Kun kellot kesäaikaan siirrettiin


Viikonloppuna kellot siirrettiin kesäaikaan ja siinä samalla taisimme mekin siirtyä sinne, kesäfiilikseen. Vaikka tänäkin aamuna oli vielä pakkasta, niin ulkona paistaa aurinko saaden koko kodin niin lämpöiseksi, että vaatteet vaihtuvat kevyempiin ja melankolinen musiikki stereoissa pirteämpiin rytmeihin. Ja vaikka ulos saa usein vielä pukea talvitakin, on sitä henkisesti jo jossain ihan muualla kuin talvessa. Illat ovat valoisia ja kaikki tuntuu heti sata kertaa keveämmältä ja rennommalta. Siispä pyydän: takatalvi, älä enää tule. Voisko kesä olla jo ihan oikeasti nurkan takana?


Varsinkin ennen äidiksi tulemista oli kellojen siirtäminen kesä- tai talviaikaan mulle aika yhdentekevä juttu. En ole kovin tarkka rytmeistäni ja sopeudun helposti uuteen, joten varsinkin tämä kesäaika on tuntunut enimmäkseen vain mukavalta, tunnin pidemmiltä aamu-unilta. Toisaalta, en panisi pahakseni vaikka koko käytännöstä luovuttaisiinkin - olisipahan yksi asia vähemmän muistettavana. Etenkin lapsiperheissä kellon siirtämiset voivat kuitenkin aiheuttaa päänvaivaa ja kyllä sitä itsekin nykyään joutuu aina hieman enemmän miettiä, miten kesä- tai talviaikaan siirtyminen meidän elämään vaikuttaa. Luka on rytmeissään melko kellontarkka, ja nukkumiset sekä syömiset tapahtuvat yleensä tosi täsmällisesti. Nyt kuitenkin odotin nimenomaan tätä kellojensiirtoa toiveikkaana siitä, että taaperon tarkka rytmi muuttuisi siinä samalla kätevästi tunnilla eteenpäin. Lukasta on tullut tosi aamuvirkku ja herätys on meillä ollut viime aikoina aina kuudelta, monesti jopa aikaisemminkin. Välillä - hyvin harvoin - on saatettu saada nukkua peräti puoli seitsemään, mikä onkin sitten tuntunut ihan luksukselta. Nuo aikaiset herätykset eivät todellakaan ole mun juttu, eikä ne ihan oikeasti taida sopia taaperollekaan, sillä noin aikaisin herättyään Lukakin on usein kärttyisä ja selkeästi väsynyt. Päiväunille hän on mennyt sitten viimeistään kello 12 ja yöunille kahdeksalta illalla. Musta on tuntunut, että aamupäivisin ei ehdi tehdä oikein mitään, kun taapero on hereillä jo kukonlaulun aikaan ja alkanut olla sitten jo ennen puoltapäivää kovin väsynyt. Monet tapahtumat ja kivat jutut alkavat usein kello 11 tai 12, joten meiltä ne on monet kerrat jääneet välistä sen takia, että on pitänyt olla siihen aikaan jo kotona syömässä ja menossa päiväunille. Ja jos herää jo kuudelta, niin siinä ehtii kyllä olla jo aika monta tuntia aikaa, ennen kuin voi lähteä mihinkään ihmisten ilmoille. Pimeinä talvikuukausina mua ei tosin haitannutkaan koomata taaperon kanssa yövaatteissa usein vaikka pitkälle aamupäivään, mutta näin kevään tullen sitä kaipailee taas vähän ryhdikkäämpää menoa näihin päiviin.


Nyt kesäaikaa on takana vajaa viikko ja mä mietin, onkohan liian aikaista hihkua ääneen. Kellojen siirtojen myötä ollaan saatu nukkua aamuisin ainakin seitsemään, välillä ihan kahdeksaankin saakka! Luka jaksaa valvoa hyvin ainakin yhteen asti, ennen kuin kaipaa päikkäreille ja aamuista on tullut sen myötä paljon kivempia. Taapero on hyväntuulinen kun ei ole herännyt liian aikaisin ja me ehditään paljon paremmin tehdä kaikkea kivaa ennen päikkäriaikaa. Yöunille Luka on nyt mennyt vasta yhdeksän maissa, mikä näin kesää kohti olisi tosi kiva juttu sekin. Illat kun ovat ihanan valoisia, joten ei ole niin kiire nukkumaan ja ehtii sitten iltaisinkin vielä tehdä vaikka mitä. Tämä lisääntyvä valo on kyllä ihan huikea juttu, olen itsekin koko ajan paljon energisempi, kun taas talvella sitä oli ihan valmis simahtamaan jo Pikku Kakkosen aikaan... No, nyt sitten vaan toivotaan että tämä uusi rytmi olisi tullut taaperolle jäädäkseen eikä hän palaa alkuhuuman jälkeen taas takaisin omaksi aamuvirkuksi itsekseen!

Mites siellä otettiin kellojen siirto vastaan?

xoxo Nelli

5 kommenttia

  1. Kyllä se kellojen siirto hiukan vaikutti, mutta meni onneksi nopeasti ohitse. Tuosta toivomastasi kevään tulosta... Kaupankassa sanoi, että huomenna sataa lunta... Eeeiiiiiiiii!!!!!!!!
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, täälläkin tuli eilen aamulla vähän lunta, mutta onneksi muuttui sitten vesisateeksi - sekin on tässä vaiheessa parempi kuin lisää lunta :D Oon silti optimistinen kevään suhteen!

      Poista
  2. Kellojen siirto oli kyllä tällä kertaa aika turhauttavaa. Lapset nukkuu sikeästi aamulla vielä turhan pitkään. Tuntuu, että koko päivä menee vähän turhan nopeasti, kun heti aamutoimilla kello onkin yhtäkkiä jo niin paljon. Tässä menee taas jonkin aikaa, kun tässä perheessä lasten vuorokausirytmi on saatu aikasemmaksi ja järkevämmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille taas pidemmät unet oli toivottu juttu, kun muuten aamut alkaa ihan liian aikaisin! En itsekään osaisi varmaan enää liian myöhään nukkua, tuntuisi tosiaan että päivästä menee niin paljon hukkaan :) Mutta sellainen 8 asti nukkuminen ois aika bueno!

      Poista
  3. Kellojen siirtäminen teki saman, kuten aikaisempinakin vuosina - totaalinen kooma iski, kun eihän sitä tietenkään ole osannut mennä nukkumaan tuntia aikaisemmin, joka olisi ehkä tasoittanut univelkaa. Itse työssäkäyvänä huomasin kyllä, miten paljon kellon siirtäminen väsyttää varsinkin tähän suuntaan, jolloin päivästä katoaa yksi tunti kokonaan. Edes valoistuvat aamut eivät ole helpottaneet väsymystä :|
    Mutta kai se tästä taas helpottaa ajanmyötä!

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.