Raskausviikko 27+0 ja viides ultra

Tuntuu ihan älyttömän hullulta ajatella, että mikäli tämä vauva syntyisi samoilla viikoilla kuin isoveljensä, niin tätä raskautta olisi nyt jäljellä enää kymmenen (10!!) viikkoa. A-p-u-a. Ja samalla: ihanaa! Nautin raskaudesta, mutta silti odottelen tyyppiä tänne jo malttamattomana. Tokihan se voi olla, että tämän kanssa päästään vähän pidemmälle kuin Lukan kanssa, mutta ei niitä viikkoja siltikään enää kovin montaa ole jäljellä. Viikot menevät nyt kyllä niin nopeasti ja tavallaan on ihan lohdullista tietää, että on erittäin epätodennäköistä että pääsisin raskaudessa laskettuun aikaan tai varsinkaan sen yli. Kuulemma ne on juuri ne ihan viimeisimmät viikot, jotka ovat kaikkein pisintä ja tuskallisinta odotusta!


Tänään vaihtui siis viikko 27+0 ja pääsimme taas käymään äitipolille sekä ultraukseen. Vaikka itsellä on sellainen tunne, että masuvauvalla on kaikki hyvin, niin kyllähän nämä käynnit silti aina vähän jännittää - varsinkin nyt mitä isommille viikoille päästään ja sitä vauvan kasvua seurataan tarkasti. Onneksi mulla on kuitenkin ollut nyt tosi hyvä sokeritasapaino koko raskauden ajan, vaikka ei noiden verensokereiden aisoissa pitäminen aina kovin helppoa olekaan, vaan vaatii kyllä kovaa työtä. Toistaiseksi vauva kasvaa kuitenkin hienosti keskikäyrällä ja tämän hetkinen painoarvio pienellä on 971 grammaa. Melkein kokonaisen kilon verran siis jo! Muutenkin pikkuneidillä kaikki oli oikein hyvin. Kovin vilkas tapaus hän on ja se nauratti lääkäriäkin, kun toisella oli koko ajan niin kova vauhti päällä. Jos siis vanhat merkit pitävät paikkansa, niin ei ainakaan yhtään helpommalla tulla pääsemään tämän kakkosenkaan kanssa, kun Lukakin on pienestä pitäen ollut sellainen ikiliikkuja... Nyt vauva oli myös vihdoin pyörähtänyt pää alaspäin, kuten olin potkujen perusteella vähän uumoillutkin. Onhan tässä vielä jonkin verran aikaa ja tilaa vaihtaa asentoa takaisin perätilaan, mutta toivotaan että niin ei käy. 

Me ei olla saatu Potusta yhtään kuvaa enää nt-ultran jälkeen, sillä tyttö ei ole ikinä ultrissa ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen. Nytkin kuvaa yritettiin ottaa, mutta neiti ei suostunut poseeraamaan, ei sitten ollenkaan. Ihan alkuun hän kyllä köllötteli nätisti kasvot ylöspäin, mutta heti kun lääkäri yritti saada kuvan napattua, niin vauva laittoi kädet naaman eteen ja lopulta käänsi vielä selkänsäkin, ettei varmasti onnistuisi! Noh, onneksi ne nt-ultran kuvat olivat ihan hyvät, joten taidetaan yrittää kuvien ottamista seuraavan kerran sitten kun ollaan neiti saatu ulos mahasta tänne oikeaan maailmaan!



Hyvät ultrakuulumiset siis saatiin ja jäi kyllä itsellekin tosi kiva mieli tästä käynnistä. Oma painoni on nyt tähän mennessä noussut 10 kiloa, mutta en siitä onneksi mitään noottia nyt saanut, vaan painoa saakin tulla vähän enemmän kuin normaalisti suositellaan. Verensokereihini oli diabeteslääkärikin tyytyväinen, mutta nyt tässä pikku hiljaa alkavat ne vaikeammat viikot, kun istukkahormonia alkaa olla enemmän, mikä taas aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Tarkkana saa siis olla, mutta onneksi olen jo kerran tämän diabeetikkoraskauden kokenut ja tiedän paremmin, mitä tuleman pitää. Viime raskaudessa stressasin sokereista paljon enemmän, mutta nyt olen osannut ottaa iisimmin. Jotenkin sitä haluaa vain luottaa siihen, että kaikki menee kyllä ihan hyvin, kun vaan itsekin tässä tekee parhaansa. Seuraava ultrakäynti onkin sitten taas neljän viikon päästä eli viikolla 31! 

xoxo Nelli

4 kommenttia

  1. Hurjaa kyytiä menee tämä sinun odotus.♥ Ihana juttu että ultrassa kaikki hyvin ja upeat masukuvat.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta! Ei tätä tajua itsekään :D Ja kiitos <3

      Poista
  2. Viides ultra?? Vau! Meillä täällä Turussa saa tasan kaksi koko raskausaikana. Tosin käytiin omakustanteisesti yksityisellä alkuraskauden ultrassa. Ne kaksi kunnan tarjoamaa oli viikoilla 12 ja 21. Tosi harmi ettei niitä ole enempää. Eksyin vasta tänään blogiisi, joten hyvää loppuodotusta. Täällä rv 31. -Minttu ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täälläkään normaalisti ole kuin se kaksi, mutta koska mulla on 1. tyypin diabetes, niin raskautta seurataan tarkemmin :) Ultriin pääsee siis usein ja se onkin kiva bonus tässä muuten niin ikävässä sairaudessa. Hauska kyllä päästä näkemään pikkuinen vähän useammin :)

      Kiitos ja hyviä vointeja sinnekin vielä loppuodotukseen!

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.