Ranskalaisin viivoin viikon varrelta

Tällä hetkellä tuntuu, että kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta sitten ei ole kuitenkaan oikein ehtinyt tai jaksanut istahtaa blogin ääreen. Haluaisin kirjoitella ihan niistä tavallisista hetkistä arjessa (jotta muistaisin kaiken tämän paremmin myöhemminkin!) ja myös niistä isommista ajatuksista, joita päässä on viime aikoina pyörinyt. Kuten vaikka meidän uudesta kodista ja siitä, millaista on olla äiti kahdelle. Paljon postattavaa on siis mielessä, ja toivottavasti pääsen niitä pian toteuttamaankin. Nyt vain tunnen olevani kamalan väsynyt koko ajan ja keskittyminen on ollut hieman hankalaa. Väsynyt, mutta onnellinen olen kaiken tämän kaaoksenkin keskellä. Siksipä nyt vain ranskalaisen viivoin satunnaisia ajatuksia kuluneen viikon varrelta, satunnaisilla puhelinotoksilla kuvitettuna. Pitäisi ehkä ottaa käyttöön samanlainen taktiikka kuin Lukan ollessa vauva, ja käyttää imetyshetkiä hyödyksi kirjoittamalla silloin ainakin luonnoksia ja postausideoita itselleen ylös...


♥ toisen vauvan kanssa sitä on vain niin paljon rennompi kuin ensimmäisen. Näin jälkeen päin tuntuu vähän koomiseltakin ja vaikealta ymmärtää, miten monia asioita ensimmäisen vauvan kanssa jännitti ja stressasi. Kuten vaikka bussimatkoja ja ravintolassa käymistä - ihan niin kuin kukaan ei olisi koskaan aiemmin kuullut vauvan itkevän. Eikä kumpikaan meidän vauvoista ole ylipäänsä pahemmin ikinä itkenyt silloin kun ollaan jossain oltu, vaan ihan rauhallisina nukkuneet vaunuissaan. Tai sitten sitä, kun jäi ensimmäisiä kertoja yksin vauvan kanssa miehen palattua isyyslomalta töihin. Nyt minusta tuntuu, että on niin ihanan rauhallista ja helppoa, jos joskus olen vauvan kanssa kahdestaan kotona Kamilin ollessa Lukan kanssa jossain! Mutta tietenkin se ensimmäisen lapsen saaminen on niin suuri mullistus ja kaikki uutta, ja uudet asiat usein jännittävät... Nykyään tiedän kuitenkin sen, että kyllä se elämä taaperon kanssa on paljon jännittävämpää, vauvan kanssa pääsee siihen verrattuna vielä yleensä melkoisen helpolla. Ainakin meillä on ollut näin.

♥ meillä on tällä hetkellä äitini auto lainassa, kun hän ei sitä näin kesällä juuri tarvitse, ja on pakko myöntää, että se on helpottanut elämää aika paljon. Olemme olleet kyllä ihan tyytyväisiä autottomuuteen ja varsinkin keskustassa asuessa ei olla edes koettu, että autoa oltaisiin juuri tarvittukaan. Näin kahden lapsen kanssa sitä taas huomaa, että kyllä se oma auto vaan olisi monessa tilanteessa niin käteväkin. Ehkä se oman auton hankinta sitten tuleekin jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, mutta ei ihan vielä. Ollaan kuitenkin siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että saadaan tosiaan tuota äitini autoa lainata melkein aina kun vaan tarvitaan ja lisäksi julkinen liikenne täällä pelittää kuitenkin varsin hyvin.


♥ torstaina kävimme koko perheen voimin Ikeassa. Selvisimme reissusta peräti kolmessa tunnissa. Vaikka meillä oli melko lyhyt ostoslista ja pysyimmekin siinä ostamatta mitään turhaa listan ulkopuolelta, niin silti sitä aikaa vaan jotenkin kummasti tuhlaantui. Toisaalta, eipä meillä ollut kiirekään mihinkään ja Lukallekin oli mukavaa, kun pääsi esimerkiksi leikkipaikalla leikkimään toisten lasten kanssa. Ikea-reissuun kuuluu tietysti aina myös ruokailu, ja tuon pysähdyksen lomassa sai sitten vauvakin sopivasti ruokailla. Olen huomannut, että monen muun asian ohella julki-imettäminenkin on minulle tällä toisella kierroksella paljon mutkattomampaa kuin viimeksi. Toki pyrin hoitamaan tilanteen kuitenkin melko huomiota herättämättä, mutta en enää koe tarvetta esimerkiksi yrittää etsiä sitä kaikkein suojaisinta nurkkapöytää ravintolassa, vaan nytkin istuttiin keskeisellä paikalla ihan leikkipaikan vieressä. Eikä se tuntunut mitenkään oudolta.

♥ uuden kodin laittaminen on niin kivaa - vaikkakin sattuneesta syystä myös niin hidasta puuhaa. Ja vaikka itse muuttaminen ei niin kivaa ollutkaan, niin yksi hyvä puoli muutossa on se, että silloin tulee aina käytyä läpi koko omaisuutensa. Kummasti sitä tavaraa vaan kertyy aina. Olo on nyt paljon kevyempi, kun taas hurja määrä kaikenlaista turhaa tai tarpeetonta lähti kierrätykseen tai poistoon. Ja iso kasa esimerkiksi kaikenlaisia papereita, joita ei vain ikinä aikaisemmin ole saanut aikaiseksi käydä läpi ennen kuin oli pakko. Uuteen kotiin pääseminen tuntuu aina niin puhdistavalta. 


♥ viikolla ollaan saatu nauttia monista ihanan kesäisistä päivistä. Vaikka lämpöasteita ei nyt vielä ihan päätähuimaavasti olekaan ollut, niin silti jo sen verran, että välillä on kuitenkin jo tuntunut ainakin melkein kesältä. Olen nauttinut pitkistä vaunulenkeistä vauvan kanssa, ihanaa kun pystyy taas liikkua ihan normaalisti! On myös ollut kiva päästä tutustumaan tähän uuteen asuinalueeseen vähän paremmin. Niin paljon uusia katuja ja polkuja, joilla kulkea. Vaikka me ei muutettu kuin kuusi kilometriä pois keskustasta, niin silti tämä tuntuu melkein kuin toiselta maailmalta. Välillä jopa unohdan olevani yhä Tampereella! Luulen, että me tullaan viihtymään täällä oikein hyvin ja toivottavasti tämä olisi nyt vihdoin vähän pidempiaikaisempi koti kuin nuo muutamat aiemmat...

♥ tänään minun lapsuudenystäväni miehensä ja pienen poikansa kanssa kävivät meillä kylässä. Pariskunnan vauva on vasta neljän kuukauden ikäinen, mutta tuntui jo niin isolta meidän tirriäisen vierellä! Ja arvatkaa, iskikö mulle siinä jo haikeus miettiessäni, miten nopeasti tämä pikkuvauva-aika kuluu ja kohta meidänkin tyttö on jo tuollainen iso vauva. Ei sillä, onhan sekin siis ihanaa kun vauva alkaa oppia kaikenlaista ja ottaa enemmän kontaktia jutteluineen ja hymyineen, mutta silti... Aika vain menee niin nopeasti. Musta on kyllä niin ihanaa, kun minulla ja yhdellä rakkaimmista ystävistäni on näin samanikäiset vauvat! Vaikka tässä vaiheessa 3 kuukautta tuntuu isolta ikäerolta, niin ei se sitä ole enää sitten, kun vauvat tästä vähän kasvavat. Ehkä heistäkin tulee vielä parhaat kaverit?


♥ tuon ylläolevan kuvan nappasin eilen ihan vain siitä ilosta, että mahduin ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen vanhoihin farkkuhini! Toki nuo ovat tuollainen vähän löysempi malli, mutta voitto se on pienikin voitto. Lantio oli vain leventynyt raskauden myötä sen verran, että  en ole aiemmin saanut vedettyä useimpia housujani edes ylös saakka, joten tässä sitä ollaan hiihdelty legginseissä tai joissain lököhouisuissa lähinnä. Synnytyksestä palautuminen on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, vaikka en nyt vielä olekaan mitään sen kummempaa tehnyt esimerkiksi kiinteytymisen eteen... Paitsi siis vaunuttelua, mutta ehtiihän sitä. Koitan olla stressaamatta asiaa ja itse asiassa en ole edes puntarilla käynyt synnytyksen jälkeen, koska emme sellaista omistakaan. Olisi kyllä ihan mielenkiintoista ollut tietää, kuinka monta raskauskiloa jäi synnärille. 

♥ tekisi kamalasti mieli tehdä tälle hiuspehkolle jotain, mutta ikuisuusongelmani on se, etten tiedä mitä se "jotain" voisi olla. Tavallaan en haluaisi värjätä tukkaa, koska sitten siitä tulee se kierre, että aina on käytävä värjäämässä juurikasvua piiloon - ja olen muutenkin vihdoin saanut oman värin kasvatettua takaisin. Enkä haluaisi leikatakaan kovin paljoa, koska näin äiti-ihmisenä on kätevää, kun hiukset saa kiinni - varsinkin sille äitinutturalle. Otsatukan haluaisin leikata taas (niin kuin aina), mutta jaksanko sitä laittamista ja ennen kaikkea pois kasvattamista sitten kuitenkaan... Aika vähiin siis jäävät vaihtoehtoni, mutta jotenkin olisi kiva uudistaa ilmettä edes vähäsen. Mullahan oli varattuna sekä aika kampaajalle että ripsien kestotaivutukseen, koska ajattelin että olisi kiva olla sellainen freesi mama, mutta sitten tämä tyttö päättikin syntyä hieman etuajassa ja taas jäi äidin omat menot sivuosaan.


♥ niin, ja vaikka valitankin väsymystäni, niin siltikään sitä ei vain aina osaa mennä nukkumaan silloin kuin olisi mahdollista. Vauva nukkuu vielä niin paljon, että monesti voisin kyllä ihan hyvin nukkua silloin kun Lukakin on päiväunilla, mutta aika usein sitä tulee kuitenkin valittua jokin muu puuha. Sitä omaa (tai parisuhde-) aikaa kun on tällä hetkellä niin rajallisesti, että aika usein sitä sitten kuitenkin nipistää mieluummin vaikka niistä unista. Täytyy vain luottaa siihen, että vielä joku kaunis päivä koittaa taas sekin aika, kun silmäpussit ei aina roiku lattiassa saakka. Onneksi on kesä ja valo!

Mitä teille kuuluu? Mistä haluaisitte lukea enemmän täällä blogissa?

xoxo Nelli

5 kommenttia

  1. Todellakin se vauva-aika kuluu aivan liian sukkelaan. Juuri omanikin syntyivät ja nyt on jo ikää 7 kuukautta. Ihan haikeudella jo muistelen sitä ihan pienen vauvan kanssa arjen elämistä. Tsemppiä ja nautinnollisia hetkiä! 😊
    Terkuin, Soikku - oivalluksia aidanreunalta - blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vauhdilla menee... näitä hetkiä kun voisi purkittaa säilöön jonnekin <3

      Poista
  2. Uudet lenkkeilymaisemanne näyttävät tutuilta! Ehkäpä törmätään joskus lenkkipoluilla :)

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.