Minin ja mamman juhlatyyli (sis. alekoodin)

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017


Mun pikkuveljestä tuli eilen virallisesti ylioppinut. Ensimmäinen ajatus: missä ihmeen välissä se kasvoi noin isoksi? Mun baby brother, melkein kaksimetrinen hujoppi. Muistan, kun aina nuorempana kiusasin yhdeksän vuotta nuorempaa veljeäni kutsuen sitä tapiksi ja nojaillen sen olkapäähän. Nyt minä olen se tappi veljeni rinnalla. "Mihin tää aika katoaa", totesi yksikin vieraista. "Vastahan me oltiin ristiäisissä ja nyt jo täällä." Ja arvatkaa, aloinko minä jo kuvitella sitä hetkeä, kun joskus vuosien päästä istun jonkun koulun juhlasalissa katselemassa, kun Luka painaa päähänsä valkolakin - tai mitä hän ikinä sitten tuleekaan elämässään tekemään. Liikutuin ajatuksesta jo nyt! Mutta ei mennä ihan niin kauas vielä, vaan sen sijaan palataan hetkeksi eilisiin juhlatyyleihin.


Juhlissa oltiin osittain mätsäävissä asuissa Taikan kanssa. Taika itse asiassa juhli samoissa vaatteissa kuin viime viikonloppuna omissa nimiäisissään, koska en ole viitsinyt kovin montaa näin juhlavaatetta näin pienessä koossa ostaa. Vaan eipä siinä - tuo Polarn O. Pyretin farkkumekko on tosi söpö eikä edes pääse näissä kuvissa mitenkään oikeuksiinsa. Itse taas pukeuduin Noshin Jessica-hameeseen, jonka ostin juuri alesta. Mun mielestä toi hame on ihan super kiva ja siitä tulikin heti uusi lempparini: siinä on nimittäin kellohelma ja täydellinen midi-pituus, ja erilaisten yläosien kanssa se sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Nyt yhdistin hameen tuohon valkoiseen Mamaliciouksen imetystoppiin ja kokonaisuus oli mielestäni ihan sopivan juhlava tällaiseen tärkeään, mutta kuitenkin rentoon tilaisuuteen. Tuo toppikin on tosi kiva, koska siinä imetys onnistuu helposti, mutta se ei kuitenkaan räikeästi huuda olevansa nimenomaan imetysvaate. Sellaisia on nimittäin välillä todella vaikea löytää!



Käytän nykyään tosi vähän koruja, sillä pienet kädet tykkäävät kovasti tarttua niihin enkä varsinkaan kotona ollessani edes yleensä muistakaan itseäni millään somistaa. Ranteissani mulla on ollut yleensä aina kaksi asiaa: oikeassa ranteessa diabeteskoru ja vasemmassa kello. Nyt nuo molemmat ovat loistaneet poissaolollaan jo pitkään, sillä diabeteskorustani katkesi ketju enkä ole sitä vieläkään muistanut viedä korjattavaksi, ja rakas rannekelloni hukkui jonnekin synnärille eikä sitä löytynyt enää mistään... Siksipä blogiyhteistyö Daniel Wellingtonin kanssa tuli juuri sopivaan saumaan, sillä olo ilman kelloa ranteessa on ollut vähän orpo, ja nyt sain valita heidän mallistostaan itselleni uuden kellon! Olen pitkään tykännyt Daniel Wellingtonin kelloista: ne ovat yksinkertaisen tyylikkäitä ja ajattoman kauniita, ja sopivat hyvin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Valitsin itselleni ruusukultaisen Dapper Durham - kellon, johon pienen mietinnän jälkeen ihastuin ihan tosi lujaa. Mun mielestä tuo kello on klassisen tyylikäs, mutta samalla siinä on kuitenkin jotain yllättävää, erilaista ja vähän veikeääkin: roomalaiset numerot sekä siniset viisarit, jotka eri valossa katsottuna näyttävät välillä vaalean-, välillä kirkkaan- ja välillä tummansinisiltä. Ja hajamieliselle äiti-ihmiselle tuo päivämääränäyttökin on ihan huippu, sillä vähän turhankin usein elelen autuaan tietämättömänä siitä, mitä päivää milloinkin eletään... Tässäkin asussa tuo kello oli kuin piste iin päälle; sopivan näyttävä mutta ei liian huomiota herättävä. Ja hei - noi siniset viisaritkin sopivat aika hyvin tähän meidän farkkuteemaan!

Koodilla Nellixo te lukijani saatte myös 15% alennusta koko Daniel Wellingtonin verkkokaupan valikoimasta, joten jos uuden kellon hankinta on sielläkin ajankohtaista niin kannattaa ehdottomasti se hyödyntää! Koodi on voimassa kesäkuun loppuun. 

Kaupallinen yhteistyö Daniel Wellingtonin kanssa.



xoxo Nelli

Lähetä kommentti

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.