Toinen äitienpäiväni

maanantai 15. toukokuuta 2017








Mun oli tarkoitus eilen kirjoittaa jokin hieno teksti meidän viikonlopusta, äitienpäivän vietosta ja äitiydestä ylipäänsä... Kaikesta siitä, miltä se tuntuu ja miten se on samaan aikaan maailman paras ja vaikein työ. Mutta viikonloppu, kuten päivät nykyään yleensäkin, oli taas hujauksessa ohi. Olla äiti kahdelle - se pitää aika kiireisenä. Tuo kuva, jonka Kamil nappasi minun ja vauvan simahdettua sohvalle, kuvastaa aika hyvin tätä hetkeä. Olo on usein aika väsynyt ja sumuinen. Mutta eilen sattui sopivasti niin, että Lukakin oli päiväunilla, sälekaihtimien raosta paistoi lempeä aurinko ja kerrankin oli hetki, kun ei ollut kiirettä mihinkään eikä kukaan tarvinnut minua missään muualla kuin siinä, missä jo olin. Viikonloppu oli hyvä. Ei ollut samppanjaa ja fanfaareja, mutta oli monta taaperon spontaanisti antamaa halausta ja suukkoa, monta vauvan väläyttämää kaunista hymyä - ja aikaa yhdessä. Sitä parasta. Tässä muutama sekalainen kuva viikonlopun varrelta.

Toinen äitienpäiväni. Enpä ehkä vuosi sitten aavistanut, että seuraavan kerran juhlisin tätä päivää kahden lapsen äitinä. Olo on suunnattoman onnellinen, kiitollinen ja nöyrä kaiken tämän edessä, mitä on annettu. Nämä kaksi pientä ihmistä on parasta, mitä mulla voi ikinä olla. Nämä kaksi kasvattaa ja opettaa mua ehkä enemmän ja paremmin kuin mitä itse voin ikinä kasvattaa heitä. Silti, yritän parhaani. Äitiys on elämänmittaista oppimista ja opettelua. Oppia kärsivällisyyttä. Oppia sietämään omaa epätäydellisyyttään ja antamaan anteeksi - itselleen. Oppia nauttimaan ja iloitsemaan niistä kaikkein pienimmistäkin asioista, enemmän kuin koskaan. Oppia virheistään. Oppia katsomaan asioita uudella tavalla. Oppia väsymyksestä ja kaikesta siitä sydämen ylitsepursuavasta ilosta ja onnesta, jota nämä kaksi alle metrin mittaista pientä ihmisen taimea tuottavat, ihan vain olemalla siinä, omina itseinään. 

Nämä oppitunnit ovat arvokkaampia kuin yksikään luento ikinä, jonka olen yliopistolla istunut. Nämä kaksi pientä opettajaa haastavat mut joka päivä, tehden musta paremman, vahvemman ja lempeämmän ihmisen. On päiviä, kun on vaikea katsoa peiliin, kun tietää tehneensä niin paljon virheitä, mutta nämä kaksi antavat joka päivälle merkityksen ja syyn. Näiden kahden takia olen se kuka olen, en vielä valmis, mutta en tiedä ketään kenen kanssa tätä matkaa olisi parempi tehdä. 

xoxo Nelli

Lähetä kommentti

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.