Lukemista äidiltä pojalle

torstai 6. heinäkuuta 2017

Tiedättekö, kun aina joskus sitä muistaa omasta lapsuudestaan sellaisia lempijuttuja, joista toivoisi omienkin lasten saavan iloa? Ne voivat olla joko kokemuksia tai sitten ihan fyysisiä tavaroitakin. Mulla oli esimerkiksi lapsena kovassa käytössä yksi Fisher-Pricen klassikko, kassakone, ja siksi olin niin mielissäni, kun kerran löysin samanlaisen kirpparilta myös Lukalle. Kassalaatikon kilahdus ja eriväriset leikkirahat tuovat nostalgisen tuulahduksen mukanaan, ja musta on hymyilyttävää seurata kun poikani leikkii sillä ihan kuin itsekin aikoinani. Samoin musta tuntuu hauskalta, kuinka Nalle Luppakorva - pehmolelusta on tullut Lukalle niin tärkeä ja kuinka kovasti hän tykkää katsoa alkuperäistä puolankielistä Miś Uszatekia youtubesta - kyseinen nalle kun oli oma lempparini lapsena ja sitä katsottiin Pikku Kakkosesta aina äidin kainalossa. Mulla on taipumusta juuri tällaiseen nostalgiointiin ja siksi on jotenkin kiva ajatus, että vaikka ajat ovat muuttuneet niin paljon sitten oman lapsuuden, niin ainakin jotain sieltä on jäänyt omillekin lapsille.


Tämä Rod Campbellin Eläinkirja oli yksi lemppareita meidän lapsuudessa. Olin jo lähes unohtanut koko kirjan olemassaolon, kunnes kerran näin sellaisen myynnissä paikallisella fb-kirppiksellä. Sovin myyjän kanssa kaupat ajatellessani, kuinka hauskaa olisi päästä lukemaan samaa kirjaa Lukallekin - kunnes juuri ennen noutoa myyjä pahoitellen muistikin, että oli jo myynyt kirjan toisaalla... Kirja on peräisin jostain 90-luvun alkupuolelta eikä sitä raivoisan googlettelun jälkeenkään löytynyt myynnistä enää mistään. Olin kuitenkin jo ehtinyt saada pakkomielteen kirjan löytämisestä ja onneksi sellainen sitten vihdoin ja viimein tulikin vastaan Torissa. Success! Nyt alkuviikosta tämä kirja meille sitten saapui postitse, ja kyllä sitä on ahkerasti jo luettukin. 


Vaikka en ole koko kirjaa vuosikausiin nähnytkään, niin kovin tuoreessa muistissa sen tekstit tuntuivat silti olevan. Luin aikoinaan kirjaa paljon myös yhdeksän vuotta nuoremmalle pikkuveljelleni ja nyt lukiessani tätä Lukalle, tuntui että muistan yhä monet noista loruista ulkoa. Kirja koostuu lyhyistä, runomuotoisista eläintarinoista ja joka sivulla on aina vähintään yksi luukku, joiden availu onkin aina se paras juttu. Ihan kivasti Luka jaksaa myös noita pikkutarinoitakin kuunnella; niissä teksti soljuu kivasti ja yhdellä sivulla tekstiä on niin vähän, että pienen keskittyminen riittää siihen ihan hyvin. Hauskat eläinhahmot ja iloinen väritys iskevät taaperoon, ja kirja se vain jaksaa viihdyttää yhä uudelleen ja uudelleen. Lukan lemppari on viimeisen sivun hurja leijona, joka jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen... 



Onko tämä kirja teille tuttu? Mikä oli oma lempikirjasi lapsena?

xoxo Nelli

2 kommenttia

  1. Ihanaa, että sait kyseisen kirjan käsiisi! Oma suosikkini lapsuudesta on jostakin syystä tammen kultaisten kirjojen Kapu Karvakorva. En kyllästynyt siihen koskaan, vaikka moni muukin kirja oli ihana. Se minulla on edelleen tallessa. Toinen mikä on jäänyt mieleeni todella elävästi on Äidin rasavilli piltti, jonka äitini osasi silloin ulkoa ja nykyään osaan melkein itsekin kun tuli luettua sitä työpaikan pienimmälle lapselle. Ihania muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana löyty <3 Kiva että sulle on säästynyt suosikkikirja lapsuudesta!

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.