Raskausviikko 35+0 ja kahdeksas ultra

Tänään oli taas vuoro perinteisen maanantaisen äitipolikäynnin. Varaan nämä ajat aina jos vain mahdollista juuri maanantaille sen vuoksi, että Kamil on silloin aina vapaalla joten ei tarvitse miettiä lapsenvahtia taaperolle. Tänään kävi kuitenkin kiva tuuri, sillä äitini on nyt lomalla ja pääsi hoitamaan Lukaa, joten me päästiin kerrankin yhdessä ultraan! Kamil on ollut mukana vain nt- ja rakenneultrassa, joten kiva että hänkin pääsi nyt pitkästä aikaa moikkaamaan pikkuista. Viimeksi mulla oli äitipolikäynti tasan kaksi viikkoa sitten, ja tuolta käynniltä jäikin tosi hyvä mieli, kun vauvalla oli kaikki niin hyvin ja kasvukin meni aivan keskikäyrillä. No, tämän päiväiset fiilikset onkin sitten vähän toisenlaiset.


Vauvan painoarvioksi saatiin tällä kertaa 2853 grammaa. Näille viikoille paino on ihan ok (tiedän, että monilla diabeetikoilla samoilla viikoilla painoarvio on ollut kilonkin enemmän), mutta onhan tuota kuitenkin tullut aika reilusti lisää tässä kahdessa viikossa - sellaiset 700 grammaa nimittäin (ja omakin paino oli noussut vaivaiset kaksi kiloa tässä samassa ajassa, köh köh). Vauvan kasvutahti on siis kiihtynyt, ja vaikka pää ja jalat menevätkin mukavasti yhä siinä keskikäyrällä, niin nyt on sitten vartalo pompannut yläkäyrälle. Vartalomakrosomia nimenomaan onkin diabeetikoiden vauvoilla yleistä, joten sinänsä tämän nyt ei pitäisi yllättää, mutta harmittaahan se vähän. Olin sen viime käynnin jälkeen niin onnellinen ja optimistinen sen suhteen, että tämä raskaus pääsisi pidemmälle kuin ensimmäinen, mutta nyt voi hyvinkin olla ettei sinne haaveilemalleni viikolle 38 päästäkään. Seuraava ultra-aika mulla on heti viikon päästä ja voi olla, että silloin tehdään lapsivesipunktiokin. Jos se siis onnistuu, sillä mulla on istukka edessä ja Lukan raskaudessa punktio ei siitä syystä onnistunut ollenkaan. Lapsivesipunktiolla haluttaisiin selvittää vauvan keuhkojen kypsyys sekä epo-arvo, joka kertoo vauvan yleisestä hyvinvoinnista. Lääkärin mukaan vartalomakrosomiset vauvat nimittäin eivät välttämättä voi aina niin hyvin siellä kohdussa - sen tarkemmin en nyt tajunnut kuitenkaan kysyä, että miksi ja miten se ilmenee. Taisin olla lievässä shokissa, kun yhtäkkiä sainkin kuulla että tätä synnytystä saatettaisiin lähteä käynnistelmään jo ensi tai sitä seuraavalla viikolla! Tietenkään ei nyt vielä pitäisi alkaa turhaan maalailla piruja seinille, kun mikään ei tässä vaiheessa ole varmaa, ja vauva onneksi kyllä liikkuu paljon ja vaikuttaa muutenkin ihan hyvinvoivalta. Silti mieli on nyt vähän maassa, sillä olen ollut niin toiveikas sen suhteen, että tämän raskauden kanssa tosiaan päästäisiin vähän paremmille viikoille kuin Lukan kanssa. 

Tiedän kyllä, että kaikki päätökset tehdään vauvan parasta ajatellen eikä sitä mahdollista käynnistystä ihan huvikseen tehdä. Silti harmittaa ja ahdistaa. Pelottaa, että jos tämä vauva syntyy yhtä aikaisin kuin Luka, niin ne samat synnytyksen jälkeiset tapahtumat toistuvat myös - vaikkei se välttämättä mene ollenkaan niin. Pelottaa lapsivesipunktio, vaikkei siihen enää loppuraskaudessa liity riskejä samalla tavalla kuin alkuraskaudessa. Silti ajatus isosta neulasta lävistämässä vatsaani ei tunnu kovin mukavalta. Ylipäänsä jännittää, koska en minä ole yhtään henkisesti valmistautunut siihen, että tämä lapsi voisi syntyä jo parin viikon sisään! Olen oikeasti asennoitunut vähän liikaa siihen aikaisintaan huhtikuun viimeiseen viikkoon...


Onneksi se seuraava aika on tosiaan heti viikon päästä, joten täytyy nyt vain koittaa olla stressaamatta ja murehtimatta asiaa etukäteen. Toivon (ja luulen) että mieli nyt vain vähän ylireagoi eikä meillä nyt sentään vielä ihan ensi viikolla ainakaan ole vauvaa. Jänniä aikoja täällä nyt kuitenkin elellään, kävi miten kävi!  

xoxo Nelli

6 kommenttia

  1. Tsemppiä! Koita olla murehtimatta <3 Toivotaan että pieni voisi vielä kasvaa masussa.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä juu! Ja vaikka se nyt sieltä jo putkahtaisikin pois, menee kaikki varmasti hyvin :) Itse 1 tyypin diabeetikkona synnytin (sektiolla) viikolla 30 ja tyyppi oli ja on täysin terve! Toki pikkuinen oli syntyessään, mutta nyt 9 kk iässä jo täysaikasten kasvukäyrien yläpäässä, pitempikin kuin useat ikätoverinsa. Eli pelko pois ja iloa ihanaan elämänvaiheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Ihana kuulla että teillä meni kaikki hyvin! Mulle vaan jäänyt pieni pelko esikoisen takia, mutta täytyy vaan olla murehtimatta liikaa etukäteen ja toivoa parasta :)

      Poista
  3. Voih, mikä yllätys :/ Kovasti tsemppiä tulevaan viikkoon, toivottavasti kaikki menee parhain päin! <3

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.