Milloin viimeksi...

Ajattelin, että näin sunnuntai-illan ratoksi, ja varsinkin parin päivän takaisen avautumisen jälkeen, sopisi tähän väliin hieman kevyempi postaus. Katjan blogista löytyi sopivasti  hauska kysely, johon päätin tarttua, kun ei tällaisia blogihaasteita olekaan taas hetkeen tullut tehtyä. Kuvituksena muutama sekalainen kuva tältä päivältä, joka on mennyt aika leppoisasti, vaikka oma mieli onkin ollut kaikkea muuta kuin seesteinen. Tuntuu, että olen ollut ihan hormoneiden vallassa koko päivän ja kiukutellut vain ja kaikki on ollut huonosti... Aamulla huomasin muuten instagramia selatessa, että tänään vietetään Käytä hääpukuasi - päivää, joten päätin minäkin sitten kaivaa mekkoni pitkästä aikaa kaapista ja kokeilla sitä päälleni. Me karattiin maistraatissa naimisiin huhtikuussa 2015, vähän ennen Lukan syntymää, ja mekkonikin oli ihan vain jostain peruskaupasta ostettu. Silti sillä on paljon tunnearvoa ja muutenkin päivä oli ihana, vaikken niitä haaveilemiani prinsessahäitä saanutkaan. Oli muuten hauska laittaa tuo mekko nyt päälle, koska normaalisti se on mulle liian iso, mutta nyt kun olen uudelleen raskaana niin se pysyy taas päällä! Pitäisikin ehkä kaventaa mekkoa niin, että voisin käyttää sitä vielä muutenkin. Osallistuitteko te tuohon päivään tänään?

Mutta nyt vihdoin pidemmittä puheitta siihen itse aiheeseen!

Viimeksi minä...


Ilahduin... Ainakin eilen, kun aloin suunnitella jo kauan mielessäni ollutta päiväreissua Helsinkiin. Haluan ehtiä käydä Helsingissä ystäviä tapamaamassa vielä ennen vauvan syntymää ja tuon reissun haluan tehdä ihan yksinäni, jotta saan nauttia siitä kaikessa rauhassa ilman taaperon asettamia aikatauluja. Aloin eilen hieman kysellä Helsingissä asuvilta ystäviltäni, milloin he ehtisivät minua tapaamaan, ja yllätyin ja ilahduin siitä, miten helposti ja vaivattomasti sain sovitettua aikataulut yhteen kaikkien kanssa! Nykyään nimittäin tuntuu usein siltä, että tapaamisten sopiminen on välillä ihan työn ja tuskan takana, kun kaikilla on niin erilaiset elämäntilanteet ja omat kiireensä. Nyt sain sovittua yhdelle päivälle kolmet eri treffit, kuuden eri naisen kanssa, ilman sen kummempaa sumplimistakaan! Kaiken lisäksi löysin näihin aikatauluihin sopivat junaliput vain kahdellakympillä, joten kaikki meni todellakin paremmin kuin osasin odottaakaan. Nyt en yhtään malttaisi odottaa helmikuun ensimmäistä viikonloppua ja tätä pikku "lomaani"! 

Nauroin... Joka päivä tulee naurettua Lukan hauskoille tempauksille. Hänellä on nykyään vaikka minkälaisia omia hassuja juttujaan ja oikein huomaa, kuinka hän osaa jo ihan tarkoituksellaankin pelleillä ja hauskuuttaa meitä. Huumorintaju siis kehittyy kovaa vauhtia ja sitä on kyllä hauska seurata. 

Itkin... Torstaina neuvolassa, kuten viime postauksessa kerroinkin. Muuten itkeskelen raskausaikana ihmeen vähän, ainakaan syyttä suotta. Normaalisti olen aika herkkis ja itken helposti, joten voisi kuvitella, että raskaana tuo ominaisuus voimistuisi entisestään. Musta kuitenkin tuntuu, että näissä molemmissa raskauksissani asia on kuitenkin ollut ihan päinvastoin!

Suutuin... Tänään suutuin puhelimelleni, joka yhtäkkiä lakkasi toimimasta. Puhelin on uusi, joten sen vuoksi sapettaa entistä enemmän. Aamupäivällä puhelin vain yhtäkkiä jumittui eikä mennyt päälle enää ollenkaan. Mulla on todella vähän kärsivällisyyttä tällaisten teknisten ongelmien kanssa enkä voi yhtään sietää sitä kun laitteet temppuilevat, joten tuntuu että olen nyt tämänkin takia ollut tänään ihan erityisen pahalla tuulella. Onneksi on mies, joka sen sijaan jaksaa enemmän pelata tällaisten asioiden kanssa, mutta kovasta yrityksestä huolimatta ei Kamilkaan saanut luuriani toimimaan. Täytyy siis huomenna viedä se huoltoon ja olen niin ärsyyntynyt siitä, että jouduin ottaa vanhan rikkinäisen iphoneni taas käyttöön!


Harmistuin... Tällä viikolla olen harmistunut monta kertaa siitä, etten saa tällä valonmäärällä otettua sisällä ollenkaan sellaisia kuvia, joihin voisin olla tyytyväinen. Tuntuu, että mitkään kuvat viime aikoina eivät ole oikein onnistuneet. 

Häkellyin... Kun katsoin tänä aamuna herätessä kelloa, ja se näytti 8.40! Meidän tavallisesti niin aamuvirkku poikamme on tällä viikolla kotiin palattuamme nukkunut joka aamu ainakin kahdeksaan saakka, muutaman kerran jopa vielä pidempään. Nukkumaan on kuitenkin menty ihan tavalliseen tapaan kahdeksalta illalla, joten en tiedä mitä on tapahtunut. Vaan en valita, on tämä vain niin ihanaa kun joka aamu on oikeasti ihan eri tavalla levännyt olo.  

Kokeilin jotain uutta... Hmm, aikas vaikea. Nyt ei tahdo tulla oikein mitään mieleen! Kokatessani kokeilen uusia reseptejä viikottain, koska olen tosi huono soveltamaan ruuanlaitossa päästäni vaan tykkään seurata ohjeita. Siispä uusia reseptejä tulee etsittyä ja kokeiltua paljon. Tylsästi vastaan siis ympäripyöreästi näin!

Urheilin... En ole enää hetkeen urheillut ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Tällä hetkellä teen lähinnä kävelylenkkejä, mutta huomenna aloitan taas äitiysjoogan. Tällä viikolla urheilua lähinnä oli varmaankin perjantai, kun Lukalla alkoi Naperopallo-kerho, ja siellä sain kyllä itsekin yrittää juosta touhukkaan taaperon perässä.


Luin... Aamiaispöydässä Aamulehteä. Olen joissain asioissa hirveän perinteinen ihminen ja haluan esimerkiksi lukea uutiseni mieluiten paperiversiona. Meille on tullut Aamulehti nyt ehkä vuoden verran ja se tuntuu itselleni suurelta luksukselta! Voi tosin olla, että lopetan tilauksen pian, koska nykyään tuntuu, ettei sitäkään ehdi enää kunnolla lukea. Varsinaisista kirjoista luen tällä hetkellä Haruki Murakamin kirjaa Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage. Olen tosi innoissani uuden vuoden lupauksestani lukea tänä vuonna enemmän kirjoja, on niin ihanaa uppoutua fiktiivisiin maailmoihin taas pitkästä aikaa.

Söin... Tein tänään iltapalaksi pinaatti-katkarapupiirakkaa, josta tuli tosi hyvää. En oikein tiedä mistä johtuu, että ajattelen aina etukäteen suolaisten piirakoiden tekemisen olevan jotenkin aikaa vievää puuhaa, vaikka oikeastihan se on tosi helppoa ja nopeaa. Pitäisi tehdä useamminkin.

Herkuttelin... Lukan päiväuniaikaan runebergintortulla. Tänään kauppareissulla iski himo, kun näitä oli niin houkuttelevasti aseteltu esille keskelle käytävää. Diabeteksen ja raskauden takia herkuttelen kohtuudella, mutta välillä pienet repsahdukset sallitaan. Ja ai että, nämä Lidlin runebergintortut olivat kyllä ihan erityisen hyviä, merkkien välillä kun on tunnetusti iso ero enkä mä ikinä enää seuraavana vuonna muista, että mitkä olivatkaan niitä kaikkein parhaimpia torttuja.


Ostin... Pyörähdimme aamulla kirppiksellä, josta nappasin 50 sentillä mukaani tuon yllä näkyvän Anna Gavaldan novellikokoelman Kunpa joku odottaisi minua jossakin. Olen kuullut kirjasta paljon hyvää ja halunnut lukea sen jo pitkään, mutta kuten sanottu, en ole viime aikoina juurikaan lukenut mitään. Nyt kun minulla on tämä kirjaprojektini, niin aion viimein tarttua siihen! Kirjan lisäksi kirppikseltä tarttui mukaan myös pussillinen pikkuruisia vauvansukkia. 

Tapasin... Nyt olen vähän tylsä, mutta en ole nyt lomalta palattuamme vielä ehtinyt tai jaksata tavata oikein ketään. En ole voinut kovin hyvin: ensin parantelin vielä oloani vatsataudin jäljiltä, ja nyt eilisestä alkaen olo on taas tuntunut inhottavan flunssaiselta ja vetämättömältä. Toissapäivänä äitini kävi meillä pyörähtämässä, joten viimeksi olen kai sitten tavannut hänet, jos ei kaupantätejä lasketa! Toivottavasti ensi viikolla jaksaisi nähdä taas kavereitakin pitkästä aikaa - erityisesti toiveissa olisi päästä tapaamaan hyvää ystävääni, joka sai esikoisensa maanantaina.

Päätin... yhdessä Kamilin kanssa, mikä meidän tyttösen toiseksi nimeksi tulee. Ainakin luulen, että eilen illalla pääsimme asiassa viimeinkin päätökseen! Olemme vääntäneet kahden vaihtoehdon välillä jo pitkän aikaa, mutta nyt näyttäisi siltä, että toinen näistä vei vihdoin voiton. 

Inspiroiduin... Oot niin ihana - vauvakirjasta. Ostin hiljattain kirjan meidän tulevalle vauvalle ja olen viime aikoina katsellut instagramissa ja muualla muiden tekemiä ihania sivuja, enkä malta odottaa että pääsen täyttämään kirjaa itsekin! 

xoxo Nelli

8 kommenttia

  1. Huoh, onneksi vasta nyt luin, että tänään olisi ollut moinen päivä. Puku varastossa ja tämä päivä on kohta ohi -> katsotaan ensi vuonna uudelleen :D No ei se puku kyllä päälle (vielä) mahtuisikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ensi vuonna sitten! Ja voihan sitä muutenkin kokeilla ja fiilistellä tavallisenakin päivänä ;)

      Poista
  2. Onpas tutunnäköinen mekko, mulla oli sama/samantyylinen omissa häissä iltamekkona. "Oikeassa" häämekossa oli pieni laahus, jota ei saanut nostettua ylös, joten ostin illan tanssahteluja varten tuollaisen tavallisen tantun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä kaunis mekko ketjuliikkeestä ostetuksi! :)

      Poista
  3. Oi täytyypä ostaakin (tai ehkä ihan tehdä!?) Runebergin torttuja :P Tsemppiä kirjaprojektiin! Kerrothan, mitä tulee luettua, niin voi ottaa omalle listalle ;)

    Hääpukuakin tuli testailtua taas, onhan se kiva kun se tuolla kaapissa lojuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ajattelin sitten helmikuussa ehkä jopa leipoa runebergintorttuja itse, mutta nyt oli vain pakko sortua tällaiseen helpompaan vaihtoehtoon :D

      Kiitos, täytyykin koittaa muistaa raportoida projektin etenemisestä!

      Poista
  4. En ole testaillut hääpukua, mutta olisi kyllä ihana sitä joskus sovittaa :) Ihana puku turhanpanttina kaapissa :/ Pitäisi varmaan laittaa myyntiin, mutta koska sillä on niin paljon tunnearvoa, niin en ole raskinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hääpukuun kyllä varmasti liittyy niin paljon muistoja, että sen eteenpäin myyminen on vaikeaa!

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.