Omaan huoneeseen nukkumaan

torstai 16. maaliskuuta 2017

Meillä Luka on aina ollut hyvä nukkumaan eikä uniasioiden kanssa ole koskaan pahemmin tarvinnut pähkäillä. Joitakin sairasteluja lukuunottamatta ei olla ikinä jouduttu valvoa öisin tuntikausia vauvaa kanniskellen eikä nukuttaminenkaan ole ikinä ollut mikään monien tuntien rumba. Luka on tähän saakka nukkunut meidän huoneessa: osin omassa sängyssään ja välillä meidän välissä eikä meillä olekaan toistaiseksi ollut mitään kiirettä tehdä muutoksia näihin hyviksi havaittuihin nukkumajärjestelyihin. Enkä toisaalta ole oikein edes raaskinut siirtää vauvaani pois meidän makkarista, ypöyksin nukkumaan toiseen huoneeseen. Miten kylmä ajatus! Mulle on sopinut ihan hyvin se, että Luka nukahtaa iltaisin omaan sänkyynsä ja kömpii sitten jossain vaiheessa yötä sieltä meidän väliin nukkumaan. Mikä onkaan ihanampaa kuin herätä aamuisin suloisen, pörrötukkaisen ja vielä vähän unenpöpperöisen lapsensa vierestä!


Kun sitten viime syksynä raskaustesti näytti plussaa ja aloimme valmistautua uuden vauvan tuloon, täytyi kuitenkin vähitellen alkaa miettiä näitä nukkumisjärjestelyjä uudestaan. Meidän makuuhuoneessa ei oikein olisi tilaa molempien lasten sängyille enkä kyllä haluaisi nukkua perhepedissäkään nelistään. Niinpä siis päätettiin, että Lukan olisi pikku hiljaa aika siirtyä omaan huoneeseensa, sillä uskoisin muutenkin, että hän saa itsekin nukuttua paremmin, kun ei sitten tarvitse heräillä kaikkiin vauvan itkuihin ja yöllisiin vaipanvaihtoihin. Ajateltiin, että Lukan olisi hyvä totutella omassa huoneessa nukkumiseen hyvissä ajoin ennen vauvan tuloa, jotta hänestä ei sitten tuntuisi siltä, että hänet hylätään kun uusi vauva tulee taloon. Meidän oli tarkoitus tehdä tuo siirto jo joulun tienoilla, mutta enhän minä sitten kuitenkaan silloin vielä raaskinut vaan olen kyllä vitkutellut tämän asian kanssa ihan huolella, keksien aina vain uusia tekosyitä sille, miksei sitä nyt tarvitse ihan vielä tehdä. Lopulta muutama viikko sitten ajoimme vihdoin Ikeaan ja ostimme Lukalle uuden sängyn. Päädyimme käännettävään Kura-sänkyyn: sänkyä voi käyttää tavallisena matalana sänkynä, ja myöhemmin sen voi halutessaan kääntää toisinpäin jolloin siitä tulee parvi-/kerrossänky. Lukakin oli uudesta sängystään heti innoissaan. Hän auttoi Kamilia tärkeänä sängyn kokoamisessa niin kuin taapero vain voi ja meni sinne heti makoilemaan kun sänky oli kasassa. Ehkä tuo pinnasänky todella alkoikin käydä pieneksi, vaikka siitä toinen laita oltiinkin otettu pois jo aikoja sitten, mutta kyllähän sen heti huomasi kuinka paljon paremmin Luka mahtui tähän uuteen sänkyyn nukkumaan.


Mua jännitti etukäteen aika paljon, miten taaperon ensimmäinen yö uudessa sängyssä ja ennen kaikkea yksin omassa huoneessa tulisi sujumaan. Pelkäsin, että nukuttamiseen menisi kauan aikaa ja lapsi yrittäisi monta kertaa tulla pois huoneesta. Luka on nimittäin jo pitkään nukahtanut tosi nopeasti ja helposti itsekseen: riittää kun hänet peittelee, lukee iltasadun ja toivottaa hyvät yöt, ja sitten voikin vain sammuttaa valot ja hipsiä pois makuuhuoneesta ilman sen kummempia silittelyjä. Kun on tottunut näin helppoon nukahtamiseen, niin tuntui jo etukäteen rasittavalta jos nukuttamisesta tulisikin yhtä sirkusta. Mutta ei: tehtiin vain kaikki samat rutiinit kuin ennenkin eikä poika ollut moksiskaan kun hänet sitten peiteltiin uuteen sänkyyn ja eri huoneeseen kuin ennen, vaan sinne hän jäi täysin tyytyväisenä nukkumaan. Taisi olla taas kerran paljon kovempi paikka tällainen muutos äidille kuin pojalle! Minähän se nimittäin olin se, joka nukkumaan mennessä sitten väänsi itkua siitä, kuinka en osaa nukkua ilman vauvaani ja kuinka on ihan väärin ja luonnotonta, että niin pieni ihminen joutuu nukkumaan siellä kaukana (viereisessä huoneessa!) aivan yksinään. Krhm, hormonit vai mitkä lie taas vauhdissa... Olin myös varautunut siihen, että viimeistään yöllä herätessään Luka yrittäisi kömpiä meidän väliin nukkumaan ja jouduttaisiin varmaan saattaa tämä takaisin omaan sänkyynsä ainakin kymmenen kertaa yön aikana, mutta ei. Itkuhälytin pysyi hiljaisena lähes läpi yön: ainoastaan kolmen aikaan Kamil kävi vähän silittelemässä kun kuului pientä itkua (johtui varmaan hampaista ja rauhoittui nopeasti) ja aamuyöstä Luka halusi juoda vettä, mutta muuten tyyppi nukkui ilman mitään ongelmia, koko yön omassa sängyssään ja tallusteli iloisena meitä herättelemään vasta vähän ennen seitsemää. Success!


Luka on nyt nukkunut viikon omassa huoneessaan ja kaikki on mennyt ihan yhtä loistavasti kuin alussakin. Lukalle on tulossa tällä hetkellä uusia hampaita, mikä kiukuttaa ja tekee kipeää, joten välillä öisin hän on saattanut herätä itkeskelemään niitä, mutta muuten ei ole ollut ongelmia. Yhtenäkään yönä Luka ei ole lähtenyt vaeltelemaan huoneestaan, mitä pelkäsin ehkä eniten etukäteen tässä siirtymisessä. Yöt ovat myös rauhoittuneet hiukan, sillä meidän välissä nukkuessaan Luka on välillä tosi kova pyörimään ja potkimaan, mikä on kyllä häirinnyt vähän meidän kaikkien unia. Nyt on saanut paljon enemmän keskeyttämätöntä unta ja luulen, että taaperokin on tyytyväinen hieman tilavampaan sänkyynsä. Vaikka meidän makuuhuoneet sijaitsevatkin vierekkäin, niin ollaan silti pidetty öisin itkuhälytintä päällä, sillä me Kamilin kanssa nukutaan molemmat kyllä tilaisuuden tullen niin sikeästi, että tuntuu turvallisemmalta kun vieressä on itkuhälytin. Se onkin ollut nyt ihan hyvä, kun poika itkee välillä niitä hampaitaan, mutta mitkään pienemmät uniäänet eivät kyllä hälyttimenkään kautta häiritse. 


Tämä oli kyllä taas niin malliesimerkki siitä, miten ei välttämättä aina kannattaisi stressata asioista niin hirveästi etukäteen! Olin jo miettinyt valmiiksi kaikenlaisia tapoja, miten tuosta siirrosta saisi taaperolle mahdollisimman mukavan: melkein jo lähdin ostamaan pojalle uusia lakanoita joissa olisi kaivureiden ja kuorma-autojen kuvia, hyvä etten uusia iltasatukirjoja ja unilelujakin. Mietin, että Kamililla pitäisi olla siirtymisen aikaan ainakin pari vapaapäivää, jotta hän jaksaisi sitten paremmin taluttaa harhailemaan lähtenyttä taaperoa takaisin omaa sänkyynsä (itselläni kun tuo sängystä ylös nouseminen on nykyään niin hidasta, että päätettiin suosiolla jättää se miehen tehtäväksi). Ja mitä näitä nyt olikaan. Vaan eipä tässäkään lopulta mitään kummempia kommervenkkejä tarvittu, kun pidettiin vain kiinni tutuista rutiineista ja mikä tärkeintä: lapsi vaikutti itse olevan täysin valmis nukkumaan yksin. Nyt vaan toivotaan, että pian koittava muutto uuteen kotiin ei sitten sotke näitä hyviä öitä - mutta ehkä minä en nyt vielä ala miettimään sitä vaan nautin siitä, kun kaikki nukkuvat hyvin nyt

Minkäikäisenä teillä lapset ovat siirtyneet nukkumaan omaan huoneeseen?

xoxo Nelli

6 kommenttia

  1. Ukkeli oli n.1v 3kk, kun hän alkoi nukkumaan omassa huoneessa. Omassa sängyssä oli nukkunut jo vuoden. Huonejärjestely hoitui vaivatta. Ukkeli nukkuu meidän makuuhuoneen seinän takana niin, että itkuhälytintä ei olla tarvittu. Hyvin kuuluu kaikki seinän läpi :) Jos kiinnostaa, niin meidän omaan huoneeseen -tarina luettavissa täältä: https://himasaimi.blogspot.fi/2017/01/omaan-huoneeseen-nain-nukutaan-meilla.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täytyypä käydä kurkkaamassa tuo postaus! Kiva että teilläkin omaan huoneeseen siirtyminen sujui hyvin :)

      Poista
  2. Usein muutokset ovat tosiaan vaikeampia aikuisille (äideille ainakin) ;)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
  3. Samanlaisia jännityksiä oli myös meillä ison pojan sänkyyn siirtymisen myötä! Mutta meilläkin äiti taisi jännittää enemmän kuin poika :D Kiva kuulla, että siirto on tapahtunut noin kivuttomasti!

    VastaaPoista
  4. Wau menipä se helposti :) meillä 3v tyttö nukkuu omassa sängyssä vieressämme ja vauva 7kk toisella puolella sängyssään. Kura-sänky meilläkin odottaa nukkujaansa! Se on kyllä melkoisen mahtava tuunaukseen, meillä mies rakensi siitä puumajan <3

    VastaaPoista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.