Blogin tarina

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Mammalandian yhteistyöpostaus

Mammalandian bloggaajat kirjoittavat kuukausittain vaihtuvista erilaisista aiheista. Maaliskuun yhteistyöpostauksen teema on nimeltään "blogin tarina". Kurkkaa kaikkien bloggaajien aiemmat yhteistyöpostaukset Mammalandian kotisivuilta!


Mammalandian tämän kertainen postausaihe on ainakin tässä osoitteessa siitä osuva ja ajankohtainen, että toissapäivänä tosiaan vietettiin Kochanie-blogin kaksivuotissynttäreitä. Aika on mennyt nopeasti, tuntuu että justhan minä vasta odotin Lukaa ja naputtelin tänne ensimmäisiä postauksiani. Ja toisaalta taas tuntuu, että tämä harrastus on kulkenut mukana jo niin kauan, että mitenköhän sitä osaa olla sitten joskus kun blogia ei enää ole! 

Blogini tarina sai alkunsa maaliskuussa 2015, ollessani 24. raskausviikolla. Muistan, että olin jo pitkään miettinyt äitiysblogin perustamista, mutta en ehkä oikein ollut uskaltanut, sillä aihe tuntui niin henkilökohtaiselta ja minä toisaalta niin vauva-asioista mitään tietämättömältä. Tietenkin nyt jälkeen päin ajattelen, että juuri senhän takia blogin perustaminen oli niin hyvä juttu! Minulle on myös ollut jotenkin itsestäänselvää esiintyä blogissa omalla nimellä ja naamalla, joten senkin takia halusin odottaa ainakin rakenneultraan asti, ennen kuin raskausasioista halusin kovin julkisesti huudella. Olin kirjoitellut blogeja aikaisemminkin, mutta niissä ei aiemmin ollut mitään niin tarkkaa teemaa vaan blogit olivat enemmän päiväkirjamaista sillisalaattia, ja jotenkin sellainen homma ei lopulta pidemmän päälle tuntunut niin mielekkäältä eivätkä sellaiset blogit löytäneet ikinä kovinkaan suurta lukijajoukkoakaan. Tarkemmin rajatun aihepiirin blogin pitäminen on tuntunut kivemmalta ja verkostoituminen toisten mammabloggaajien kanssa helpommalta - ja se on myös ihan parhaita asioita koko tässä touhussa! Nimenomaan sen vertaistuen takia blogin ihan alunperin perustinkin. En ensimmäisessä raskaudessani tuntenut juuri muita äitejä ja kaipasin kovasti paikkaa, jossa voisin ihan vapaasti ja sydämeni kyllyydestä puhua vauvoista ja muista äitijutuista. Tiesin kyllä, että voisin vanhoillekin ystävilleni puhua niistä asioista, mutta ei se kuitenkaan tuntunut ihan samalta enkä toisaalta halunnut muuttua heidän silmissään pelkästään lapsista jauhavaksi äiti-ihmiseksi, kun kukaan muu ystävistäni ei silloin ollut kanssani samassa elämäntilanteessa. Blogi taas on tuonut elämääni paljon uusia ihania tyyppejä - osa virtuaalisia mammakavereita, osan kanssa ollaan ystävystytty ja tutustuttu ihan oikeassakin elämässä.


Olen aina pyrkinyt kirjoittamaan blogia avoimesti, mutta vältellyt ehkä kuitenkin liian henkilökohtaisia asioita. Mulle blogi on ennen kaikkea hyvän mielen paikka ja kirjoitan mieluummin kevyistä aiheista, kuin vaikka kovin kärkkäitä mielipidepostauksia. Ennen kaikkea blogi on paikka, jonne on ollut kiva dokumentoida palasia meidän elämästä erityisesti tästä perhenäkökulmasta katsottuna. Olen huono pitämään vaikka paperista päiväkirjaa, ja jos en olisi kirjoittanut asioita ylös tänne, niin varmasti paljon olisi jo unohtunut. Blogin pitäminen myös motivoi ottamaan enemmän kuvia, vaikkei läheskään kaikki ikinä edes päädy julkaistavaksi. Musta on ihanaa, kun on niin paljon kuvia ja muistoja tallessa ensimmäisestä raskaudesta ja vauvavuodesta, sekä nyt myös tästä toisen lapsen odotuksesta! Huomaan, että vauvavuotena vauvasta kirjoittaminen oli helppoa, mutta nykyään Lukaa näkyy blogissa vähemmän tai ainakin vähän eri tavalla. Välttelen suoria kasvokuvia enkä kirjoittele hänestä enää yhtä tarkkoja juttuja kuin ennen. Mietin enemmän, mitä kaikkea ylipäänsä haluan julkaista. Nyt kun olen raskaana, niin siitä kirjoittaminen on paljon helpompaa, koska tavallaan kirjoitan kuitenkin vain itsestäni, vaikka toki vatsassa ihan oikea ihminen kasvaakin. On helpompaa kirjoittaa omista raskausvaivoista, äitiyteen liittyvistä mielipiteistä tai lastenhuoneen sisustuksesta, kuin vaikkapa taaperon uhmaamisesta tai pottaharjoittelusta. Eikä sellaisia postauksia täällä näykään. Ei meidänkään elämä pian 2-vuotiaan kanssa ole aina pelkkää naurua ja hattaraa, mutta mun mielestä on kuitenkin ihan okei keskittyä blogissa enimmäkseen vain niihin positiivisiin asioihin eikä se tarkoita että homma olisi epäaitoa. Toivon, ettei enää nykymaailmassa kovinkaan moni lue blogeja ihan niin mustavalkoisesti, että uskoisi kaiken blogissa näkyvän olevan koko totuus, vaan tiedostaisi myös sen että bloggaajan elämään kuuluu aika paljon kaikkea muutakin, jota ei ulospäin tarvitse näyttää!

Aina välillä mietin blogini nimeä. Valitsin blogin nimeksi puolankielisen sanan Kochanie, joka tarkoittaa vähän samaa kuin englannin "darling" tai suomeksi vaikkapa "kulta". Sana lausutaan suurin piirtein "kohanie" ja on yksi lempisanoistani puolan kielellä. Mulle nimi on itsestäänselvä ja sopii mielestäni blogille hyvin, sillä meidän perhe on kaksikielinen ja -kulttuurinen. Aika usein kuitenkin mietin, että onkohan se ulkopuolisen korvaan liian hankala ja pitäisikö mammablogilla olla paremmin aihetta kuvastava nimi! Että karistaakohan tällainen kummallinen nimi lukijoita pois? Mutta toisaalta, olen tähän jo aika kiintynyt ja niin tottunut, etten ehkä osaisi keksiä blogille enää mitään muutakaan nimeä!

Musta olisi kiva kuulla, millaisia tarinoita teidän blogeilla on! Niin, ja postaustoiveita kuuntelen edelleen mielelläni - millaisia juttuja te tykkäätte eniten täällä lukea?

Mammalandian kotisivut ja Facebook

xoxo Nelli

2 kommenttia

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.