Oma lapsuus vs lasteni lapsuus

Mammalandian yhteistyöpostaus

Mammalandian bloggaajat kirjoittavat kuukausittain vaihtuvista erilaisista aiheista. Kesäkuun yhteistyöpostauksen teemana on oma lapsuuteni vs. lapsieni lapsuus. Kurkkaa kaikkien bloggaajien aiemmat yhteistyöpostaukset Mammalandian kotisivuilta!


Kun muistelen omaa lapsuuttani, muistan sen onnellisena, sellaisena tavallisen hyvänä. Olen syntynyt ja kasvanut Tampereella. Suurimman osan lapsuuttani asuttiin rauhallisella alueella omakotitalossa, jonne muutettiin ollessani noin 4-vuotias. Kasvoin kahden veljen kanssa: toinen on mua kaksi vuotta vanhempi ja toinen yhdeksän vuotta nuorempi. Meillä oli koira, jonka sain pitkän kinuamisen jälkeen ala-asteella ja oli mulle maailman tärkein. Kokeilin erilaisia harrastuksia jalkapallosta ja ratsastuksesta kuvataidejuttuihin ja musiikkiin, onneksi vanhemmat sallivat ja olivat kannustavia, mutta eivät kuitenkaan pakottaneet mihinkään. Naapurustossa asui paljon samanikäisiä ystäviä ja kavereiden kanssa saatiin mennä ja temmeltää aika vapaasti. Mun parhaat lapsuusmuistoni liittyvät kesiin, jotka lapsena olivat ikuisuuden mittaisia ja täynnä seikkailuja. Samoin joulut; ne tuntuivat silloin olevan täynnä taikaa ja sitä fiilistä kaipaan usein vielä näin aikuisenakin. 


Tuntuu, että nykyään maailma on ihan erilainen kuin silloin 20 vuotta sitten. Silloin lapset saivat olla lapsia paljon pidempään, ja se on ehkä asia mikä harmittaa mua nyt, kun mietin omia lapsiani. On tylsää, että nykyään on niin kiire kasvaa. Jo nuoret lapset on somessa ja miettivät miltä pitäisi näyttää. Oon oikeasti tosi kiitollinen siitä, että omassa lapsuudessani eikä oikeastaan vielä varhaisnuoruudessakaan ollut sellaisia samanlaisia paineita kuin nykyään! Mutta, ajat muuttuvat ja siihen on sopeuduttava. Jos voisin päättää, haluaisin että mun lapseni eivät miettisi minkälaisia heidän kuuluisi olla, vaan olivat rohkeasti juuri sellaisia kuin ovatkin, omina ihanina itseinään. Ainakin siihen aion heitä kannustaa ja opettaa niin paljon kuin vain suinkin pystyn.


Mun lapsuudessani isovanhemmat ja suku muutenkin oli tosi tärkeitä. Molemmat isovanhempani asuivat kaukana, mutta vierailtiin silti usein puolin ja toisin, ja ne vierailut oli aina lomien kohokohtia. Lisäksi meillä oli iso suku ja mulla niin paljon serkkuja, etten koskaan kysyttäessä edes muistanut, kuinka monta niitä oikeastaan edes oli. Omille lapsilleni toivon, että heille muodostuisi isovanhempiinsa yhtä lämpimät välit kuin mullakin oli omiini. Onneksi oma äitini asuu lähellä ja lapset voivat nähdä mummia vaikka monta kertaa viikossa. Musta onkin ihanaa nähdä, kuinka tärkeä mummi on Lukalle jo nyt. Puolan isovanhempia tietenkin nähdään välimatkan takia harvemmin, mutta onneksi nykyään matkustaminenkin on entiseen verrattuna helpompaa, joten eiköhän lapsille muodostu vielä hyvä suhde heidänkin kanssa. Välillä mua on harmittanut se, että meillä on pienempi lähisuku kuin omassa lapsuudessani, sillä Lukalla ja Taikalla ei ole yhtään serkkua ja enojakin vain kaksi. Kamil nimittäin on perheensä ainoa lapsi ja omilla veljilläni taas ei (ainakaan vielä) ole lapsia. Mutta ehkä verisukulaisuudella ei oikeasti ole niin paljon merkitystä, vaan meidän ystävistä ja ystävien lapsista voi tulla lapsille aivan yhtä läheisiä kuin vaikka niistä serkuista. Niin, ja ehdottomasti toivon, että Lukasta ja Taikasta tulee toisilleen tosi läheiset ja parhaat kaverukset!


Toivon, että me voitaisiin taata meidän lapsille paljon erilaisia elämyksiä ja seikkailuja. Mun lapsuudessani me ei juuri ikinä matkustettu mihinkään kauas ulkomaille, mutta reissattiin paljon ympäri Suomea ja sekin oli ihanaa. Mun lempimuistoja on se, kun telttailtiin Kolilla ja kun tehtiin asuntoautolla kesälomareissu Lappiin. Totta kai toivon jo ihan omankin matkakuumeeni takia, että voitaisiin tehdä ulkomaanmatkoja lasten kanssa, mutta haluan näyttää heille paljon myös kotimaata. Täällä on oikeasti niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, ja haluaisin, että varsinkin kesät jäisivät lasten muistoihin yhtä ihanina kuin omanikin. Eikä aina tarvitse tehdä mitään niin kovin hienoa ja kallista, vaan pienetkin elämykset voivat olla niitä parhaimpia. En itse ainakaan ole ikinä ajatellut, että olisin jäänyt mistään paitsi tai että lapsuudestani olisi puuttunut mitään, vaikka ei tehtykään niitä jokavuotisia etelänmatkoja, vaan sen sijaan vaikka viikon kesälomareissu Joensuuhun serkkujen luokse. 


Äitinä haluan olla sellainen, joka on mahdollisimman paljon läsnä ja jaksaa touhuta lasten kanssa kaikenlaista. Omasta lapsuudestani muistan, että meidän kanssa oltiin paljon ja tehtiin yhdessä perheenä kaikenlaista. Äidin kanssa erityisesti luettiin kirjoja, isän kanssa pelattiin lautapelejä. Käytiin yhdessä kirjastossa, uimahallissa, hiihtämässä... Sellaista haluan tarjota omillekin lapsilleni. Että ollaan paljon yhdessä ja että se yhdessäolo on kivaa. Toivottavasti vielä joku kaunis päivä voisimme tarjota myös sellaisen kasvuympäristön kuin mulla ja Kamilillakin oli lapsuudessa; omakotitalon ja ison pihan. Vaikka uskon, että onnellisia lapsia kasvaa kaikenlaisissa ympäristöissä, niin ehkä just niiden omien ihanien lapsuusmuistojen vuoksi haluaisin että omatkin lapseni voisivat kokea saman kuin itse.  


Mitä sinä haluaisit tuoda lapsuudestasi omille lapsillesi?

Mammalandian kotisivut & Facebook

xoxo Nelli

3 kommenttia

  1. ihana postaus :) Juurikin niitä leppoisia muistoja ja jotain perinteitäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jotenkin tuntuu että ne pienet ihanat ja arkisetkin asiat on kuitenkin niitä tärkeimpiä :)

      Poista
  2. Millaista oli saada yhdeksän vuotta nuorempi veli?

    Minulla on kova vauvakuume, ja lapset ovat nyt 5 ja 8. Olen jo kolme vuotta miettinyt aika ajoin, olisiko kolmannelle hyvä antaa vielä mahdollisuus.

    Tuntuu kuitenkin uudelta ulottuvuudelta, että tähän tulisi paljon nuorempi lapsi. Onko siitä haittaa vanhemmille lapsille, väheneekö heidän saamansa huomio, pystynkö enää olemaan vanhempien lasten tukena elämässä yhtä hyvin kuin ilman kolmatta?

    Olisi ihanaa jos voisit kertoa tästä aiheesta vähän omien kokemustesi pohjalta <3

    -Anna

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.