Vuosikatsaus 2016

Vuosi lähenee loppuaan ja taas olisi aika perinteisen vuosikatsauksen! Vuosi 2016 oli aikamoinen, niin hyvässä kuin pahassa. Jos pitäisi kiteyttää kokonainen vuosi yhteen sanaan, sanoisin että se on ollut melkoista vuoristorataa. On menty ääripäästä toiseen. Matkan varrelle sattui monta ikävää yllätystä, mutta vastapainona myös paljon onnellisuutta. On ollut ihanaa seurata meidän pienen esikoispojan kasvua vauvasta taaperoksi, tuoksi mahtavaksi persoonaksi, joka hän on. Ja saada nyt kokea tämä ihme uudestaan ja seurata nyt meidän kevätvauvan kasvua mahassa! Mutta pidemmittä puheitta, tässä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta, kuvituksena palasia instagram-tililtäni.


T a m m i k u u 

Muistan, että vuosi lähti liikkeelle hyvissä fiiliksissä. Vielä joulukuussa olin ollut ihan super väsynyt ja varsinkin ne vuoden viimeiset päivät tuntuivat menneen ihan sumussa. Yöt oli katkonaisia, päivät kitinää ja tuntui, ettei mulla ollut itsestäni enää mitään annettavaa. Mutta sitten se meni ohi, yhtä huomaamattomasti kuin oli alkanutkin. Luka nukkui taas paremmin, oppi konttaamaan, kiukuttelut loppui ja omakin mieli keveni. Tammikuussa oli kovia -20 asteen pakkasia ja me vietettiin Lukan kanssa paljon aikaa sisällä. Kotona ollessa kaaos ja tavaramäärä alkoi ahdistaa ja ostin Konmari-kirjan, josta inspiroiduinkin aika paljon. Haaveiltiin myös uudesta kodista ja haettiinkin yhtä ihanaa asuntoa, jota olin katsomassa yhtenä päivänä Kamilin ollessa töissä. Parin päivän päästä näytöstä sain puhelinsoiton, että asunto on meidän! Tammikuussa meillä alkoi myös vauvauinti, josta Luka tykkäsikin tosi paljon.


H e l m i k u u 

Helmikuussa valmisteltiin seuraavan kuun muuttoa, tai oikeastaan päästiin muuttamaan uuteen kotiin jo hieman ennen kuunvaihdetta. Lopetin myös Lukan yöimetykset, ja vaikka olin varautunut että siitä voisi tulla paljon vaikeampaa, niin kaikki kävikin tosi helposti. Oli ihanaa saada nukkua taas kokonaisempia öitä. Helmikuussa mun kamera meni rikki, mikä teki bloggaamisestakin hieman hankalaa.


M a a l i s k u u 

Maaliskuussa asuttiin jo uudessa kodissa. Oli ihanaa saada laittaa kotia ja tehtiin myös vihdoin Lukalle oma huone kuntoon - edelisessä kodissa kun ei koskaan saatu sitä aikaiseksi. Pian maaliskuussa hajosi kameran lisäksi vielä mun tietokonekin, joten pidin sen kuun blogilomaa. Huomaakin heti, ettei maaliskuun tapahtumia oikein muistakaan, kun ei ole mitään sillä tavalla dokumentoinut! Maaliskuussa eli yhdeksän kuukauden ikäisenä Luka nousi ensimmäisen kerran seisomaan ilman tukea ja sanoi myös ensimmäisen sanansa: äiti!


H u h t i k u u 

Huhtikuukin meni blogin osalta vielä hiljaiseloa viettäen, sillä postauksia tuli silloin vain ihan muutama. Luka otti ensimmäiset askeleensa viikkoa ennen 10kk-synttäreitään ja siitä lähtikin sitten hyvin nopeasti kävelemään ihan kunnolla. Huhtikuussa mulla oli myös superflunssa, joka tuntui kestävän ikuisuuden ja joka ehkä myös vaikutti siihen, ettei jaksanut bloggaillakaan. Onneksi oli kuitenkin jo paljon ihania kevätpäiviä ja me vietettiin Lukan kanssa paljon aikaa puistoissa. Lisäksi vietettiin Kamilin kanssa pumpulihäitä eli meidän ensimmäistä hääpäivää! Vappuaattona päästiin myös pitkästä aikaa viettämään parisuhdeaikaa kahdestaan, kun käytiin Olavi Uusivirran keikalla. Huhtikuussa lopetin imetyksen kokonaan, sillä liikkeelle lähtenyt pieni viipottaja ei itse enää edes malttanut pysähtyä ruokailemaan. Lopetus tuntui hetken aikaa haikealta, mutta sujui onneksi tosi helposti ja vauvan omasta halusta.


T o u k o k u u 

Toukokuu alkoi mukavasti vappua juhlimalla. Meidän vappupäivän vietto ei tosin tarkoittanut mitään kovin riehakasta, vaan nautittiin ihanasta auringonpaisteesta vapputorilla, josta ostettiin Lukalle ensimmäinen oma vappupallonsa ja herkuteltiin kesän ekoilla jäätelöillä. Liityin Momzieen ja löysin sitä kautta joitakin uusia mammaystäviä sekä satunnaisia puistokavereita, mikä piristi monesti muuten yksinäisiä päiviä. Ostettiin pyöräkärry ja päästiin tekemään paljon ihania pyöräretkiä koko perhe yhdessä! Toukokuussa sain viettää myös ensimmäistä äitienpäivääni.


K e s ä k u u 

Kesäkuun alussa mulla oli kätilökoulutuksen pääsykokeet, joita jännitin tosi paljon, koska se on mun haaveammatti. Kokeiden kirjallinen osuus meni omasta mielestäni ihan hyvin, mutta en kuitenkaan päässyt toiseen osaan eli haastatteluun, ja itkin pettymystä muutaman päivän. Toisaalta iloitsin siitäkin, ettei tarvisi vielä laittaa syksyllä alle puolitoistavuotiasta päiväkotiin. Tein yksin päiväreissun Helsinkiin tapaamaan ystäviä ja se taisi ollakin siihen asti pisin aika, minkä olin viettänyt erossa Lukasta! Kesäkuun 11. päivä Luka täytti vuoden ja me pidettiin isot synttärit Hassut hurjat hirviöt - teemalla. Otin myös pitkästä aikaa uuden tatuoinnin, neliapilan Luka-tekstillä. Juhannusta vietettiin kaupungissa ja käytiin Lukan kanssa Särkänniemessä.


H e i n ä k u u 

Heinäkuussa vietetiin rakkauden kesää, sillä silloin oli sekä Australiassa asuvan ystäväni kihlajaiset Espoossa, että lapsuudenystäväni ihanat kesähäät maalaismaisemissa. Heinäkuussakaan ei pahemmin tullut bloggailtua, kun keskityttiin enemmän vain nauttimaan kesästä. Kuun lopussa lähdettiin Puolaan, jossa oltiin reilut kolme viikkoa.


E l o k u u 

Elokuun ensimmäiset viikot menivät Puolassa, jossa saatiin nauttia helteistä ja oli ihanaa, kun oikeasti tunsi olevansa lomalla. Lukakin nautti, kun Puolan isovanhemmilla on suuri piha, jossa tällä oli muun muassa oma pieni uima-allas ja hiekkalaatikko. Reissun kohokohta taisi olla se, kun vietetiin pidennetty viikonloppu Tatra-vuorilla, jossa oli tosi ihanaa ja aivan maagisen kaunista. Kuun puolivälissä palattiin kotiin, mikä sekin on kyllä ihanaa aina jokaisen matkan jälkeen. Oltiin tuolloin jo annettu lupa toiselle lapselle ja haaveiltiin monista asioista, elämä ja tulevaisuus tuntuivat tosi hyviltä. Tehtiin retki Seitsemisen kansallispuistoon, mikä myös jäi mieleen yhtenä kesän kohokohdista. Elokuun vikana päivänä maailma synkkeni hetkeksi, kun Kamililta loppuivat työt ihan yhtäkkiä ja ilman mitään ennakkovaroitusta.


S y y s k u u 

Syyskuun ensimmäisenä päivänä tein positiivisen raskaustestin. Tuntui ihan ihmelliseltä ja tosi onnelliselta, että edellispäivän niin huonojen uutisten jälkeen saatiin heti perään tilalle jotain niin hyvää - vaikka samalla ajankohta tuntui myös aika ironiselta. Olin alkuraskauden tosi väsynyt ja huonovointinen, mutta "onneksi" Kamil oli juuri silloin koko kuun kotona ja pystyi auttaa tosi paljon Lukan kanssa. Aloitettiin Lukan kanssa myös taaperojumppa, jossa koitin jaksaa parhaani mukaan käydä. Olin hakenut syksyn yhteishaussa taas kouluun ja yritin kovasti saada luettua esivalintakokeisiin, mitä nyt oloiltani vain kykenin. Syyskuussa täytin myös 27 vuotta! Lisäksi vaihdoin Lumoblogeista bloggaamaan Mammalandian riveihin.


L o k a k u u 

Tuntuu, että lokakuusta en muista oikein mitään, vaikka juurihan se oli. Taisin edelleen olla ainakin tosi väsynyt. Selvisin kuitenkin esivalintakokeista ja oli suuri helpotus, kun ei tarvinnut enää lukea niihin. Loppukuusta meillä oli nt-ultra, jossa vauvalla onneksi oli kaikki hyvin ja raskaudesta pystyi taas nauttia ihan eri tavalla alun pelkojen ja epävarmuuksien jälkeen. Muutama päivä ultran jälkeen lähdettiin minilomalle Tukholman risteilylle, joka oli ihana pieni irtiotto arjesta. Kamilkin oli löytänyt uuden työpaikan ja kaikki tuntui taas paljo valoisammalta, kun tuntui että vihdoin tapahtuu taas hyviä asioita kaiken ikävän jälkeen.


M a r r a s k u u 

Marraskuu ei yleensä ole lempikuukausiani, mutta tästä marraskuusta on ehkä päällimmmäisenä jäänyt mieleen se, kuinka onnellinen silloin olin. Alkuraskauden väsymys ja pahoinvointi olivat helpottaneet ja mun olo oli pääsääntöisesti tosi hyvä. Vietettiin isänpäivää ja ihmeteltiin taaperon kanssa ensilumea. Marraskuussa olikin aika monta lumista päivää, jolloin päästiin esimerkiksi pulkkailemaan. Kerrottiin raskausuutiset julkisesti viikolla 15 ja oli ihanaa, kun ei tarvinnut salata asiaa enää. Marraskuun alussa olin myös ollut pääsykokeissa ja loppukuusta sain vielä tiedon, että pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi Tampereen ammattikorkeakouluun!


J o u l u k u u

Ihana joulukuu ja jouluun valmistautuminen sai alkaa! Koko kuukausi tuntui menevän tosi nopeasti, mutta myös ihanasti, kun oli niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja jouluvalmisteluja. Lukakin täytti 1,5 vuotta! Jouluaattoviikolla käytiin rakenneultrassa ja saatiin tietää, että meille on tulossa pieni tyttö. Kamililla oli viimeinen työpäivä aatonaattona ja siitä alkoi reilun kahden viikon loma. Jouluaattoa vietettiin meillä kotona mun äidin ja veljien kanssa, ja siitä muutaman päivän päästä lähdettiin Puolaan, jossa ollaan pari viikkoa.

xoxo Nelli

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Kochanie • Theme by Maira G.