Toiset päivät ovat parempia kuin toiset

torstai 16. helmikuuta 2017


En ymmärrä, mikä ihmeellinen kuudes aisti noilla pienillä - tai ainakin omallani - on. Luka menee joka päivä melko kellontarkasti päiväunille kello 12 ja nukkuu pari-kolme tuntia, useimmiten heräilee siinä puoli kolmen aikaan. Paitsi tietenkin silloin, kun meillä on jotain menoa: silloinhan unta riittäisi aina vaikka kuinka pitkään. Esimerkiksi nyt kuluneen viikon aikana meillä on ollut parit leikkitreffit sovittuna juuri siihen hieman kolmen jälkeen, ja molemmilla kerroilla olen saanut herätellä pientä unikekoa sitten kolmelta - ties kuinka kauan uni olisikaan vielä muuten maittanut. Sitten taas kun on päiviä, jolloin Kamil on iltavuorossa eikä meillä ole kerrassaan mitään suunnitelmia, niin Luka herää yleensä viimeistään kahdelta. Kun toivoisi, että voisi se nyt vähän pidempäänkin nukkua, kun edessä on kuitenkin vielä pitkä ilta. Vannon, että tämä ei ole vain omaa kuvitelmaani, vaan näin oikeasti käy aivan todella usein!

Tänään mulla on ollut vähän huono päivä. En yleensä tykkää kauheasti julkisesti valittaa pikkuasioista, mutta tänään nyt vain ihan totta on ollut sellainen. Kamil lähti aamulla töihin ja minä odotin heti aamusta alkaen vain sitä, että kello olisi 12 ja pääsisin Lukan kanssa päiväunille. Olin vain jostain syystä todella väsynyt eikä mistään oikein tuntunut tulevan mitään. Olisin voinut nukahtaa pystyyn kesken autoleikkien ja liitoskivut olivat taas sitä luokkaa, että en meinannut päästä lattialta ylös tai ylipäänsä liikkumaan mihinkään suuntaan. Aamupäivä kului tahmeasti, mutta kuitenkin ihan siedettävästi - minuutteja päiväuniaikaan laskien. Luka oli kiltti ja hyväntuulinen, onneksi, sillä se nyt tästä vielä olisi puuttunut, jos taaperollakin olisi ollut yksi niistä kunnon riiviöpäivistään! Kyllähän te tiedätte, niitäkin välillä on. 

Kellon tullessa 12 peittelin Lukan omaan sänkyynsä ja kömmin itse onnellisena peittojen alle meidän sänkyyn. Taisin nukahtaa saman tien ja jossain vaiheessa - epäilyttävän pian - havahduin taaperon ääniin. Tuntui, etten uskaltaisi avata silmiä, mutta vilkaisin kuitenkin varovasti kelloa. 13.39. Miten se nyt jo herää! Tuntui ihan maailmanlopulta ja huonolta pilalta. Koitin ottaa pojan kainaloon, jos uni tulisi siinä uudestaan vielä hetkeksi, mutta turha toivo. Reagoin niin, kuin näissä hormoneissa ja tässä väsymystilassa vain suinkin voi, ja aloin vollottaa kovaan ääneen taaperon ihmetellessä vieressä. Ja sekös sai vain itkemään entistä enemmän - toinen niin iloisena siinä ja ihan hölmistyneenä, että mikä äidille nyt tuli. Paskamutsifiilis, sen voin kertoa. Enhän minä nyt voi toiselle olla vihainen siitä, että tämä herää aikaisemmin kuin mihin itse olisin ollut valmis. Ja silti olin, hetken aikaa ja onneksi kuitenkin vain pääni sisällä. Suukotin pientä tyyppiäni ja kampesin itseni sängystä ylös, vaikka edelleen joka paikkaan sattui ja olisin antanut mitä vain, jos olisin saanut jäädä sinne peittojen alle makoilemaan. 

Tajusin, että en edes välitä näistä kivuista ja vaivoista, kyllä minä ne kestäisin. Paljon vaikeampaa on kestää sitä fiilistä mikä tulee, kun ei aina jaksa tai pysty olla taaperon kanssa ihan samalla tavalla kuin ennen. Kun antaa luvan katsoa vielä yhden jakson lempiohjelmaa Netflixistä, jotta saisi itsekin istua sohvalla vielä hetken aikaa, koska kaikki muu sattuu. Kun ei aina jaksa lähteä ulos, vaan ehdottaa, että josko luettaisiin vielä vähän sitä lempikirjaa. Kun menee vähän kaikessa sieltä, mistä aita vain on matalin. Olen vähän perfektionistiluonne ja mulle tällaisen sietäminen on äärimmäisen vaikeaa. Tiedän, että arvostelen itse itseäni eniten ja vaikka näen, että lapsikin on ihan tyytyväinen, niin tunnen itseni silti välillä ihan surkeaksi, koska pitäisi muka pystyä olla enemmän. Vaikka ei tarvi. Ei joka hetki ja joka ikinen päivä, riittää, kun kuitenkin useimmiten on.

Mutta nyt korkkaan Ben & Jerry's - purkin, jonka Kamil toi mulle töistä päästyään. Pojat lähtivät jumppaan ja minä aion hautautua viltin alle ja kertoa itselleni, ettei tämäkään päivä oikeasti ollut ihan niin huono, kuin miltä vielä hetki sitten tuntui. Ja huomenna toivottavasti tuntuu taas jo paljon paremmalta. 

xoxo Nelli

18 kommenttia

  1. Mullakin on ihan tyhma paiva tanaan.

    Toivottavasti sulla on pian parempi olla ja etta Ben&Jerry's auttoi <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sielläkin pian! :* Ben&Jerry's ja Gilmoren tytöt auttoi kyllä vähän!

      Poista
  2. Äh, mä niin muistan ton saman tunteen silloin kun odotin kuopusta ja olisi pitänyt jaksaa esikoisen kanssa - välillä vaan tarvitaan sitä matalaa aitaa, se on aivan hyvä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä <3 ja kun päästää itsensä välillä vähän helpommalla niin ehkä sitten taas jaksaa paremmin!

      Poista
  3. I feel you! Mulla oli tänään myös just tuollainen päivä. Heräilin ite yöllä jostain syystä tunnin välein (tai siitä syystä et vauvalla (29+3) oli bileet ja mun jalat puutu jnejne) ja olin aamulla ihan loppu kun piti nousta. Nii ja heräshän taapero itkeen klo 5, jolloin piti nousta ja sen jälkeen unijuna jätti mut ja nukahdin ehkä 15 min ennen ku taaperolla oli aamu... Ja aamu joka yleensä on noin klo 8 oli tänään klo 7. Ja päikkärit oli 1h 5 min. Ja itellä niin huono omatunto tunto, kun ei vaan jaksanut ja lopulta laitoin Musarullaa! pyöriin. Että tsempit sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tsempit sinnekin <3 Kaipa näitä päivä on välillä kaikilla, mutta toivottavasti ja onneksi ei kai ihan joka päivä!

      Poista
  4. Oih, tutulta kuulostaa! Itsellä laskettu aika viikkoa sinua ennen ja päivät reilu1v taaperon kanssa ovat muuttuneet tuskaisiksi! Tuntuu välillä aivan epätoivoiselta miten tässä voi jaksaa vielä tämän loppuajan! Supistaa koko ajan ja taaperokin tylsistyy ja tekee pahojaan kun en jaksa hänen kanssaan touhuta. Tunnen todellakin olevani huonoin äiti ikinä kun hermostun pienistä asioista pojalle. Onko sallittua ajatella että toivoisin vain pääseväni viikoksi lomalle perhearjesta ja raskaudesta ja kaikesta??

    Paljon voimia ja tsemppiä sinne! Samassa veneessä täällä seilaa muitakin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin sallittua! Kelpaisi mullekin tuollainen pieni loma :) Ei ole kyllä helppoa, mutta ei enää kauaa meillä kummallakaan <3

      Poista
  5. Niin ja mainittakoon vielä, että meillä taapero nukkuu aina max 1h päivisin, yleensä vain 50min. Juuri ehtii keittiön siivota ja vessassa käydä Zzzz

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :( mulle nää parin tunnin unet on kyllä sellainen henkireikä että ihan hirvittää ajatellakaan milloin meidän taapero ne lopettaa!

      Poista
  6. Voi hitsi! Mulla ainakin vaihtelee olo ja fiilis ihan päivän mukaan. Yhtenä päivänä oon elämäni kunnossa ja seuraavana aivan rätti. Jospa huomenna parempi päivä. Varmasti on ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onneksi kaikki päivät ei ole tällaisia <3

      Poista
  7. Olet jäätelösi ansainnut :)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
  8. Aina ei jaksa! Itse olemme itsemme pahimpia arvostelijoita! Armollisuutta ja lempeyttä tarvittaisiin enemmän! Parempaa huomista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan totta, pitäisi oppia hellittämään vähän enemmän. Kiitos :*

      Poista
  9. Kuulostaa hyvin tutulta..! täällä on 2v 3kk ja 2vk ikäiset lapset, ja raskaana oli niiin tuskaa viihyttää taaperoa kun oli ite tosi huonovointinen tai kipee. minuuttien laskemiseksi se meni hyvin usein :D mut nyt on taas aivan erilailla virtaa kun vauva synty, nyt sit saa miettiä miten selittää taaperolle, että nyt ei ehi leikkiä kun pitää imettää ja imettää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, varmaan tulee olemaan haastavaa sitten vauvan synnyttyäkin... :D Mutta odotan kyllä sitä, että edes oma olo olisi taas vähän energisempi!

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.