Kuinka valmistaa taapero vauvan tuloon?

Lukalle ja pikkusiskolle tulee ikäeroa hieman alle kaksi vuotta. Parin vuoden ikäero on minusta aina tuntunut hyvältä ja luontevalta, mutta nyt kun asia on oikeasti todellinen ja ajankohtainen, niin tavallaan vähän pelottavaltakin. Elokuussa, ennen kuin edes olin vielä raskaana, kirjoittelin blogiinkin näistä ajatuksistani liittyen mahdolliseen toiseen lapseen. En pelkää, ettenkö rakastaisi tätäkin lasta ihan yhtä paljon kuin Lukaa, sillä rakastanhan tyttöäni käsittämättömän paljon jo nyt kun hän vasta kasvaa masussani eikä olla vielä edes tavattu. Tiedän, että minun sydämestäni riittää kyllä molemmille eikä sitä rakkauden määrää vertailla. Enimmäkseen murehdinkin sitä, miten käy minun ja Lukan suhteelle: ajatteleeko hän äidin hylänneen hänet uuden vauvan takia, luuleko että joku muu onkin yhtäkkiä tärkeämpi kuin hän. Minä ja Luka ollaan tiivis parivaljakko ja tiimi, luonnollisesti, olenhan hoitanut poikaani kotona jo lähemmäs kaksi vuotta. En haluaisi, että mikään sillä saralla muuttuu. Ehkä mustasukkaisuus ja jonkinlaiset negatiiviset tuntemukset ovat väistämättömiä, samoin kuin äidin oma riittämättömyydentunne, mutta haluan ainakin yrittää tehdä kaikkeni, jotta tämä tuleva iso elämänmuutos olisi esikoisellekin mahdollisimman mukava. Isi-vaihekin on kyllä meillä tällä hetkellä hyvin vahva ja voi olla, että isistä tulee jatkossa vielä entistäkin tärkeämpi Lukalle, jos tämä alkuun kokee, että äiti on julmasti pettänyt hänet!


Lähipiirissäni on aika paljonkin sellaisia perheitä, joihin on tullut uusi vauva suurin piirtein samanlaisella ikäerolla kuin meillekin, ehkä puolen vuoden heitolla suuntaan tai toiseen. Olen kuullut tosi paljon erilaisia kokemuksia ja tarinoita siitä, miten esikoinen on uuden tulokkaan ottanut vastaan eikä niiden avulla paljon voi arvailla, että miten juuri meillä homma tulee menemään. Toiset eivät ole olleet moksiskaan ja alusta alkaen vain osallistuneet innokkaasti pikkusisaruksen hoitoon, toisille vauvan tulo onkin ollut ihan kamala paikka. Kaikki on siis mahdollista! Itse voisin tässä vaiheessa veikata, että Luka tulee kyllä olemaan alkuun ainakin hieman mustasukkainen, sillä hän on tottunut saamaan meiltä paljon huomiota ja pääsemään syliin aina kun haluaa, eikä tämä muutenkaan vielä oikein viihdy yksin leikkimässä. Esimerkiksi imetyshetket vähän jännittää, että oppiiko taapero käyttämään ne hyödykseen tihutöiden tekoon... Toisaalta Luka on kyllä myös todella kiltti ja empaattinen, tykkää halia ja ihastelee kaikkia söpöjä otuksia. Luka ei vielä ole kamalasti pikkuvauvoja tavannut, mutta esimerkiksi eilen meillä oli kylässä kaverini kolmikuinen vauva, jota hän kyllä nätisti silitteli ja muutenkin ihasteli vähän samaan tapaan kuin vaikkapa jotain koiranpentua. Siinä mielessä voisin kyllä ajatella, että Luka kyllä mielellään osallistuisi myös vauvan hoitoon ja pitäisi tätä ihan kivana ja suloisena tyyppinä kuitenkin.


Alle kaksivuotias on toki vielä aika pieni ymmärtämään mitä se vauvan tulo oikeasti tarkoittaa, vaikka siitä ollaan hänelle puhuttu. Kun Lukalta kysyy, missä vauva on, osaa hän kyllä näyttää mahaani. Hän myös usein tulee halaamaan tai pussaamaan vatsaani. Vaikka Luka "tietää", missä vauva on, niin en silti usko hänen ihan konkreettisesti tajuavan, mistä tässä kaikessa on kyse. Jos olemme nähneet pieniä vauvoja, olen kertonut Lukalle, että kohta meillekin tulee sellainen. Olohuoneeseemme on jo tuotu kehto ja olemme kertoneet, että vauva tulee sitten nukkumaan siinä. Me ei olla vielä hirveästi alettu muuten laittaa kotia valmiiksi vauvan tuloa varten, mutta sitten kun aletaan, niin Luka saa olla mukana auttamassa. Voidaan esimerkiksi yhdessä laittaa vauvan vaatteita lipastoon ja samalla kertoa, kuinka pieni vauva on. Viimeksi kirpparilla Luka löysi yhdestä pöydästä vauvanlelun ja annettiin Lukan sitten ostaa se pikkusiskolle. On tosi vaikea ajatella, kuinka paljon tällaisista pienistä jutuista taapero ymmärtää, mutta ainakin vauvan tulosta nyt aktiivisesti puhutaan ja ehkäpä sieltä jotain kuitenkin tarttuu mieleen. Lukan kanssa ollaan myös luettu "Sinusta tulee isoveli" - kirjaa, jonka löysin muutama viikko sitten sattumalta kirjakaupan alelaarista. Kirja ei vielä Lukaa ihan kauheasti ole kiinnostanut (kirjoissa pitäisi nimittäin mieluiten olla autoja tai hauskoja eläimiä), mutta aina välillä hän innostuu kyllä sitäkin katselemaan. Kirjassa on aika kivasti kerrottu, millaisia tyyppejä vauvat ovat ja mitä isoveli voi yhdessä vauvan kanssa sitten tehdä. Lisäksi olen ajatellut, että voisimme yhdessä katsella myös Lukan omia vauvakuvia ja kertoa hänelle, kuinka häntä on vauvana hoidettu ja minkälainen vauva hän itse onkaan oikein ollut. 


Kun vauva sitten vihdoin oikeasti tulee, niin mulle on tärkeää, että vietän ihan kahdenkeskistäkin aikaa Lukan kanssa. Luka saa myös osallistua vauvan hoitoon siinä miten pystyy sekä saa koskea ja silitellä vauvaa. Toki valvottuna, mutta tarkoitus ei ole vauvaa mitenkään häneltä "piilotella". Imetyshetkien aikana Lukakin saa tulla kainaloon jos vain suinkin haluaa, ja silloin voi keskittyä häneenkin eikä antaa vauvan viedä kaikkea huomiota. Haluaisin välttää sellaista, että esikoinen kokisi jäävänsä jotenkin uuden tulokkaan varjoon tai että vauva tulisi aina ennen häntä. Toki vauvankin tarpeisiin on tärkeä vastata nopeasti, mutta ei niin, että esikoiselle tulee tunne, että hän ei ole enää yhtä tärkeä ja että vauva menee kaiken muun edelle. Täytyy myös kiinnittää huomiota siihen, ettei Lukan elämään tule samalla kertaa muitakin isoja muutoksia. Eli yritetään jatkaa esimerkiksi perhekerhossa käymistä vauvankin kanssa ja muutenkin tehdään samanlaisia juttuja kuin ennen vauvaakin, että tulisi tunne ettei se elämä nyt niin kamalasti muuttunutkaan - ei ainakaan ihan hirveän pahaan suuntaan. Pitää myös muistaa, ettei taapero kasva yhdessä yössä isoksi vaikka hänestä isoveli tuleekin, vaan aika pieni hän on vielä itsekin ja hänellä on oikeus ihan kaikenlaisiin vauvan aiheuttamiin tuntemuksiin. Onneksi Kamililla on vielä Lukan aikaisiakin isyysvapaita pitämättä, joten hän voi sitten nyt olla hieman pidempään kotona meidän kanssa vauvan synnyttyä. Sekin varmasti helpottaa uuteen arkeen sopeutumista.

Voi olla, että mietin asiaa liikaakin, mutta kyllä mielestäni uuteen tilanteeseen on ihan hyvä ainakin jollain tapaa etukäteen valmistautua. Varmasti uuteen perhekuvioon sopeutuminen vaatii aikaa ihan meiltä jokaiselta ja vaikea sitä on ennustaa, miten juuri meillä asiat tulevat sujumaan. Luulen, että mun täytyy vain henkisesti tsempata itseäni siihen, että varsinkin alku voi olla hankala ja että en ehkä mitenkään kykene olemaan koko ajan sataprosenttisen tasapuolisesti läsnä molemmille lapsille. Kuitenkin, aika moni muukin ennen meitä on selvinnyt tästä tilanteesta, joten eiköhän mekin! Olisi kiva kuulla kaikenlaisia kokemuksia, vinkkejä ja vertaistukea aiheesta teiltä, jotka olette saman jo läpikäyneet! 

xoxo Nelli

2 kommenttia

  1. kommentoin toiseenki postaukseen äsken, eli tosiaan täällä 2v 3kk tyttö oli kun pikkuveli synty vastikään:) ja äärettömän hyvin on menny tähän mennessä *kop kop*. Haluaa tulla silittään ja halimaan ja hoitamaan vauvaa, valittaa että vauva nukkuu liikaa :) oottaa kovasti et vois sen kans leikkiä. muuten tyttö on kovin temperamenttinen ja ei viihy ollenkaa yksin ja tämä sama on jatkunu vauvan tulon myötä, mut ei oo vauvaan kohdistanu sitä mitenkää eikä vaikuta et ois ajatellu vauvan olevan kilpailija :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että teillä on mennyt noin hyvin <3 Toivottavasti täälläkin sitten!

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.