Lisää minuutteja


"I've wanted more minutes in a day ever since I met you" lienee ehkä yksi romanttisimpia lausahduksia, jonka olen lukenut. Jokainen vastarakastunut varmasti tietää sen tunteen, kun toisesta ei voisi millään saada tarpeekseen ja sen toisen kanssa haluaisi viettää jokaisen mahdollisen hetken. Silloin ne vuorokauden 24 tuntiakaan ei meinaa riittää mihinkään. Mutta, näin kahden lapsen äitinä voin todeta, että tuo lause sopii aika osuvasti myös tähän pikkulapsiarkeen. Sillä siitä lähtien, kun nuo kaksi pientä ja maailman rakkainta ihmistä saapui elämääni, olen todellakin kaivannut siihen myös muutamia lisäminuutteja tai - tunteja... Nuo pikkuihmiset sattuvat nimittäin kaikessa ihanuudessaankin olemaan melkoisia aika- ja energiasyöppöjä. Välillä tuntuu, että hyvä kun edes omille ajatuksille jää aikaa, puhumattakaan sitten vaikka omista harrastuksista tai muuten vaan siitä omasta ajasta. Välillä ne päivät kun tuntuvat olevan yhtä vaipanvaihtoa, pukemista, viihdyttämistä ja tylsiä kotitöitä - ja päivän päätteeksi olo on aina kuin kaikkensa antaneella.



Jos voisin, luistaisin mielelläni juuri niistä kotitöistä saadakseni enemmän aikaa johonkin kivempaan tekemiseen. Ja täytyy myöntää, että välillä niin teenkin ja kotona vallitsee sen seurauksena iloinen kaaos. Ei meillä likaista ole, mutta aika usein tavarat vähän hujan hajan, sängyt petaamatta ja peilit täynnä pieniä sormenjälkiä - tiedätte varmaan. Ja sen kanssa on oppinut elämään. Mä olen kuitenkin huomannut myös sen, että kodin siisteys on melkein suoraan verrannollinen siihen, miltä oman pääkopan sisällä tuntuu. Kun koti on kaaoksessa, niin tuntuu mielikin vähän olevan, eikä mihinkään oikein pysty keskittyä kunnolla. Siistissä kodissa taas mieli on tyyni ja ajatuksille on enemmän tilaa. 



Nykyisessä elämäntilanteessa haaveetkin ovat jokseenkin arkipäiväistyneet, sillä todellakin unelmoin säännöllisestä kotisiivouksesta - se jos mikä tuntuisi todelliselta lapsiperheen arjen luksukselta. Mä en nimittäin ehkä ikinä opi sellaiseksi kodinhengettäreksi, jonka koti kiiltää aina, vaan siivoaminen on mulle enemmänkin vain tylsä ja pakollinen paha, johon käytetty aika on pois kaikesta muusta kivemmasta. Siksipä olisikin ihanaa, jos joku muu tekisi sen puolestani, edes silloin tällöin!  Nyt sain maistaa palan tuota unelmaa, kun muutama viikko sitten meidän kotiin tuli ensimmäistä kertaa ikinä ihan oikea ammattilaissiivooja Freskalta. Aluksi tuntui jokseenkin jännittävältä päästää vieras ihminen omaa kotiaan siivoamaan (mietin esimerkiksi, kuinka paljon mun pitäisi siistiä kotia, ennen kuin sinne kehtaa päästää siivoojaa...), mutta pelko oli turhaa, sillä meille tullut siivooja oli mitä ihanin tyyppi. Perussiivoukseen varattiin aikaa neljä tuntia, jonka ajaksi me lähdettiin kotoa pois siivoojan työn alta. Kotiinkin olisi kuulemma saanut jäädä, mutta me haluttiin ehdottomasti nauttia tästä saamastamme ylimääräisestä vapaa-ajasta ja lähdettiin tekemään jotain kivaa perheen kanssa. Onneksi siivooja oli koiraihmisiä eikä pannut ollenkaan pahakseen, että terrierimme jäi pitämään hänelle seuraa - päinvastoin taisi jopa olla ihan mielissään pikkuapuristaan. Huikattiin heipat, suljettiin ovi perässämme syvään huokaisten ja otettiin kaikki ilo irti siitä, että voitiin hyvillä mielin poistua kotoa miettimättä kaikkia sinne odottamaan jääneitä kotitöitä.

Ja voi että, miten ihanaa olikaan palata puhtaalta tuoksuvaan, siistiin kotiin! Pölyt oli poissa, liesituuletin putsattu, sängyissä puhtaat lakanat eikä Lukan huone ole ehkä koskaan näyttänyt yhtä siistiltä kuin silloin (sitä onnea kesti tosin ehkä sen 5 minuuttia, mutta silti). Musta tuntuu, että me leijailtiin vielä monta päivää jossain euforisessa tilassa ja fiilisteltiin sitä, miten siistiä kotona on. Itse sitä yleensä hoitaa siivouksen nopeimman kautta, mutta nyt kiilsi kaikki sellaisetkin paikat, joihin ei itse niin usein jaksa paneutua. Ja muutenkin - onhan se tunne nyt vaan ihan eri, kun sen siivouksen on tehnyt joku muu. Näin kotiäitinä siivouksesta maksaminen tuntuisi ehkä hieman hassulta, mutta ehdottomasti siinä vaiheessa kun taas työelämään palaan, niin tällainen ammattilaisen suorittama kotisiivous esimerkiksi kerran kuussa ei olisi lainkaan hullumpi ajatus. Siivousten välillä itselle riittäisi sitten vähän pintapuolisempikin kodin siistiminen, ja aikaa ja energiaa jäisi paremmin kaikkeen muuhun. Huoh, ehkä jokin kaunis päivä vielä...

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolen muitakin äitejä, jotka vihaa siivoamista ja haaveilee samasta kuin minä? Freska tarjoaa kotisiivousta Tampereen, Turun ja Helsingin alueella. Ja hei, siivouslahjakortti on muuten mainio lahja-idea ihmiselle jolla on jo kaikkea, minä ainakin ilahtuisin!

Yhteistyössä Freska & Mammalandia

xoxo Nelli

4 kommenttia

  1. Minä! Vihaan siivoamista yli kaiken! Rakastan siistiä, puhdasta, hyväntuoksuista kotia ja mieleni lepää kun lattialla ei ole yhden yhtään lelua mutta olen nostanut kädet pystyyn siivoamisen suhteen. Keksin aina tuhat eri tapaa luistaa siitä ja tuntuu että aika ei yksinkertaisesti vuorokaudessa riitä. Täälläkin kaivattaisi lisätunteja oikein urakalla. Paitsi että luultavasti tekisin ne lisätunnitkin jotain muuta...esimerkiksi lukisin ja kirjoittaisin blogia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa NIIN tutulta! Hyvä, etten ole ainoa :'D

      Poista
  2. Kuten blogini nimi jo vähän kertookin, en tykkää siivoamisesta! :D Imuroinnin jälkeen leijun hetken sellaisessa "onpa puhtaat lattiat" -fiiliksessä, aina seuraavaan ruokailuun asti...

    Ei meilläkään LIKAISTA ole tai mitään KAAOSTA, mutta siistimpääkin voisi olla...

    Siivoojasta kyllä haaveilen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, tiedän tuon tunteen erittäin hyvin :D Siisti koti on ihan parhautta, mutta voi kun joku muu pitäisi siitä huolta mun puolestani...

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.