Sosiaalinen media osana arkea

Mammalandian yhteistyöpostaus

Mammalandian bloggaajat kirjoittavat kuukausittain vaihtuvista erilaisista aiheista. Helmikuun yhteistyöpostauksen teema on nimeltään "sosiaalinen media osana arkea". 


Minä ja sosiaalinen media ollaan ihan hyviä kavereita; sanoisin, että meidän suhde on aika neutraali. Näen somessa paljon hyviä asioita enkä ylipäänsä pidä monien asioiden melko mustavalkoisesta demonisoinnista. Toisaalta some ei myöskään ole itselleni mikään elintärkeä juttu eikä minulle tuota vaikeuksia unohtaa puhelinta kotiin tai laukun pohjalle silloin, kun oikeassa elämässä on jotain parempaa tekemistä. Nukkumaanmennessä en ota puhelinta makuuhuoneeseen ja harva viesti whatsappissa tai missä tahansa somekanavassa on niin tärkeä, että niihin olisi pakko vastata aina samalla sekunnilla. Blogi on minulle tärkeä ja mieluisa harrastus, mutta en iltaisin kieltäydy miehen kainalosta ja Netflix-sarjasta siksi, että pitäisi saada postaus kirjoitettua tai kommentteihin vastattua juuri silloin. Some on monessa mielessä ihan kiva lisä omassa arjessani, mutta ei mitenkään mahdottoman tärkeä osa sitä. 

Näin kotiäidin (ja bloggaajan) arjessa sosiaalisen median merkitys on jonkin verran kasvanut aikaisempaan verrattuna. Toki yritän sopia meidän päiviin paljon sellaista tekemistä, jolloin nähdään sekä äiti- että lapsikavereita ihan livenä, mutta kyllähän sitä silti tulee vietettyä paljon aikaa myös ihan vain kotona kahdestaan taaperon kanssa, ja silloin sitä tuntee itsensä vähemmän yksinäiseksi jos voi keskustella jonkun kanssa edes virtuaalisesti. Tietenkään silloin kun touhuan Lukan kanssa, en roiku facebookissa tai muutenkaan näperrä puhelin kourassa, mutta kieltämättä päiväuniaikaan some astuu kyllä usein mukaan kuvioihin. Blogimaailman lisäksi itselläni somessa eniten aikaa kuluu facebookissa ja instagramissa. Snapchat-tilikin minulta löytyy, mutta tällä hetkellä en enää edes käytä sitä, koska se tuntui vievän ihan tarpeettoman paljon aikaa. Henkilökohtaista facebook-tiliäni päivitän erittäin harvoin, mutta facebookin kautta tulee kuitenkin pidettyä yhteyttä moniin kavereihin ja varsinkin erilaiset ryhmät ovat kovassa käytössä. Esimerkiksi monet vauva- ja diabetesryhmät ovat sellaisia, jotka vertaistuen vuoksi ovat itselleni tärkeitä. Juuri se vertaistuki ja samanhenkisten ihmsiten löytäminen onkin omasta mielestäni parasta somessa. Netissä keskustelu ei tietenkään korvaa fyysistä kohtaamista, mutta voi kyllä lieventää yksinäisyyden tunnetta. Ja nykyajan somessa erityisen hienoa on se, että sen avulla voi löytää myös niitä ihan oikeita ystäviä! Kun itse tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi, ei kaveripiirissäni juuri ollut muita äitejä tai edes vauvakuumeilijoita, ja tunsin välillä olevani asian kanssa todella yksin. Sittemmin olen löytänyt lukuisia uusia äitikavereita nimenomaan netin välityksellä eikä se mielestäni ole mitenkään nolo tai huono asia - päinvastoin. Mun on vaikea tutustua ihmisiin hiekkalaatikon reunalla tai vauvamuskarissa, mutta somen avulla se on ollut helpompaa. Olen monesti saattanut kirjoittaa esimkerkiksi juurikin johonkin facebookin vauvaryhmään etsiväni uusia mammakavereita lähialueelta ja joka kerta saanut samassa elämäntilanteessa olevilta äideiltä lukuisia vastauksia. Sitten ollaan sovittu leikkipuisto- tai kahvittelutreffejä, joilla lapset pääsevät leikkimään keskenään ja äidit saavat vaihteeksi aikuista juttuseuraa. Aina ei kaikkien kanssa välttämättä olekaan synkannt kasvotusten, mutta sitten taas jonkun kanssa kolahtaa heti ja sitä huomaakin saaneensa uuden ystävän. 


Ainakin siis itselleni kotiäitinä sosiaalisesta mediasta on paljon iloa ja hyötyä, mutta sitten taas meidän perhearjessa some pysyttelee enimmäkseen taka-alalla. Huomaan, että minulle some on astuu mukaan kuvioihin ennen kaikkea silloin, kun on tylsää tai yksinäistä. Sitten taas, kun on jotain parempaa tekemistä, niin somekin unohtuu. Vietin esimerkiksi viime sunnuntaina yksin päivän Helsingissä tapaamassa ystäviäni ja vasta kotimatkalla junassa tajusin, etten ottanut koko reissulta yhtä ainoata kuvaa. Varmasti instagramiin sopivia hetkiä olisi ollut lukuisia, mutta ei niissä tilanteissa kuitenkaan tullut mieleen kaivaa puhelinta esiin kuvan ottoa varten. Samoin olen ehkä siinä mielessä välillä huono bloggaaja, että kun ollaan perheen kanssa yhdessä tekemässä jotain hauskaa, niin se kuvien ottaminen helposti unohtuu tai tuntuu jopa vähän ärsyttävältä. Ainakin, jos pitää yrittää miettia julkaisukelpoisia kuvia - hauskoja kännykkäräpsyjä kyllä tallentuu puhelimeen ihan helpostikin.


Niin, maailma muuttuu ja nykyään sosiaalinen media on vahvasti osa ihmisten arkea ja elämää. Olen sitä mieltä, että somekin voi tuoda elämään paljon hyvää, kunhan vain osaa pitää kiinni rajoista - esimerkiksi siitä, että se ihana oikea elämä, kuten arki, ystävät, parisuhde ja ennen kaikkea lapset, eivät jää somen varjoon. Valitettavasti sitä usein näkee vanhempia, jotka ovat niin uppoutuneita maagiseen sinistä valoa heijastavaan ruutuun, että heiltä menee täysin ohi lapsen selittämä maailman hauskin ja tärkein juttu, ja se tuntuu tosi surulliselta.  En kuitenkaan halunnut tehdä tästä mitään syyllistävää postausta, vaan keskittyä vaihteeksi siihen, mikä somessa voi olla hyvääkin. Kohtuus vain kaikessa! Miten teillä some näkyy arjessa? 

xoxo Nelli

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Kochanie • Theme by Maira G.