Raskausviikko 25+0

maanantai 23. tammikuuta 2017

Maanantait ovat nykyään lempipäiviäni, monestakin syystä. Ensinnäkin Kamilin työpaikka on maanantaisin kiinni, joten vaikka hän muuten melko epäsäännöllistä vuorotyötä tekeekin, niin ainakin se on varmaa, että maanantai on aina vapaa. Tänään odotin tuota meidän yhteistä vapaapäiväämme ihan erityisesti, sillä miehellä oli takana kuuden päivän työputki. Ihanaa siis saada viettää koko päivä yhdessä perheenä, ja kyllähän tuo yksinään taaperon kanssa oleminen alkaa jo tässä vaiheessa raskautta tuntua vähän raskaalta, vaikka arki meillä Lukan kanssa ihan sujuvasti meneekin. Silti, olen kyllä paljon väsyneempi kuin normaalisti eikä liikkuminenkaan ole enää ihan niin ketterää kuin ennen! Lisäksi nykyään maanantaista erityisen kivan tekee myös äitiysjooga, jossa olen nyt pari viikkoa käynyt aina näin maanantai-iltaisin. Se on kyllä niin ihana rauhoittumis- ja rentoutushetki tässä arjen keskellä! 

Ja totta kai viikko alkaa aina mukavasti myös siksi, että maanantaisin vaihtuu uusi raskausviikko. Nyt pyörähdettiinkin jo 26. raskausviikolle, niin se aika vain hupenee! 


Nyt tätä raskautta alkaa olla vieläkin hauskempi seurata, sillä huomasin, että Lukan odotuksessa aloin kirjoittamaan näitä raskausviikko-postauksia juuri tältä viikolta 25 alkaen. Kiva siis kurkkia välillä noihin kahden vuoden takaisiin fiiliksiin ja vertailla mahan kasvua ja oloja. Ainakin näissä tämän viikkoisissa kuvissa omaan silmääni tämä toisen raskauden maha näyttää paljon suuremmalta ja muotokin vähän erilaiselta - tosin saattaahan nuo printtimekotkin vähän hämätä. Vaikka aiemmin ajattelin, että mahani on tässä raskaudessa ihan samanlainen kuin se oli Lukankin odotuksessa, niin nyt taas näissä kuvissa näyttäisi siltä, että maha onkin tällä kertaa paljon korkeammalla kun se Lukasta taas oli matalammalla. Mutta tiedä häntä.

Lukaa odottaessani kirjoitin näillä viikoilla kärsineeni jo monenlaisista raskausvaivoista, kuten "ikävistä yöllisistä suonenvedoista pohkeissa, liitoskivuista erityisesti nivusissa ja nyt aivan viime aikoina lonkkakivuista, jotka valvottavat varsinkin öisin." Nyt tuntuu, että olen päässyt tässä raskaudessa vaivojen suhteen vähemmällä. Yöt nukun vielä todella hyvin, tällä hetkellä en juuri heräile edes vessaan enkä välttämättä heräisi muutenkaan ollenkaan, ellei Luka välillä herättelisi kömpimällä viereen tai olemalla muuten vain levoton. Edes selällään nukkuminen ei vielä tunnu lainkaan inhottavalta ja aion nauttia siitä niin kauan kuin voin! Liitoskivut sen sijaan ovat kyllä tulleet tutuiksi jo tässäkin raskaudessa, välillä tuntuu ettei pääse edes sohvalta ylös enää ja muutenkin liikkuminen tuntuu välillä jo niin vaivalloiselta ja kipeältäkin, että melkein naurattaa (ellei itkettäisi...). Silti yleisvointi on kyllä ollut huomattavasti parempi nyt kuin viime kerralla. Tuntuu aika hassulta, että Lukasta jouduin jäämään sairauslomalle jo viikolla 26 enkä sen jälken päässyt palaamaan enää ollenkaan töihin! 


Meidän Potusta on tullut kyllä niin kova potkiskelija. Liikkeet näkyy usein jo ulospäinkin ja Kamilkin pääsee niitä usein tuntemaan, kun laittaa käden vatsalleni. Doppleria harvemmin tarvitsee enää kaivaa esiin mielenrauhan saavuttamiseksi. Potkut tuntuu melkein pääsääntöisesti joko oikean kyljen puolella tai sitten ihan alhaalla, joten epäilen, että perätilassa siellä edelleen istuskellaan. Jotenkin tämä perätila on alkanut ahdistaa mua toden teolla, vaikka tiedänkin, että tässä on vielä hyvin aikaa kääntyä ympäri vaikka monen monta kertaa. Silti olen jo välillä lueskellut erilaisista kotikonsteista, joilla vauvan voisi saada kääntymään kohdussa toisin päin, jos tilanne alkaa siltä näyttää... Haluaisin kuitenkin kovasti päästä synnyttämään tämänkin lapsen alateitse, joten siksi tuo perätilahengailu pelottaa. Onneksi ultra on taas kahden viikon päästä!

xoxo Nelli

Lähetä kommentti

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.