Ensimmäinen vs. toinen raskaus

torstai 6. huhtikuuta 2017

Tätä toista raskautta on enää muutama viikko jäljellä, joten ajattelin kirjoitella hieman kokemuksiani siitä, miten nämä raskaudet ovat eronneet toisistaan. Välillä tuntuu, että raskaudet ovat olleet hyvinkin samankaltaiset, mutta sitten taas siltä, että eroja (varsinkin pieniä sellaisia) on paljonkin. On myös hauska vertailla, eroaako tyttö- ja poikaraskaudet oikeasti niin paljon toisistaan kuin vanhan kansan uskomukset väittävät!


RASKAUSTESTI ♥ Kun tein lokakuussa 2014 positiivisen raskaustestin Lukasta, tein sen vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Olimme toivoneet raskautta jo 1,5 vuotta ja aika monta kertaa tuon puolentoistavuoden aikana olinkin noita raskaustestejä jo tehnyt, monta kertaa ollen myös "oireineni" ihan varma siitä, että todella olisin raskaana. Kun tein tämän raskaustestin, olivat menkkani kyllä viikon myöhässä, mutta en ajatellut sen ollenkaan välttämättä tarkoittavan mitään, sillä edellisetkin olivat olleet myöhässä melkein neljä viikkoa. Kun testi sitten vihdoin ja viimein näytti positiivista, tuntui se aluksi todella vaikealta uskoa, koska minulla ei ollut mitään niitä oireita joita monta kertaa aikaisempina kuukausina olin itselleni kuvitellut. Testitulos oli myös tosi haalea. Lähdin samana päivänä ystäväni luokse Lontooseen ja tein siellä viikonlopun aikana vielä kaksi testiä lisää - viimeisin tulos olikin sitten jo niin tumma, ettei siitä voinut erehtyä. Olin tosi onnellinen, mutta myös aika hämmentynyt.

Tällä kertaa raskautta oli ehditty yrittää vain muutama kuukausi ja menkkani olivat vain yhden päivän myöhässä, kun mulle tuli todella voimakas tunne, että haluan tehdä testin. Oli syyskuun ensimmäinen päivä vuonna 2016. Mulla ei ollut varsinaisia oireita minkä olisin ajatellut viittaavaan raskauteen (mitä nyt vatsaa nipisteli ja olin hurjan kiukkuinen) mutta enimmäkseen oli vain sellainen olo. Testin tekeminen jännitti ja kun se sitten näytti saman tien aivan selkeää plussaa, olo oli toisaalta tosi epäuskoinen ja toisaalta taas en ollut yllättynyt yhtään. Onnellinen olin joka tapauksessa, silloinkin.

ALKURASKAUS♥ Kun aloin odottaa Lukaa, kaikki oli tietysti tosi uutta ja ihmeellistä. Ensimmäiseen ultraan meneminen jännitti tietysti tosi paljon, mutta en silloin osannut pelätä niin paljon, koska en ollut vielä kovinkaan tietoinen tuulimunaraskauksista ja muista. Noin raskausviikolla 6 mulla tuli yhtenä päivänä pientä veristä vuotoa, mikä säikäytti, mutta soitto neuvolaan riitti rauhoittamaan silloin mieltä. Muistan kärsineeni alkuraskaudessa jonkin verran väsymyksestä sekä pahoinvoinnista - en kuitenkaan oksentanut kertaakaan, vaan kyseessä oli ennemminkin lähes ympärivuorokautinen etova olo. En silti muista että kumpikaan vaiva olisi ollut mitenkään lamaannuttava, vaan jaksoin ihan hyvin käydä vielä töissä ja yliopistolla.

Toisessa raskaudessa pelot ja epävarmuudet ovat olleet paljon voimakkaampia. Kun ensimmäistä raskautta yritettiin ja odotettiin niin kauan, niin oli vaikea uskoa, että nyt meitä olisi voinut onnistaa niin nopeasti ja että kaikki vielä voisi mennä hyvin loppuun saakka! Kuulostelin ahdistuneena jokaista selkäkipua ja vatsan nipistelyä, ja luin keskustelupalstoilla ihan liikaa keskenmenon oireista. Kun veristä vuotoa tuli sitten vielä useamman kerran viikoilla 5-7, niin olin kyllä monta kertaa ihan varma siitä, että raskaus on mennyt kesken tai kyseessä on tuulimuna. Onneksi tässä raskaudessa pääsin varhaisultraan, jossa kaikki oli juuri niin hyvin kuin niillä viikoilla kuuluikin olla! Tämän raskauden alussa oireet olivat muutenkin voimakkaammat kuin ensimmäisessä, olin ihan äärimmäisen väsynyt koko ajan ja jaksoin hädin tuskin lukea syksyn pääsykokeisiin tai touhuta mitään Lukan kanssa. Myös pahoinvointi oli pahempaa, vaikka se muuten samanlaatuista olikin kuin Lukan raskaudessa.


KESKIRASKAUS ♥ Tuntuu, että Lukaa odottaessa keskiraskaus oli fyysisesti hankalampi kuin tämä. Jouduin jäämään pois töistä raskausviikolta 26 alkaen selkäkipujen ja supistusten vuoksi. Sen aikainen työni oli melko fyysistä eikä kroppa sitten oikein kestänyt sitä, vaikka muutoin sainkin levätä varmasti enemmän kuin nyt. Tosin öisin nukuin silloin paljon huonommin lonkkakipujen ja yöllisten suonenvetojen takia. Tässä raskaudessa taas olen nukkunut loistavasti läpi koko tämän odotusajan - kenties olen vain ollut univelkoineni niin väsynyt, etteivät pienet kolotuksetkaan ole onnistuneet pilaamaan yöuniani. Keskiraskaus tälläkin kertaa on kuitenkin ollut fyysisesti aika raskas ja kärsin varsinkin liitos- ja selkäkivuista kovasti. Pahimpina viikkoina en päässyt kunnolla kävelemäänkään, vaan pienikin kävellen kuljettu matka vaikka lähikauppaan aiheutti sen, että sen jälkeen olin taas päivän tai pari todella kipeä. Myös väsymys oli aikamoista, vaikka sainkin nukkua päiväunia melkein päivittäin Lukankin nukkuessa. Supistuksia tässä toisessa raskaudessa ei vielä ole juuri ollut.

LOPPURASKAUS ♥ Vaikeahkon keskiraskauden jälkeen molemmissa raskauksissa olo on parantunut huomattavasti loppua kohden. Kenties asiaan on vaikuttanut sekin, että loppuraskauteni on kummallakin kerralla ajoittunut tähän kevääseen ja Lukan kohdalla alkukesäänkin, jolloin mieli on kyllä paljon positiivisempi ja energisempi muutenkin. Joka tapauksessa molemmissa raskauksissa olen näin loppuvaiheessa jaksanut ja pystynyt paljon paremmin esimerkiksi käymään kävelyillä ja liitoskivutkin ovat hellittäneet. Lukaa odottaessa kärsin loppuraskaudessa todella usein inhottavista ja voimakkaista nenäverenvuodoista, niitä ei onneksi ole tällä kertaa näkynyt! Tällä hetkellä nautin raskaudesta varmaan eniten koko tämän odotuksen aikana, koska olo on niin paljon parempi kuin aiemmin!


MAHA JA KEHO ♥ Molemmissa raskauksissa maha pomppasi esiin todella aikaisessa vaiheessa. Kun katson raskauskuviani, niin ei mahani kummallakaan kerralla näytä mitenkään jättisuurelta, mutta sitten taas itsestäni se kyllä tuntuu siltä. Vatsani on melko pyöreä ja sopusuhtainen, ja vaikka vauvamasuani rakastankin, niin silti tunnen itseni usein aikamoiseksi valaaksi. Raskauskiloja on molemmilla kerroilla tullut nopeasti ja melko reilusti - Lukaa odottaessa yhteensä 17 kiloa ja tässäkin raskaudessa tähän mennessä jo 14 kg. Oma olo tuntuu turvonneelta enkä aina oikein tunne itseäni omaksi itsekseni. Ensimmäisessä raskaudessa muuttuvasta kehosta huolimatta tunsin itseni kuitenkin useammin kauniiksi ja hehkuvaksi, nyt tässä raskaudessa taas oma naama tuntuu paljon nuutuneemmalta ja odotan kyllä sitä, että olen taas enemmän oma itseni. Vaikka tiedän samalla senkin, että tulen tätä vauvamahaa taas myös ikävöimään.

MIELIALA ♥ Lukan raskaudesta mulle on jäänyt mieleen se, miten monesti sain ihmisiltä kuulla kuinka raskaus sopii mulle ja että näytän onnelliselta. Muistankin kyllä raskauden silloin todella onnellisena ja hyvällä tavalla jännittävänä aikana, kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä sekä myös niin hartaasti odotettua. Odotin innolla vauva-aikaa, mutta samalla uppouduin raskauskuplaani ihan täysillä, olinhan siitä jo niin kauan haaveillut. Toiseen raskauteen ei ole ehtinyt paneutua niin intensiivisesti kuin ensimmäiseen, sillä nyt on jaloissa pyörimässä pieni taapero, joka vaatii osansa huomiosta. Tämä raskaus on mennyt enemmän "siinä sivussa", mutta olen silti tästäkin raskaudesta iloinnut ja ollut siitä onnellinen. Kuitenkin tällä kertaa mieli on ollut hieman enemmän tulevassa ja siinä lopputuloksessa, ja vauvaa odottelee paljon malttamattomampana kuin viimeksi.

VAUVAN LIIKKEET ♥ Molemmissa raskauksissa aloin tuntea liikkeitä aika myöhään, kun istukka on kummallakin kerralla ollut edessä. Tässä toisessa raskaudessa liikkeet tuntuivat alussa aika pitkään vaimeina, joten erehdyin luulemaan että tämä vauva olisi rauhallisempi tapaus kuin isoveljensä, joka oli mahassa jo tosi kova potkimaan. Raskauden edetessä olen kyllä saanut huomata, että se ei pidä paikkaansa vaan tämä vauva tuntuu olevan jopa Lukaakin menevämpi tyyppi! Tässä raskaudessa en ole joutunut tekemään liikelaskentoja, muistan tasan kaksi sellaista päivää kun olen pikkuisen enemmän joutunut kuulostelemaan liikkeitä, mutta muuten mahassa on ollut kyllä joka päivä kova meno. Lukalla muistan hiljaisempia päiviä olleen enemmän, vaikka yleisesti ottaen olikin tosi vauhdikas hänkin. Molemmat vauvat ovat myös olleet kovia hikkaamaan!


VAUVAHANKINNAT ♥ Ekassa raskaudessa vauvahankintojen teko oli iso osa vauvan tuloon valmistautumisessa, nyt tällä toisella kierroksella isoja hankintoja ei ole tarvinnut tehdä, kun kaikki tärkeimmät on säästetty. Välillä onkin tuntunut oudolta, kun ei ole voinut samalla tavalla valmistautua vauvan tuloon kuin silloin. Lukaa odottaessa koko äiti- ja vauvamaailma oli itselleni vielä aika uusi juttu, ja esimerkiksi vaatehankintoja tein aika huolettomasti. Molemmilla kerroilla olen ostanut vaatteet pääasiassa kirppiksiltä, mutta nyt olen ollut paljon nirsompi kuin viimeksi. Lukalle ostin aika huolettomasti kaikkea vähänkin söpöä, miettimättä sen kummemmin vaatteiden käytännöllisyyttä tai kiinnittämättä kauheasti huomiota vaatteiden laatuun. Nytkin olen kyllä villiintynyt ostelemaan aika paljon ihania tyttövaatteita, mutta olen paljon valikoivampi siitä, mitä kassalle kiikutan. 

RASKAUDESTA KERTOMINEN ♥ Ensimmäistä raskautta haluttiin salailla pitkään, suurimman osan kanssa aina rakenneultraan asti. Kävin tuolloin koulussa ja töissä, joten mahaa sai piilotella aika pitkään (mikä ei ollut helppoa, koska vatsani pomppasi esiin tosi aikaisin). Jotenkin niin kauan odotetusta asiasta ei halunnut ääneen hihkua liikaa, ennen kuin kaikki oli varmempaa; pelotti, että se onni viedään meiltä pois. Tavallaan oli hauska myös pitää raskaus meidän ihan omana, ihanana salaisuutena. Taisin kertoa raskaudesta alkuun vain ystävälleni Lauralle, jonka luona Lontoossa olin raskaustestin tehnyt, omille vanhemmillemmekin kerroimme vasta nt-ultran aikoihin (ja voi että se jännitti!). Toisen raskauden suhteen on ollut helpompi olla avoimempi. Äidilleni kerroin heti raskaustestin tehtyäni ja muutama kaverikin sai aika pian jo kuulla vauvauutiset. Mahaani en erityisemmin peitellyt alkuraskaudessakaan, vaan korostin sitä mielelläni jo aika varhain. Ihan "julkista" asiasta teimme kuitenkin vasta nt-ultran jälkeen, blogissa kerroin raskaudesta viikolla 15.


TYTTÖ- VAI POIKARASKAUS ♥ Lopuksi vielä vertailua siitä, pitääkö uskomukset vauvan sukupuolen ennustamisesta paikkaansa meidän kohdalla: ensimmäinenhän oli poikaraskaus ja nyt on meille lupailtu tyttöä. Mielestäni raskauteni eivät ole olleet mitenkään aivan merkittävästi erilaiset, mutta kyllä joitakin eroja on tullut huomattua.

Tyttö vie äitinsä kauneuden. Tyttövauva saa äidin kasvot pöhöttymään ja hiukset hapsottamaan. 
No tämä kyllä tuntuu pitävän paikkansa! Olen tuntenut itseni paljon vähemmän hehkeäksi nyt kuin Lukaa odottaessa.
Poikamaha on pyöreä ja edessä, tyttömaha leviää vaakasuunnassa.
Omaan silmääni mahani näyttävät aika samanlaisilta kummassakin raskaudessa. Maha ei ole levinnyt eikä minusta takaapäin huomaisi, että olen raskaana. Lukaa odottaessa vatsa oli ehkä kuitenkin enemmän edessä.
Poikaa odottavalla linea negra ulottuu häpyluusta yli navan, tyttöä odottavalla viiva jää navan alle.
Tässä raskaudessa linea negraa ei ole tullut ollenkaan, Lukasta tuli mutta se ei kylläkään ulottanut navan yläpuolelle.
Poikaa odottava himoitsee suolaista, tyttöä odottava taas makeaa.
Kyllä, nyt makeanhimo on ollut paljon pahempi, kun taas viime raskaudessa teki enemmän mieli kaikkea suolaista.
Pojan kanssa ei ole pahoinvointia, tytön kanssa kyllä.
Samanlaista pahoinvointia on ollut kummassakin raskaudessa, mutta tässä toisessa se oli voimakkaampaa.
Vilkas sikiö on poika, rauhallisempi sikiö on tyttö.
Molemmat ovat olleet vilkkaita, tyttö jopa vielä enemmän!
Poika aiheuttaa närästystä.
Lukasta närästystä oli enemmän kuin tästä.
Vauvan syke: alle 145 poika, yli 145 tyttö.
Lukan sykkeet neuvolakortin mukaan ovat olleet pääsääntöisesti 150-160. Tällä tytöllä on aina käyrillä ollut kova vauhti päällä ja sykkeet huidelleet helposti siellä 170-200 tuntumassa, rauhoituttuaan sitten myös tuota 150-160 luokkaa.
Tyttö tekee äidistään kiukkuisemman, poikaa odottava pysyy tyynenä.
Lukaa odottaessa taisin kyllä olla seesteisempi. Nyt Kamil on päässyt kyllä monta kertaa huomauttamaan "tuplamäärästä naishormonia" kehossani, kun olen kiukutellut ja ärsyyntynyt välillä ties mistä... 

Miten teillä on raskaudet eronneet toisistaan? Onko ollut eroa erityisesti tyttö- ja poikaraskauden kohdalla?

xoxo Nelli

5 kommenttia

  1. Ihana kun olet jaksanut panostaa näin hyviin raskausajankuviin! :) itsekin ajatuksen tasolla pyrin samaan, mutta toistaiseksi on vain se pari kuvaa itse peilin kautta otettuna :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin ettei ilman blogia olisi tullut kyllä näin hyvin otettua :) Ekasta raskaudestakin on alusta paljon vähemmän kuvia kun aloitin blogin vasta rv25 ja huomaa kyllä että sen jälkeen on selkeästi alkanut ottaa enemmän!

      Poista
  2. Vitsi, miten ihana postaus! Ja tosi kiva, kun olette ottaneet kuvat samoilta raskausviikoilta molemmissa raskauksissa!

    Kokemusia on vain yhdestä raskaudesta, joten en osaa ottaa kantaa noihin kysymyksiisi :)
    Tsemppiä viime metreille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :* Blogin ansiosta on kyllä muistanut ottaa joka viikko kuvat, muuten olisi varmaan välillä helpommin unohtunutkin! Kiva kuitenkin, että nyt jää tällaiset muistot itsellekin :)

      Poista
  3. Aivan ihana postaus! Ja nyt on pakko kompata muita kommenttia, todella hyviä kuvia ja kiva kun on samanlaisia niin vertailu helpompaa :) Täällä ollaan vasta ikuiselta tuntuvalla vauvakuume tasolla ;) Tsemppiä loppuodotukseen!

    VastaaPoista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.