaikka kuinka kauan aikaa, sillä hän ei meinaa päästää isiä millään lähtemään huoneesta. Minun kanssa nukkumaanmeno taas on iltasatu, hyvänyön toivotukset ja that's it. Taapero ilmeisesti luottaa siihen, että äiti on aina täällä, mutta isin menemisistä ja tulemisista ei voi koskaan olla ihan varma. 

Toisaalta sitten taas, kun Kamil on töissä ja olen yksin lasten kanssa kotona, niin ei isin perään yleensä niin kauheasti kysellä, ja silloin äitikin on taas ihan kiva tyyppi. Meillä on hauskaa yhdessä ja puuhaillaan omia juttujamme - ei ehkä ihan niin hauskoja ja jännittäviä kuin isin kanssa, mutta niitä meidän omia kuitenkin. Taikakin viihtyy nykyään jo hyvin muuallakin kuin vain sylissä, mikä on helpottanut sitä, että pystyn paremmin taas leikkiä ja touhuta Lukankin kanssa. Noina hetkinä musta tuntuu, että kyllä se meidänkin erityislaatuinen suhteemme on vielä ihan tallella, vaikka se välillä meinaakin jäädä isirakkauden varjoon. Vaan kauankohan tätä isi-hulluutta oikein kestää? Miten teillä on mennyt uuden vauvan tultua taloon?

xoxo Nelli

2 kommenttia

  1. Meillä ei ole edelleenkään näkynyt isi-vaihetta. Tai sitten poika vain on sellainen äidinpoika :D Tuntuu, että useimpiin asioihin kelpaa vain äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi :D Meillä ollaan kyllä niin isin poikia :/

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.