Raskausviikko 28+0

Apua, täällä mennään jo viimeisellä kolmanneksella! Itse asiassa en ole edes ihan varma, lasketaanko se alkavaksi jo raskausviikolla 27+0, mutta en ainakaan viikko sitten moista virstanpylvästä tajunnutkaan. Vaikka matkaa on vielä pitkästi jäljellä, niin voiton puolella tässä jo ollaan! Saatiin eilen serkultani meidän suvussa kiertävä perinnekehto taas vuorostaan meille, ja se kyllä konkretisoi taas vähän enemmän sitä, että meille tosiaan on ihan kohta tulossa uusi vauva! Vielä ei nimittäin vauvan tulo ole täällä kotona pahemmin näkynyt muuta kuin minun kasvavan mahani muodossa, kun ei olla vielä mitään vauvajuttuja esille laitettu tai vaatteitakaan lipastoon viikattu. Nyt sitten tuon kehdon näkeminen olohuoneen nurkassa saa olon vain niin onnelliseksi ja on kutkuttavaa ajatella, että ihan kohta siellä taas tuhisee sellainen pieni ihana käärö.


Masuvauvan pitäisi näillä viikoilla olla sellainen munakoison kokoinen pötkylä, raskausappini mukaan jo yli kilon painoinenkin. Ja sen kieltämättä tunteekin varsin hyvin koko kehossa. Yleisvointi on kyllä edelleen ihan hyvä, tai ehkä oma mieli nyt vain on ollut niin positiivinen, että kaikki raskausvaivatkin tuntuvat ihan siedettäviltä. Liitoskipuja on edelleen paljon ja liikkuminen välillä todella vaivalloista, mutta olen saanut onneksi lepäiltyäkin ihan hyvin. Välillä harmittaa, kun en oikein jaksa esimerkiksi ulkoilla Lukan kanssa niin paljon kuin haluaisin, mutta onneksi Kamil voi hoitaa sen puolen silloin kun itse en pysty. Lukan kanssa ollaankin nyt sitten paljon luettu kirjoja ja rakennettu duploilla kun ollaan kahdestaan kotona, ja ihanan helposti tuo taapero onkin äidin useimmiten päästänyt, vaikka en ihan täysillä aina nyt jaksakaan touhuta. Oikeastaan suurin harmitus raskauteen liittyen tällä hetkellä ovat verensokerit, jotka eivät meinaa pysyä aisoissa enää millään. Niinhän viime viikkoisella äitipolikäynnillä varoiteltiinkin, että nyt pikku hiljaa insuliinintarve alkaa lisääntyä ja niin kyllä tuntuukin tapahtuneen tässä kuluneen viikon aikana ihan kertaheitolla. Välillä ahdistaa aika paljon ja olisi kiva, jos voisi nauttia raskaudesta ilman että tarvitsisi stressata vielä tällaisestakin asiasta. 


Minua hymyilytti kun luin raskaussovelluksesta, että vauvalle alkaa jo kehittyä oma temperamenttinsa: tapa, jolla vauva liikkuu, kielii jo jotain temperamentista. Tämä meidän muru on kyllä aivan mahdottoman kova menemään, tuntuu ettei mahassa nukuta juuri laisinkaan. Tai en ainakaan tiedä milloin! Vuorokaudenajalla ei ole väliä, vaan kovia potkuja satelee kyllä ihan koko ajan. Enimmäkseen vauva potkii oikeaan kylkeen ja välillä jo aika kivuliaastikin puskee itseään kylkiluihin. Välillä maha muljahtelee niin, etten edes uskalla kuvitella minkälaisia kuperkeikkoja  ja voltteja siellä oikein vedellään! Ehkä pikkuinen siellä vain kovasti treenailee pysyäkseen sitten energisen isoveljensä vauhdissa mukana täällä masun ulkopuolisessa maailmassa. Hassua, miten tähän raskauteen ei ehdi samalla tavalla pysähtyä ja keskittyä kuin ensimmäistä odottassa, mutta silti meidän pieni tyttö tuntuu kyllä jo niin kovin rakkaalta ja omalta, odotellaan häntä jo kovasti tänne meidän luokse. 


Sain Kiddexiltä testiin nuo ensimmäisessä kuvassa näkyvät hauskat Milestone Pregnancy and Newborn - kortit, joiden avulla voi raskauden kulkua kivasti dokumentoida. Harmikseni kortit saapuivat minulle vain aika myöhään, joten tämän viikon kortti oli ensimmäinen, jota itse pystyin hyödyntämään. Aiemmat raskausviikot ja esimerkiksi vauvan ensimmäiset potkut tai sukupuolen selviäminen jäivät esimerkiksi käyttämättä, mutta onneksi pakasta löytyy vielä myöhempäänkin käyttöön sopivia kortteja. Setti sisältää nimittäin yhteensä 30 korttia, joista osa liittyy raskauteen ja osa taas vauvan ensimmäisiin viikkoihin. Tällaiset kortit ovat mielestäni aika hauskoja monien tärkeiden hetkien ikuistamisessa ja tästä sarjasta löytyy muitakin settejä, esimerkiksi vauva-, taapero - ja hääkortit! 

Yhteistyössä Kiddex ja Mammalandia.

xoxo Nelli

10 kommenttia

  1. Siis miksi ihmeessä pitää keikkua ulkona noin vähissä vaatteissa ja vielä tuossa tilassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvan ottoon meni ehkä 2 minuuttia, ulkona plussa-asteita ja auringonpaistetta :) kyllä siksi aikaa tarkenee takin riisua.

      Poista
  2. Hurjalta näyttää noi sun kuvat. :D Kylmä tulee jo katsellessa. Mutta niin minä keikuin itsekkin väljissä vaatteissa lauantaina asukuvia ottamassa.
    Noi kortit näyttää kyllä aika kivoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, kun ei oikeasti edes ollut kylmä päivä :D Kieltämättä näyttää kyllä, kun on noin lumistakin. Vaan aurinko paistoi ja plussakeli :) Sisällä vaan tulee niin huonoja kuvia tähän aikaan vuodesta!

      Poista
  3. Iiik, niin vaudilla tämä aika menee. :)
    Kivat tuollaiset kortit myös odotusajalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! Toivottavasti menee loppuaikakin eikä ala viimeisillä viikoilla madella :D

      Poista
  4. Viimeinen kolmannes - ei enää kauaa! Nyt saa jo (viimeistään) intoutua kaupoissa ;)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
  5. Voi miten nopeasti aika menee! Kiva että luka on ottanut hyvin sen ettei äiti jaksa puuhailla yhtä paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin menee! Mutta hyvä vaan :D Luka on kyllä ollut ihana, toki välillä on niitäkin päiviä kun pitäisi jaksaa riehua vanhaan malliin, mutta onneksi ei enää kauaa tätä olotilaa kestä!

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.