Kaksikielinen kaksivuotias

Tämä on aihe, josta mun on pitänyt jo monta kertaa kirjoittaa, mutta siihen tarttuminen on tuntunut vähän vaikealta. Aihe on niin laaja enkä oikein ole tiennyt edes mistä lähteä liikkeelle. Nyt kun Luka täytti kaksi vuotta, ajattelin kuitenkin vihdoin tehdä pienen katsauksen meidän kaksikielisen taaperomme kielenkehitykseen. Meillä kotona siis puhutaan kolmea kieltä, joista Lukalle (ja siis nyt Taikalle myös) puhutaan kahta: minä suomea ja Kamil puolaa. Yhdessä Kamilin kanssa puhumme enimmäkseen englantia ja suomea, joten englantiakin lapset kuulevat, vaikka sitä ei heille suoraan puhutakaan. Tavoitteena olisi toki päästä tuosta englannista joku kaunis päivä kokonaan eroon, mutta ihan vielä ei meidän kummankaan kielitaidot siihen riitä... Olisihan se nimittäin lapsillekin sitten helpompi, kun ei olisi vielä sitä yhtä ylimääräistä kieltä häiritsemässä puolan ja suomen oppimista. Englannin he tulevat joka tapauksessa oppimaan sitten viimeistään koulussa, joten sen vuoksi en koe että olisi tarpeen puhua sitä heille vielä nyt kotonakin. Lisäksi kun kyseessä ei ole kummankaan meistä äidinkieli, niin en halua että lapset oppivat sitä meiltä - tässä pitkässä parisuhteessa kun on alkanut vähän laiskistua, eikä sitä englantia todellakaan aina edes yritä puhua mahdollisimman oikein ja aika usein yhdessä lauseessakin saattaa ihan iloisesti mennä sekaisin kaikki nämä meidän kolme kieltä.


Luka ymmärtää todella hyvin puhetta sekä suomeksi että puolaksi. Olen ehkä vähän yllättynytkin siitä, miten hyvin hän ymmärtää puolaakin, vaikka hän kuulee sitä lähinnä vain Kamililta. Oman puheen tuottaminen on ollut vähän hitaampaa, minkä luulen kaksikielisyyden lisäksi johtuvan osittain myös siitä, että Luka on lähtenyt niin varhain liikkeelle ja keskittynyt ehkä sitten enemmän niiden motoristen taitojen kehittämiseen. Ensimmäisen sanansa (äiti) hän sanoi 9 kuukauden iässä, mutta muuten sanavarasto on laajentunut aika hitaanlaisesti eikä hän vielä sano oikeastaan useammasta sanasta koostuvia lauseita. Toisaalta itsestäni kyllä tuntuu siltä, että Luka sanoo jo tosi monia sanoja, mutta sitten taas moniin muihin samanikäisiin (tai jopa nuorempiin) verrattuna sitä usein havahtuu siihen, että Lukan puhe tosiaan on enimmäkseen yksittäisiä sanoja. En kuitenkaan ole huolissani Lukan puheenkehityksestä tai mitenkään sillä tavalla vertaile tätä muihin lapsiin, mutta sellaisen huomion vain olen tehnyt, ettei se ole yhtään harvinaista että tämän ikäisellä puhetta tulee jo paljon enemmänkin. Vaikka Luka ymmärtää mielestäni kumpaakin kieltä lähes yhtä hyvin, niin sanoja hänellä tulee enemmän suomeksi. Olen huomannut, että vaikka Luka ymmärtää jonkin asian kummallakin kielellä, niin hän yleensä valitsee kummankielistä sanaa hän siitä itse käyttää. Luka esimerkiksi tietää kyllä, että "kenkä" on suomeksi kenkä ja puolaksi but, mutta silti hän itse käyttää ainoastaan suomenkielistä kenkä-sanaa, ja vastaavasti esimerkiksi "koiran" hän sanoo aina puolaksi. Hän ei siis vielä kai varsinaisesti erota kieliä toisistaan, ja vaikka minä puhun ainoastaan suomea Lukalle niin silti hän käyttää puolankielisiä sanoja myös minun kanssani puhuessaan.

Meille on tosi tärkeää, että lapset oppisivat molemmat kielet hyvin. Jos Suomessa asutaan, niin sen he varmasti oppivatkin, mutta puolan suhteen on nähtävä enemmän vaivaa. On ehkä yleinen harhaluulo, että lapset oppisivat kaksikielisiksi ikään kuin itsestään, mutta eihän se niin ole. Jos sitä toista, vähemmistökieltä ei kuule ja varsinkaan käytä itse tarpeeksi, niin hyvin äkkiähän se saattaa hiipua lapselta jopa kokonaan pois. Tai lapsi saattaa kyllä hyvin ymmärtää sitä toistakin kieltä, mutta ei itse osaa käyttää sitä. Olen kuullut teorioita, että lapsen olisi kuultava vähemmistökieltään 40% ajasta, tai että toista kieltä olisi käytettävä yksikielisesti vähintään 1-3 tuntia päivässä - siis niin, että lapsi kuulee ja käyttää sen muutaman tunnin ajan vain ja ainostaan sitä yhtä kieltä. Se on aika paljon esimerkiksi meidän tapauksessa, jossa Kamil on lähes ainoa puolan kielen lähde Lukalle. Olen kyllä ylpeä Kamilista ja kuinka hyvin hän on pysynytkin siinä, että puhuisi Lukalle ainoastaan puolaa - ja puhuukin sitä todella paljon. Alkuun Kamilista nimittäin tuntui vähän oudoltakin yhtäkkiä puhua puolaa, sillä eihän hän sitä Suomessa ole muuten tarvinnut. Toki hän on lukenut ja kirjoittanut puolan kielellä täälläkin asuessaan, mutta varsinaisesti kielen puhuminen on jäänyt vähemmälle. Nykyään tuo puolan puhuminenkin tulee taas ihan luontavasti häneltä, mutta alussa siihen oli kuulemma totuttelemista. 


Kaksikielisyyden kehittymisen kannalta olisi toki tärkeää, että lapsi kuulisi sitä vähemmistökieltä muualtakin kuin vain toiselta vanhemmistaan. Suomessa esimerkiksi ruotsia kaksikieliset lapset oppivat ja ylläpitävät hyvin mennessään vaikka ruotsinkieliseen päiväkotiin. Puolaa taas ei Suomessa niin vain kuulekaan, vaan tosiaan suurimman osan puolankielestä Luka kuulee yksinomaan Kamililta. Meillä on onneksi tosi paljon puolankielisiä kirjoja, joita Luka lukee Kamilin kanssa päivittäin, ja välillä katsellaan puolankielisä lastenohjelmia youtubesta. Yksi Lukan suosikeista on Miś Uszatek eli suomeksi Nalle Luppakorva. Myös Puolan isovanhempien kanssa jutellaan skypen välityksellä, ja vaikka Luka ei vielä itse juuri puhukaan, niin kuuntelee ja katselee hän mielellään aina kun babcia ja dziadek soittavat. Tampereella toimii myös melko aktiivinen Puola-Suomi - yhdistys, jonka tapahtumiin koitamme osallistua aina kun vain mahdollista. Heillä on myös noin kerran kuussa kokoontuva lastenkerho, jossa meidän olisi nyt tarkoitus alkaa käydä enemmän. Lukan kielitaidon kannalta olisi nimittäin tosi mahtavaa löytää hänelle edes yksi kaveri, jonka kanssa puolankieltä voisi käyttää! Puolan sukulaisia nähdään ehkä 1-2 kertaa vuodessa, ja varsinkin nuo Puolan reissut ovat kyllä erinomaisia kielikylpyjä Lukalle kun siellä puolaa kuulee sitten joka tuutista. Varsinkin meidän viimeisimmän Puolan loman jälkeen tuntui, että Lukan kielitaito kehittyi huimasti kun oltiin siellä kaksi viikkoa.

Välillä tämä kaksikielisyys stressaa mua, vaikka koitankin suhtautua siihen rennosti. Välillä ajattelen, että annetaan asian mennä omalla painollaan ja kyllä lapset varmasti oppivat sen puolankin, mutta sitten taas mieleen tulevat kaikki ne artikkelit ja tutkimukset joiden mukaan kaksikieliseksi ei suinkaan opita tuosta noin vaan. Mietin usein, tehdäänkö me riittävästi vai pitäisikö tehdä vieläkin enemmän. En tiedä, voiko Suomessa asuessa puolankielestä koskaan tulla lapsille yhtä vahva kuin suomesta, mutta pidän sitä kuitenkin tosi tärkeänä, että he pystyisivät kielen ymmärtämisen lisäksi myös sujuvasti kommunikoimaan sillä. 


Loppuun vielä pientä listausta Lukan tämän hetkisestä sanavarastosta suomeksi ja puolaksi. Ihan kaikkia tässä ei ole, mutta kirjoittelin ylös joitakin eniten käytettyjä sanoja kummallakin kielellä. Osan sanoista Luka sanoo oikein selkeästi, mutta osa on sellaisia joiden merkitystä ei välttämättä joku ulkopuolinen ymmärtäisi. Osan sanoista kirjoitin listaan niin kuin Luka ne itse lausuu, jos vain suinkin osasin. Näiden sanojen lisäksi Luka osaa myös kertoa miten monet eläimet ääntelevät, vaikkei niiden nimiä vielä itse osaakaan sanoa. Ja varsinaisten oikeiden sanojen lisäksi tulee myös paljon sellaista omankielistä höpötystä ja selitystä, jota me vanhemmatkaan ei kyllä aina ihan ymmärretä!
  • äiti 
  • titi = isi
  • mimmu = mummi
  • kakka = tilanteesta riippuen tarkoittaa kakka, Taika tai Lalka (!)
  • pyö = pyörä
  • älä
  • pipi
  • ei
  • vaippa
  • pupu
  • pua = apua
  • täällä
  • mennään
  • kikku = lintu
  • puu
  • kala
  • kukka
  • hai
  • rikki
  • kekka = rekka
  • reppu
  • mopo
  • kikkä = kenkä
  • loppu
  • leipä
  • leikkaa
  • kiipeää
  • mi = miś (nalle)
  • pie = pieś (koira)
  • papa = koparka (kaivuri)
  • kak = kask (kypärä)
  • dzwi = dżwig (nosturi)
  • pua = pchła (kirppu)
  • baba = banan (banaani)
  • katka = karetka (ambulanssi)
  • nie ma = ei ole


Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta kaksikielisiä perheitä? Miten teillä etenkin vähemmistökielen oppiminen on sujunut?

xoxo Nelli

4 kommenttia

  1. Hirmuisen mielenkiintoinen aihe, tokikin siksi, että koskettaa omaa perhettänikin :) Meillä siis käytössä suomi ja englanti, joten siinä mielessä päsemme ehkä "helpommalla". Poika on nyt vähän päälle kaksi, ja puhuu suomeksi useamman sanan lauseita. Kielitaito suomen osalta otti muutama kuukausi sitten hirveän spurtin, ja niitä lauseita alkoi yhtäkkiä tulla.

    Hän tuntuu ymmärtävän englantia hyvin, mutta ei juurikaan sano mitään englanniksi. Puhuu siis myös isälleen suomea. Jotukut sanat, joita itse en käytä, mutta mies käyttää enganniksi, hän kyllä sanoo enganniksi, kun ei ole suomenkielistä sanaa oppinut.

    Muakin välillä mietityttää, että pitäisikö siihen englantiin panostaa enemmän, vai tuleeko se sitten myöhemmin omalla painollaan...luulen kuitenkin, että hän kuulee englantia riittävästi, sillä mies ei juurikaan puhu suomea, ja kotona puhummekin engantia (ja minä pojalle suomea). Onneksi en ole juurikaan lukenut artikkeleja tai kirjoja kaksikielisyydestä, joten ehkä pääsen vähemmällä stressaamisella :D

    Kivaa juhannusta teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla teidänkin kokemuksia kaksikielisyydestä! :) Ootan kyllä vähän tota "spurttia" meillekin, oon kuullut että niin siinä yleensä käykin että sitten vaan ihan yhtäkkiä sitä puhetta alkaa tulla!

      Joo, ei kannata liikaa stressatakaan :) Onneksi englanti on sellainen kieli, että sitä varmasti kuulee Suomessakin paljon jos vain haluaa, ja on kaikenlaisia englanninkielisiä päiväkoteja, kerhoja, yms. harrastuksia joissa lapsi pääsee kieltä kuulemaan ja käyttämään :)

      Poista
  2. Moi! Meillä on myös kolme kieltä kotona. Joskus ajattelin, että englannista pitäisi päästä eroon, mutta ei siitä olla 11v aikana päästy... oma mieheni puhuu hyvää englantia ja hän on ollut sen verran aktiivinen korjaamaan minun puhettani, että ihan vaivihkaa on oma kielitaito kasvanut ja vahvistunut vuosien varrella.

    Lapset ovat nyt muutamaan viikkoa vaille 6v ja 7v. Isän kieli menettelee, mutta lauseet ovat aika simppeleitä. He pystyvät kiinnittämään muiden huomion ja kommentoimaan lyhyesti, mutta kaikki monimutkaisemmat selitykset ovat liian vaikeita. Englantia ovat oppineet varkaiten, sitä tulee joka puolelta. Ääntäminen on aivan huippua, paljon parempaa kuin minulla ikinä. Mitään sen eteen ei oikeastaan olla tehty, se vain tarttuu korvakuulolta, varsinkin se passiivinen ymmärtäminen.

    Paras kielitaidon kannustin on ollut matkustaminen, kunhan ei jämähdetä vain oman perheen pariin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kerroit teidänkin kokemuksia kaksikielisyydestä :) Se kyllä vaatii kieltämättä aika paljon, että pääsisi siitä englannista eroon kun sitä on niin tottunut käyttämään miehen kanssa.

      Samaa mieltä olen kyllä tuossa, että kielitaidon kannalta on tärkeää käyttää sitä kieltä muuallakin kuin vain kotona oman perheen kanssa. Toivottavasti meillekin tulisi mahdollisuus viettää Puolassa joku pidempi pätkä, se ois kyllä tosi hyvä kielikylpy lapsille :)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.