Epäonninen viimeinen viikonloppu Puolassa






Heippa! Mulla oli tarkoituksena eilen kirjoittaa samanlainen viikonloppu-postaus kuin viime viikolla, mutta meidän viikonlopusta tulikin vähän erilainen kuin oltiin suunniteltu... Kaikki kylläkin alkoi ihan mukavasti: perjantaille osuneen loppiaisen (täällä Puolassa "Kolmen kuninkaan päivän") vuoksi saatiin viettää pidennettyä viikonloppua. Meillä olikin Kamilin kanssa tosi mukava torstai-ilta, sillä ensin käytiin kahdestaan syömässä uudessa paikallisessa vegaani-ravintolassa (paikan burgerit, nam!) ja sen jälkeen päästiin vielä rentoutumaan ihan kunnolla spa'han, josta meille oli varattu ihana hieronta ja kasvohoito. Tämä oli lahja Kamilin äidiltä, ja se oli kyllä niin luksusta!

Perjantaikin oli vielä ihan mukava päivä. Aamupalaksi päätettiin tehdä koko porukalle suomalaista pannukakkua, mikä upposikin ihan jokaiselle, eikä vähiten tuolle perheen pienimmälle! Olen täällä lomalla kovasti nauttinut siitä, ettei tarvitse tehdä ruokaa tai miettiä kauppalistoja, mutta nyt oli ihan kiva antaa kerrankin myös anopin vain istua suoraan valmiiseen pöytään herkuttelemaan. Aamupäivällä ulkoiltiin aurinkoisessa talvisäässä: tänne on nyt viikon aikana satanut kunnolla lunta ja pakkasta oli mukavat kahdeksan astetta. Illalla taas saatiin vieraita, kun Kamilin kummit sekä näiden poika, joka puolestaan on Lukan kummisetä, tulivat kylään. Luka kunnon seuramiehenä oli kyllä taas niin elementissään, hän aina rakastaa olla huomion keskipisteenä ja tuntuu, että mitä enemmän ihmisiä, sen parempi!

Lauantaina ei sitten paljon ulkoiltukaan, sillä pakkanen oli kiristynyt, ja vaikka aamulla aurinko ihanasti paistoikin niin lämpömittari näytti -20 astetta. Koko aamupäivä olikin hieman hankala. Mahtoiko sitten johtua uusien hampaiden puhkeamisen aiheuttamasta harmistuksesta, koti-ikävästä vai mistä, mutta koko päivän Luka oli kyllä niin kiukkuinen eikä mikään oikein kelvannut. Taaperolle ei ollenkaan kelvannut kummankaan isovanhemman seura, vaan koko ajan piti saada olla äidin tai isin kanssa, mieluiten sylissä. Päiväunien jälkeen kotona oleminen alkoi sen verran kyllästyttää meitäkin, että lähdettiin käymään Tescossa ja sen yhteydessä olevassa leikkipaikassa. Siellä ollaan käyty tämän reissun aikana muutaman kerran aiemminkin, ja siellä ainakin ajan saa aina hyvin kulumaan, kun on trampoliinia, pallomerta ja kaikkea muuta hauskaa puuhaa taaperolle. 

Minua taas oli koko lauantaipäivän vaivannut inhottava närästys ja sen myötä muutenkin vähän epämukava olo. Puoli kymmenen aikaan illalla olo kävi jo niin sietämättömäksi, että pian löysinkin itseni vessan lattialta pönttöä halaamasta. Ihan alkuun pistin sen järkyttävän närkästyksen piikkiin, mutta kun olin oksentanut melkein kaiken non-stoppina ulos aina kello kahteen asti yöllä, alkoi käydä selväksi, että taisi kyse sittenkin olla vanhasta kunnon vatsataudista. Asian vielä hankalammaksi kohdallani (eli diabeetikkona) teki se, että verensokerit sen kun vain laskivat, ja kun mikään ei pysynyt sisällä, niin en niitä oikein saanut nousemaankaan. Harkitsin jo päivystykseen lähtöä, kun arvot pysyivät vaarallisen matalina (2-3) monta tuntia, mutta onneksi lopulta sain ne nousemaan sen verran, että uskalsi mennä nukkumaan. Yöllä sain muutaman tunnin torkuttua, kunnes sunnuntaiaamuna oksentaminen taas jatkui ja olo oli kyllä aivan jäätävän kauhea. Mikään ei pysynyt sisällä, paitsi sitten pikku hiljaa sain syötyä vähän mehujäätä ja juotua cokista, mutta kaikki muu... ei, ei todellakaan. Mietin vain siellä sängyn pohjalla maatessa ja hidasta kuolemaa tehdessä, että onpa taas mahtava ajoitus tälläkin taudilla, kun tiistaina pitäisi olla lentokoneessa matalalla takaisin kotiin! Onneksi aikuisilla yleensä vatsatauti menee nopeasti ohi, mutta pelotti että jos nyt tämä tarttuu vielä Lukaankin. Ainakin vielä Luka on ollut ihan oma itsensä, joten toivotaan että tosiaan päästään huomenna lähtemään kotiin! Itsellänikin se oksentelu loppui vajaassa vuorokaudessa, ja vaikka toki olo on vielä tänäänkin ollut todella heikko, niin silti jo selkeästi parempi. Mutta eipä kyllä ollut todellakaan mikään mukava kokemus ollut tämä! 

Vauvan vointi tietysti vähän huolestutti, mutta luultavasti aivan turhaan. Pieni on potkinut ja liikkunut todella vilkkaasti, joten eiköhän tämä ole voinut paljon paremmin kuin äitinsä! Kummasti nuo osaavat ottaa tarvitsemansa, vaikka äiti itse tuntisi olevan kuoleman kielissä... Itse asiassa tuntui siltä, että vauva oli jopa paljon aktiivisempi nyt kuin yleensä, tai ehkä ne liikkeet vain rekisteröi nyt paremmin, kun itse vain makasi koko päivän aloillaan. 

Että tällaisia terveisiä täältä! Tänään olisi ollut tarkoitus tehdä perinteinen maanantain raskausviikko-postaus, mutta nyt en ole kyllä yhtään kuvauskunnossa, joten tämän rv23 kuulumiset tulevat tällä kertaa pari päivää myöhässä. Mulla onkin heti keskiviikkona aika taas äitipolille ja ultraan, joten saanpahan sitten ainakin sisällytettyä niiden kuulumiset samaan postaukseen! Toisaalta ihana taas palata kotiin, toisaalta tämä on aina vähän haikeaakin, varsinkin kun ei nyt taas tiedä, milloin päästään tänne seuraavan kerran. Ainakin tätä viimeistä viikonloppua lukuunottamatta meillä oli kyllä tosi mukava ja rentouttava loma, ja saatiin levättyäkin pitkästä aikaa ihan kunnolla, joten eiköhän tällä akkujen latauksella taas hyvin jaksa palata takaisin kotiarkeen. 

xoxo Nelli

4 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. No niin on! Toivottavasti ei tule taas hetkeen uudestaan kylään :/

      Poista
  2. Ihana lumilinna <3 Ikävä päätös teidän lomalla, toivottavasti vointi kohentui ja muut säilyivät taudilta :)

    T.Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni onneksi aika pian ohi eikä muut sairastuneet! :)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.