Raskausviikko 36+0 ja yhdeksäs ultra

Siis kääk miten pitkällä jo ollaan! Laskettuun aikaanhan on toki vielä se neljä viikkoa, mutta jos miettii että Luka syntyi tästä viikon päästä niin aika hurjalta tuntuu. Aika on mennyt niin nopeasti, mutta se on melkeinpä vain positiivista. Tänään mulla oli taas äitipolikäynti, joka jännitti etukäteen aika paljon, sillä viime viikolla oli puhetta lapsivesipunktiosta, joka mahdollisesti vauvan tekemän kasvuspurtin vuoksi tehtäisiin. Sen viime kertaisen äitipolikäynnin jälkeen oli mieli muutenkin vähän maassa, mutta tällä kertaa saatiinkin sitten taas vähän parempia uutisia! Jotenkin tässä on kyllä menty ihan tunteiden vuoristorataa viimeisten viikkojen aikana. 


Tosiaan viime viikolla vauva oli alkanut ottaa pientä kasvuspurttia, kun siihen asti oltiin kasvettu tasaisesti keskikäyrillä. Varsinkin vartalo oli alkanut kasvaa reilummin (kuten usein diabeetikoilla käy) ja lääkäri silloin suunnitteli, että nyt tällä viikolla tehtäisiin sitten lapsivesipunktio ja alettaisiin mahdollisesti miettiä jo käynnistämistäkin. Mulle se oli silloin pieni shokki, koska olen itse koko ajan toivonut, että tämän vauvan kanssa päästäisiin hieman paremmille viikoille kuin Lukan kanssa. Tänään mulla sitten oli kontrollikäynti painon kehityksen suhteen eikä sitä lapsivesipunktiota nyt tehtykään! Vauvan painoarvioksi saatiin 3160g, mikä on näille viikoille ihan hyvä ja viikossa painoa oli tullut ihan maltillisesti, 300 grammaa. Vartalo tosin edelleen on vähän pullukka ja vastaisi kooltaan noin kahta viikkoa isompaa. Mikään katastrofaalinen tilanne ei nyt kuitenkaan ole eikä lääkärin mielestä sitten punktiota ollut syytä tehdä, kun kuitenkin kokonaispainoarvio on noin hyvä ja viikkoja kuitenkin vielä aika vähän, joten sen puolesta ei vielä ole syytä käynnistää synnytystä. Mikä helpotus! Sain seuraavan ajan ensi viikolle kun viikkoja on 37+2 eli saman verran kuin Lukalla syntyessään - joten jos ei tässä viikon aikana mitään ihmeempiä tapahdu, niin taidetaan sittenkin päästä niille toivomilleni paremmille viikoille! Varasipa hoitaja mulle vielä tuonne 38+3 viikollekin ajan, joten saa nähdä kuinka pitkälle tässä sitten lopulta mennään! Mun puolesta vauva saisi syntyä juurikin tuolla huhtikuun viimeisellä viikolla... Mutta kunhan nyt ainakin ensi viikkoon päästään, niin olen ihan tyytyväinen. Kuitenkin jokainen lisäpäivä siellä mahassa on plussaa, jos vain vauvalla on kaikki muuten hyvin. Nyt vain pitää sitten tarkasti kuulostella vauvan liikkeitä ja jos vähänkin tuntuu siltä, että ne vähenevät niin sitten herkästi näytille. Aika jänniä aikoja täällä kaiken kaikkiaan elellään. 


Diabeteslääkäriltä sain paljon kehuja verensokereistani, mistä myös tuli ihan super hyvä mieli. Sanoi ihanasti, että ei tämä vauva ainakaan mun sokereiden takia kasva. Meinasi kyllä tulla ihan helpotuksen itku siinä, kun välillä on niin kova stressi sokereiden takia, ja olen nyt tehnyt niin kovasti töitä ja nähnyt paljon vaivaa sen eteen, että saisin ne pysymään mahdollisimman hyvinä ja tasaisina. Silti sitä aika usein ajattelee, että pitäisi pystyä vieläkin parempaan, joten tuntuu kivalta ja kannustavalta, kun joku ammattilainen kertoo, että olen oikeasti tehnyt hyvää työtä ja että se riittää. Tuntuu, että sitten jos vauvalla olisikin jotain ongelmia synnytyksen jälkeen, niin olen ainakin itse tehnyt kaiken voitavani vauvan hyvinvoinnin eteen. 

Hyvä päivä siis tänään viime viikkoisen pienen synkistelyn jälkeen! Nyt sitten vain jännityksellä päivä kerrallaan katsotaan, mitä tuleman pitää. Ihanaa kun oma fyysinen olokin on edelleen aika hyvä. Selkäkipuja on nyt ollut taas hieman enemmän, mutta esimerkiksi liitoskipujen suhteen olen päässyt aika helpolla eikä muutenkaan kummempia vaivoja pahemmin ole. Tosin nyt illalla mulla alkoi ensimmäiset kipeät supistukset, ja niitä onkin tässä tullut enemmän ja vähemmän nyt parin tunnin ajan. Juuri kun pääsin tänään sanomasta ultraavalle lääkärille, että yhtään ei ole vielä supistellut! Aika tuskainen olo on nyt koko illan ollut, mutta tuskinpa se nyt vielä mitään enteilee. Ainakin toivotaan niin!

xoxo Nelli

4 kommenttia

  1. Oi olipas kivoja uutisia. :) Jälleen niin ihanat kuvat.♥

    VastaaPoista
  2. Onnea hyvistä uutisista! :) Tuli ihan sellainen olo että olet jo lähtenyt synnyttmään, kun supparitkin alkoivat. Jännää! :D

    VastaaPoista
  3. Ihania uutisia :) Toivotaan, että mahdollisimman pitkään saa vauva kasvaa masussa ♥

    VastaaPoista
  4. Moi, täällä kirjoittelee blogiasi jonkun aikaa seurannut ykköstyyppiläinen. Olen sairastunut vasta aikuisuudessa, ja osin vielä opettelen tätä elämää (tosin taitaa olla että dm1sen kanssa eläminen on ainaista opettelua...). Mulla olisi raskaushaave mahdollisesti lähitulevaisuudessakin, ja olisi tosi kiva kuulla ajatuksiasi ja kokemuksiasi raskauden ja diabeteksen yhteydestä (esim. kuinka paljon insuliinintarpeesi nousi, synnytyksiin liittyvät asiat jne.), sekä myös imetysasioista. Kaikilla meillä ykköstyypin naisihmisillä varmasti yksi suurin huolenaihe liittyy nimenomaan raskauteen, itsellenikin se on jonkinlainen "pala kurkussa", vaikka hoitotasapaino on muuten tällä hetkellä hyvä. Netistä löytyy tosi vähän "oikeiden ihmisten kokemuksia" asiaan liittyen. Toki ymmärrän, jos tämä on mielestäsi liian henkilökohtainen tai ns. kipeä aihe. Ihanaa, vauvantuoksuista pääsiäisen aikaa sinne teille!

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.