Haastavat illat

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kirjoittelin tuossa kuukausi takaperin meidän hyvin nukutuista öistä ja onneksi yöt menevät edelleen tässä talossa oikein mainiosti. Taika herää nykyään yleensä kerran yössä syömään, nukkuen pisimmillään monesti sellaisen viiden-kuuden tunnin pätkän, joten itsekin saa siinä jo ihan hyvin nukuttua. Muutenkaan nuo yösyötöt eivät kauheasti minua rasita, sillä Taika on aika tehokas syömäri ja nukahtaa ruokailun jälkeen saman tien uudelleen. Taika on myös ihanan aamu-uninen, joten monesti me tytöt nukutaan vielä jonnekin 8-9 saakka poikien noustessa jo aikaisemmin ylös. On kyllä ihanaa, miten helppoja nämä meidän yöt ovat ja huomaan, miten omakin olo on nykyään paljon pirteämpi kuin silloin alkuvaiheessa. Päivätkin menevät pääsääntöisesti leppoisasti, vauvan ollessa edelleen varsin tyytyväinen ja rauhallinen tapaus.


Mutta illat! En nyt sanoisi että nekään mitään aivan katastrofaalisia meillä on, mutta viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika raskaita kuitenkin. Taika itkee muuten todella vähän, mutta nyt aika lailla tasan kaksi viikkoa on ollut sellaista, että iltaisin noin kello 19-21 välillä alkaa (oletettavasti) masuvaivoista johtuva itku. Tätä itkua saattaa kestää toistakin tuntia eikä siihen auta oikein muu kuin syli ja jumppapallon päällä pomppiminen. Tuntuu niin sydäntäsärkevältä, kun ei pysty edes kunnolla auttaa toista muuten kuin pitämällä lähellä ja toivomalla, että pienen olo pian helpottaa. En tiedä, mikä maaginen voima nimenomaan tuolla jumppapallolla on, sillä mikään muu hytkyttely ei auta läheskään niin hyvin kuin se! 

Erityisen haastavan näistä illoista tekee se, että tuo itku ajoittuu yleensä juuri Lukan iltapuuhien ja nukkumaanmenon aikaan. Eikä sekään vielä sinänsä haittaa silloin, kun me molemmat vanhemmat olemme kotona, ja toinen pystyy hoitamaan toisen lapsen ja toinen toisen. Kamilin töiden vuoksi olen kuitenkin yleensä 3 tai 4 iltaa viikossa yksin kotona, ja niinä iltoina kyllä iskee helposti epätoivon ja riittämättömyyden tunteet isosti päälle, ja sitä tarvitsisi vähintäänkin muutaman lisäkäden (ja -sylin) itselleen. Vaikka Luka usein tuntuu jotenkin tajuavan tilanteen, että nyt vauvalla on jokin hätänä, ja menee yleensä tosi nätisti nukkumaan, niin silti itsestä tuntuu pahalta kun joutuu hoitamaan iltapuuhat vähän hätiköiden ja itkevää vauvaa hyssytellen. Ja sitten välillä on niitäkin iltoja, kun Lukakin vaatisi extrahuomiota ja molemmat lapset itkevät kilpaa. Toisinaan tuntuu tosi vaikealta saada pidettyä itsensä rauhallisena, kun tilanne on niin stressaava ja tekisi mieli itsekin vain heittäytyä maahan itkemään. Tuntuu surulliselta, kun Luka jää vähän sivuun ja monena iltana on iltasatukin jäänyt lukematta, kun sitä ei vain yksinkertaisesti pysty lukea. Onneksi, onneksi, Luka on kuitenkin niin hyvä nukahtamaan, että hänelle riittää ihan vain peittely ja hyvänyöntoivotukset ja sitten hän jää kiltisti nukahtamaan itsekseen, mutta silti se tuntuu äidistä kurjalta. Tällaisina iltoina siinä vaiheessa, kun molemmat lapset vihdoin nukkuvat ja talo on hiljainen, olo on kyllä niin kaikkensa antanut. Taas sitä selvittiin. Täytyy kyllä arvostaa niitä vanhempia, jotka päivästä ja illasta toiseen selviävät kaikesta yksin!

Toivotaan, että Taikan masuvaivat helpottaisivat pian ja että illat tästä taas rauhoittuisivat. Neuvolassa tästä viimeksi mainitsin, mutta vielä ei siellä oltu huolissaan, vaan kuulemma tällainen monesti kuuluu tähän ikään. Jos kovasti pitkittyy, niin sitten katsotaan tilannetta uudestaan. En kyllä yhtään muista oliko Lukalla samanlaista - jos oli, niin tuskin ainakaan kovin pitkään kesti kun ei ole jäänyt mieleen. Toivottavasti ei siis nytkään! Mikä teillä on auttanut iltaitkuihin? 

xoxo Nelli

13 kommenttia

  1. täällä aivan sama tilanne noiden iltanukutusten kans, etenki yksinään tuntuu niin pahalta kun ei voi olla molempien lasten kans :( ja oon niin kiitollinen niinä iltoina siitä että vanhempi lapsi kuitenki ymmärtää jo nii paljon että osaa odotellaki sitä omaa vuoroaan (2,5 v).. ellei oo uhmakiukkuhetki jolloin ei todellakaan odottele :D meillä vauva menee vähän ennemmin nukkumaan niin sillai porrastettuna vähän helpompaa, mut jos vauva myöhentää rytmiään nii sit haastellistuu viel.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä teillekin! Kyllä kahden näin pienen kanssa ehdottomasti muutama ylimääräinen käsipari vaan oisi paikallaan :)

      Poista
  2. Oi ei, Taika raasu. Voimia!

    Tiedän todellakin miltä tuntuu. Meillä esikoinen 1v7kk on TODELLA mustis ja eroahdistuksen tms kourissa ja ylipäätään päivät ovat hänen osaltaan yhtä itkua. Lähes päivittäin joko hän tai vauva (5vk) tai molemmat itkee lähes puolet valveillaoloajastaan ennen kuin mies tulee kotiin ja esikoinen rauhoittuu. Joka ikinen päivä käymme päikkäreillä kuvaamasi kaltaisen taistelun; tänäänkin yritin nukuttaa esikoista 2h, kunnes lopulta luovutin ja lukittauduin vessaan soittamaan hysteerisesti itkien anopille etten lopullisesti pimahtaisi. Olen kokeillut kaikkea! Pelkään kaikki aamupäivät päikkäreitä, on NIIIIIN ahdistava tilanne kun esikoinen huutaa toisessa huoneessa ja vauva toisessa ja yrität itse sompailla välissä. Toivottavasti tämä jossain vaiheessa helpottaa. Tsemppiä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kuulostaa kyllä raskaalta sielläkin! :( Tsemppiä teillekin <3 Pakko vaan ajatella, että joku päivä vielä koittaa se hetki kun yhtäkkiä huomaakin, että nyt onkin jo paljon helpompaa. Päivä kerrallaan <3

      Poista
  3. Voih, toivotaan että masuvaivat helpopttaisivat pian.♥

    VastaaPoista
  4. Kannattaa kokeilla itsellä pari viikko maidotonta ja gluteiinitonta ruokavaliota. Pienten vauvojen suolisto on usein herkkä ja nämä voibat ärsyttää. Lisäksi d-vitamiinin vaihdosta esim. Dluxin d-vitamiinia kannattaa kokeilla ja laadukasta maitohappobakteeria kuten Biolaten vauvoille tarkoitettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo jättänyt joitain ruoka-aineita pois, mutta ehkä pitää vielä kokeilla tuota maidotonta ja gluteenitontakin jos ei ala helpottaa :( D-vitaaminikin vaihdettiin nyt toiseen, saa nähdä onko siitä apua!

      Poista
  5. Kannattaa kokeilla itsellä pari viikko maidotonta ja gluteiinitonta ruokavaliota. Pienten vauvojen suolisto on usein herkkä ja nämä voibat ärsyttää. Lisäksi d-vitamiinin vaihdosta esim. Dluxin d-vitamiinia kannattaa kokeilla ja laadukasta maitohappobakteeria kuten Biolaten vauvoille tarkoitettua.

    VastaaPoista
  6. Maitohappovalmiste-tippa käyttöön. Suosittelen. Joku hieman kalliimpi eli parempi. Itse kaverin suosituksesta aloitin Gefilus relat n. 22 euroa. Toimi. Kyseessä vielä keskosvauva,niin on turvallisia. Annan aamumaidon yhteydessä, niin illan JUURIKIN 2 tunnin itkuparku jäi pois ja vauvalla helpompi olo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut alusta alkaen sellaiset d-vitamiinit käytössä joissa myös tuota maitohappobakteeria. Nyt vaihdettiin toisenlaiseen merkkiin ilman maitohappoa niin voisi kokeilla sitten niiden kanssa ihan vain tuota maitohappovalmistetta :)

      Poista
  7. Juuri samainen kaverini sanoi, että kun alkoi mennä niin rauhaisasti ja hyvin illat, niin jätti sen maitohapon pois... kunnes huomasi, että paluu vaikeampiin iltoihin tuli heti :) varmaan tuo eka vuosi on hurjaa pienen ruuansulatukselle, kun sitä maidon "käsittelyähän" se pitkälti on. Minulla on käytössä vauvalle erillinen d-tippa ja nuo maitohapot. Ja noudatan ns. kiinalaisen lääketieteen mukaista ruokavaliota eli mahdollisimman hyvin sulavaa ja ravitsevaa ruokaa, ettei rasittuisi keho liikoja. Näyttää ainakin meillä toimivan, poika kasvaa ja voi tosi hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, sun kommentin jälkeen kävin hakemassa noita tippoja. Tänä aamuna annettiin ekan kerran eikä tänä iltana ole itketty YHTÄÄN! Vaikea vielä yhden illan perusteella sanoa oliko sattumaa vai auttoiko tipat todella noin hyvin, mutta tänään fiilis on kyllä niin onnellinen kun ei pienen ole tarvinnut itkeä ollenkaan <3 näillä siis jatketaan! Saanko vielä kysyä mitkä D-vitamiinit teillä on käytössä?

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.