Meidän päivä | 010317



Lukan päivä starttasi tänään kello 06.20, mutta koska Kamilin työt alkoivat vasta yhdeksältä, sain minä jäädä nukkumaan vielä vähän pidemmäksi aikaa poikien noustessa ylös. Hieman ennen kahdeksaa vääntäydyin itsekin vihdoin ylös sängystä: keittiöstä kantautui kahvinkeittimen porina sekä iloinen (ja varsin kovaääninen) lelupianon pimputus. Raahauduin keittiöön, jossa Luka jo söi omaa aamiaistaan ja kaadoin itselleni kupin kahvia. Olen vasta nyt pari viikkoa pystynyt jälleen juomaan vähän kahvia, kun aiemmin koko raskauden aikana sitä ei ole tehnyt ollenkaan mieli, mikä on ollut kyllä sinänsä ihan hyväkin asia. Nyt olen kuitenkin ottanut yhden kahvikupillisen takaisin aamurutiineihini ja se maistuu kyllä pitkän tauon jälkeen taas aika taivaalliselta! Aamupalani näin loppuraskaudessa on aina sama: kaksi palaa ruisleipää yleensä avokadon tai kananmunan kanssa, mutta nyt meidän jääkaappi huusi tyhjyyttään eikä kumpaakaan ollut jäljellä. Tässä loppuraskaudessa aamuverensokereiden hallinta on tosi hankalaa ja siksi on helpointa syödä aina se tasan sama aamupala, jonka hiilihydraattimäärät tietää tarkasti. Onneksi ei ole enää kovin montaa viikkoa jäljellä...



Kamil lähti vähän ennen yhdeksää töihin, mutta ehti ennen sitä käydä lähi-ärrältä hakemassa yhden sinne saapuneen paketin. Luka auttoi tapansa mukaan innokaana paketin avaamisessa. Olin tilannut H&M:ltä uuden päiväpeitteen meidän sänkyyn ja se olikin aika ihana, vaikkei kuva teekään sille oikeutta. Sain taaperosta apurin toki myös sängyn petaukseen! Meidän aamu sujui rennosti - tarkoituksena oli ollut lähteä kymmeneltä alkavaan perhekerhoon, mutta sainkin vasta aamulla tietää, että kerho on tällä viikolla tauolla hiihtoloman takia. Harmitti, koska ei olla pariin viikkoon päästy kerhoon ollenkaan ja olin odottanut sitä, että Lukakin pääsisi taas leikkimään kavereiden kanssa pelkän tylsän äidin sijaan. Lähetin sitten yhdelle äitikaverille viestin, josko heitä huvittaisi tulla kerhon sijaan meille leikkimään.



Ennen kavereiden tuloa ehdittiin käydä Lukan kanssa suihkussa ja levittää puolet leluista ympäri asuntoa. Minä pukeuduin perus raskauskotiasuuni, eli pitkään toppiin ja legginseihin ja totesin, että kyllä tällä pötsillä alkaa olla jo ihan hyvin kokoa. Sudin nopeasti naamaan vielä vähän meikkiä, koska tuntuu että silmäpussit roikkuvat tällä hetkellä leuassa asti, mutta hiukset jätin sentään vain sotkunutturalle. Ajattelin, että onpa ihanaa saada tällä tavalla ex tempore - vieraita kylään, kun harmitti niin se kerhon peruuntuminen. Mietin pitäiskö tehdä vielä nopea kymmen minuutin tehosiivous, mutta totesin sitten että ehkä se on ihan ok, vaikka koti näyttäisikin siltä että täällä oikeasti asuu lapsiperhe. Niinpä istahdin lattialle ja käytettiin se kymmenen minuuttia tehokkaasti duploilla rakentamiseen ja autoilla ajamiseen.


Kymmenen aikaan ystäväni kolmen poikansa kanssa oli meillä, ja meno oli taas niin hurjaa etten siinä paljon ehtinyt kuvien ottamista miettimäänkään. Pojilla oli kyllä tosi hauskaa ja olin iloinen siitä, että Luka sai mieluista tekemistä kun tunnen niin huonoa omaatuntoa siitä, etten itse oikein näiden liitoskipujeni kanssa jaksa enää mitään. Nyt lapset kuitenkin saivat purkaa kunnolla energioitaan ja me äidit jutella melko rauhassa lasten riehuessa keskenään. Syötiin lounasta yhdessä ja puoli yhden aikaan kaverit lähtivät, kun Lukan oli aika mennä päikkäreille. 



Luka meni päiväunille vähän ennen yhtä ja kömmin samalla itsekin nukkumaan, sillä olen nykyään koko ajan väsynyt. Mulla oli alkuun vaikeuksia nukahtaa, kun hyvää asentoa ei meinannut millään löytyä ja samalla vauvakin tuntui puskevan itseään kyljestä läpi. Lopulta nukuin kuitenkin kuin tukki ja havahduin hereille tasan kolmelta. Odottelin hetken aikaa sängyssä jos Lukakin pian heräisi, mutta lopulta oli pakko nousta. Ehdin istahtaa hetkeksi alas sohvalle selaamaan instagramia, kun pian makuuhuoneen ovi jo aukesikin ja esiin astui maailman suloisin näky, vielä unenpöpperöinen pieni poika. Herääminen tuntui vaikealta ja taapero halusikin vain olla kainalossa ja katsella kirjoja, ja siinä me sitten syliteltiin neljään saakka, kunnes ulko-ovi kävi ja Kamil tuli töistä. Lukakin hieman piristyi juostessaan isiä vastaan ovelle! 



Olin pari päivää sitten onnistunut vihdoin ja viimein löytämään nyhtökauraa lähikaupasta, joten kokattiin tänään nopea quesadilla-päivällinen siitä. Nyhtökaura upposi hyvin koko makuraatiin ja varmasti sitä tulee näkymään meidän ruokapöydässä useamminkin, täytyy vain pitää silmät kunnolla auki kauppareissuilla! Ruuan jälkeen alettiin pukeutua uloslähtöä varten. Ihanaa, kun illat ovat nykyään jo paljon pidempään valoisia, joten sitä jaksaa ihan eri tavalla tehdä asioitakin vielä Lukan päiväuniajan jälkeen. Vaikka mun tekisi useimmiten enemmän vain mieli jäädä makaamaan sohvalle näiden liitoskipujen kanssa, niin ihan hyvä kuitenkin saada itseään myös liikkeelle ja se onnistuu paljon helpommin silloin, kun ulkona ei ole pilkkopimeää!


Kamil otti Lukan Tulan kyytiin ja lähdettiin kaupungille hoitamaan pari asiaa. Tuo standardikoon reppu alkaa olla Lukalle vähän pieni varsinkin ulkovaatteiden kanssa, enkä malta odottaa että meidän uusi hieno taaperotula saapuu Puolasta! Luka ei oikein enää viihdy rattaiden kyydissä, mutta kantorepussa hän tykkää useimmiten matkustaa ihan hyvin. Käytiin Clas Ohlsonilla ostamassa turvalukko meidän ulko-oveen, sillä Luka on oppinut avaamaan kyseisen oven enkä uskalla siirtää tätä omaan huoneeseensa nukkumaan, ennen kuin on ihan varmaa ettei hän pääse yöllä karkaamaan ulos! Me kasattiin eilen Lukalle uusi sänky tämän omaan huoneeseen, mutta en silti tiedä miten muka raaskin siirtää pojan pois meidän huoneesta nukkumaan sinne ihan yksin...


Oltiin saatu asiat hoidettua hieman ennen kuutta ja päätettiin sitten mennä vielä käymään lähellä asuvan äitini luona. Luka oli ihan innoissaan kuullessaan, että ollaan menossa mummille - eli mimmulle, kuten hän itse sanoo. Kiva, että asutaan niin lähekkäin ja Luka voi nähdä mummiaan niin usein! Seitsemän jälkeen lähdettiin kävelemään kotiin päin; matkalla pysähdyttiin vielä vaippaostoksilla, koska Kamil oli viimeksi ostanut vahingossa yhtä kokoa liian isoja vaippoja ja käytettiin tänään viimeiset sopivankokoiset vaipat. Onneksi muistettiin nyt!


Kotona oltiinkin sitten vasta kahdeksalta, joka on Lukan tavallinen nukkumaanmenoaika. Siispä päästiin suoraan iltapalan laittoon ja siitä iltapesuille. Luka olikin touhukkaan päivän jäljiltä jo aika väsynyt ja puuhat sujuiva reippaasti, kun taapero taisi itsekin olla ihan valmis menemään nopeasti nukkumaan. Puoli yhdeksältä toivotin pojalle hyvät yöt ja Kamil jäi vielä lukemaan iltasatua, joten pääsin itse aloittamaan tämän postauksen naputtelua koneelle. Muuten tämän illan ohjelmassa on vielä lämmin suihku ja pari jaksoa Please Like Me:ta Netflixistä ennen kuin painutaan itsekin pehkuihin. 

Ei yhtään huonompi aloitus maaliskuulle, jotenkin mulla on sellainen kutina että tästä on tulossa muutenkin aika kiva kuukausi. Ja arvatkaa mitä - nyt voi sanoa, että meille aika varmasti tulee ensi kuussa vauva!


xoxo Nelli

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Kochanie • Theme by Maira G.