5 + 1 lupausta vuodelle 2017

lauantai 17. joulukuuta 2016

Vuotta 2016 on jäljellä enää kaksi viikkoa. Tämä on ollut hyvä vuosi. Paikoin raskas, mutta kuitenkin onnellinen. On käyty läpi varmaan koko tunneskaala. Surua, pettymyksiä, yllätyksiä, onnistumisia, iloa, rakkautta. Viime vuodesta kirjoitin: "Nyt kun mietin vuotta 2015 niin mut vain valtaa sellainen käsittämätön onni jota on mahdotonta pukea sanoiksi. Se ei ollut koko ajan helppo vuosi, varsinkin viimeiset pari kuukautta ottivat voimille, mutta se oli onnellinen, antoisa ja kääntentekevä vuosi. Kasvoin, opin ja sain paljon. Tuntuu, että viime vuodesta on vaikea pistää paremmaksi, mutta haluan kuitenkin uskoa, että tämäkin vuosi tuo tullessaan monia ihania hetkiä ja kokemuksia. Ei ehkä mitään aivan yhtä mullistavaa, mutta jotain toisella tapaa hyvää kuitenkin." Niin, 2015 teki minusta äidin ja koko tämän vuoden olen saanut olla äiti maailman parhaalle pikkumiehelle. Todellakin tuntui siltä, että sain viime vuonna niin paljon, ettei mikään voisi voittaa sitä. Mutta vaikea näitä on laittaa paremmuusjärjestykseen. Tänä vuonna olen saanut nauttia kotiäitiydestä, vaikka on ollut niitäkin päiviä, kun seinät tuntuvat kaatuvan päälle - silti olen kiitollinen siitä, että on tämä mahdollisuus. Hain myös kouluun ja petyin. Hain uudestaan ja onnistuin. Vaikka on ollut vastoinkäymisiä, niin on ollut niin paljon hyvääkin ja varsinkin tämä uusi raskaus tuntuu pyyhkineen pois kaiken pahan.


Yleensä uuden vuoden kynnyksellä tykkään pohtia kulunutta vuotta ja asettaa tavoitteita ja toiveita tulevalle vuodelle. Minusta se on tuntunut lempämmältä, kuin varsinaisten lupausten tekeminen. Usein ne toiveet ja tavoitteet ovat kuitenkin olleet aika ympäripyöreitä asioita, kuten viime vuonna: "Uudelta vuodelta toivon kärsivällisyyttä, energiaa ja paremmin nukuttuja öitä. Toivon terveyttä ja iloa. Odotan, että saan seurata Lukan kasvua ja uuden oppimista, sillä tämä vauva-aika menee niin nopeasti. Puolen vuoden päästä meillä on jo taapero! Haluan nauttia hetkestä, keskittyä olennaiseen, hengittää syvään ja huomata yksityiskohdat. Haluan tuntea kiitollisuutta pienistäkin asioista ja olla stressaamatta niistä, joille en voi yhtään mitään. Haluan olla rohkea ja spontaani ja tavoitella unelmiani. Kiinnittää huomiota myös itseeni, vaikka vauvakuplassa vielä leijuisinkin." Yleviä ja hienoja ajatuksia, kyllä, ja moni asia niistä toteutuikin. Ollaan esimerkiksi oltu terveinä ja minä uskalsin tavoitella unelmiani ja hakea haluaamani kouluun. Sitä en kuitenkaan tiedä, olenko ollut esimerkiksi kärsivällisempi - sitä kai voisin aina olla vähän enemmän ja miten sitä oikeastaan edes mitataan? Niinpä tänä vuonna päätin tehdä itselleni kerrankin muutaman ihan konkreettisen uuden vuoden lupauksen. En kuitenkaan aio olla itseäni kohtaan liian ankara, mikäli kaikki eivät ihan sataprosenttisesti toteutuisikaan, mutta ehkä näiden asioiden ylöskirjaaminen kuitenkin toimii jonkinlaisena motivaationa.


Vuonna 2017 aion...

♥ lukea ainakin 5 kirjaa. Harmittaa, kun nykyään (lue: äidiksi tulemisen ja sitä ennen yliopiston myötä) kirjojen lukeminen on jäänyt niin vähälle. Tänä vuonna luin kokonaista yhden kirjan: Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, jonka nappasin kesällä mukaan lentokentän kirjankierrätyshyllystä ja jonka sain luettua loppuun vasta hetki sitten. Ennen luin tosi paljon, mutta nykyään omaa aikaa on niin vähän, että sitä aina joutuu valitsemaan monen asian väliltä ja jostain syystä olen päätynyt karsimaan juuri lukemisesta. Sen sijaan, että lupaisin vain alkaa lukea enemmän kirjoja, olkoon tavoite siis tällä kertaa konkreettisempi ja yritän lukea ensi vuonna ainakin 5 kirjaa. Vähintään niin monta lukematonta kirjaa löytyy jo ihan omastakin kirjahyllystä...

♥ nukkua paremmin. Olen jo viime aikoina alkanut kiinnittää enemmän huomiota unen tärkeyteen ja tätä haluan jatkaa vastaisuudessakin. Mulle on aika vaikeaa mennä iltaisin ajoissa nukkumaan, koska juuri illat on niitä hetkiä, kun on sitä omaa aikaa. En kuitenkaan enää pärjää ihan niin pienillä yöunilla kuin ennen (koulussa kaverit kutsuivat supernaiseksi kun nukuin kuulemma niin vähän) eikä aamuisinkaan saa kurottua univelkoja kiinni, kun Luka on niin aamuvirkku. Se, että pyrin menemään mahdollisimman usein viimeistään kello 23 nukkumaan, on mulle jo tosi iso askel! Lisäksi yritän malttaa nukkua päiväunia Lukan kanssa aina kun mahdollista, eli jos ei esimerkiksi ole mitään tärkeää tekemistä päikkäriaikaan. Olen myös jättänyt puhelimet ja tabletit pois makuuhuoneesta eli niitä ei tule näprättyä enää sängyssä ennen nukkumaanmenoa, mikä sekin rauhoittaa nukahtamista. Libren saamisen myötä pystyn myös nukkumaan levollisemmin, kuin yöllinen insuliinishokki ei pelota enää ihan niin paljon.

♥ petrata viesteihin vastaamisessa. Mulla on yksi ihan kamalan huono tapa eli se, että välillä olen ihan toivottoman hidas vastaamaan viesteihin, oli ne sitten whatsapp-, facebook- tai sähköpostiviestejä. Tiedän, kuinka rasittavaa se on ja ärsyttää se itseänikin, jos joudun odottamaan muilta vastausta pitkään. Mulle vain käy usein niin, että jos en ehdi vastata viestiin saman tien, niin sitten vain unohdan koko asian ja se siirtyy ja siirtyy koko ajan kauemmas. Joskus käy myös niin, että jos oletan saamassani viestissä olevan jotain ikävää, niin en halua edes heti avata koko viestiä vaan vitkuttelen asian kanssa vaikka kuinka pitkään - tosi typerää, tiedän. Varsinkin, kun useimmiten kyseessä ei ole edes mikään niin iso juttu, kuin olen etukäteen pelännyt. Aion siis todellakin yrittää parhaani tämän asian kanssa, että vastaan niihin viesteihin heti enkä viidestoista päivä!

♥ päästä eroon raskauskiloista. Lukan raskauden jälkeen kaikki 17 keräämääni raskauskiloa katosivat kuin itsestään, enkä joutunut tekemään asian eteen erityisemmin töitä. Vauvan kanssa tuli tehtyä kilometrikaupalla vaunulenkkejä, mikä oli aika tehokasta treeniä. Nyt uuden vauvan kanssa tuskin pääsee ihan samalla tavalla vaunuttelemaan, koska Luka taas ei enää viihdy niin hyvin rattaissa. Toivon, että löytäisin aikaa ja energiaa ja ennen kaikkea halua alkaa kuitenkin liikkua taas vähän enemmän. Ehkäpä hommaan uimahallikortin tai salijäsenyyden tai innostun jostain kokonaan uudesta jutusta! 

♥ tehdä inventaarion vaatekaappiini. Jostain syystä vaatekaappi on päässyt taas pieneen kaaokseen, vaikka sen alle vuosi sitten aika hyvin konmaritinkin... En enää shoppaile kovinkaan paljon, mutta edelleen haluan vähentää heräteostoksia entisestään ja ostaa enemmän pitkäikäistä laatua sekä toistaalta myös kierrätettyä vaatetta. Tämän kotiäiti-vuoden aikana olen omaksunut aika hyvin sellaisen mammatyylin, jossa pääasiassa on vaatteiden mukavuus ja aika usein tulee pukeuduttua legginseihin ja tunikoihin. En mielestäni kuitenkaan ole varsinaisesti kadottanut omaa tyyliäni enkä kotonakaan loju rikkinäisissä pieruverkkareissa, mutta silti jos tulevana vuonna teen uusia vaatehankintoja, niin haluan tehdä ne ennen kaikkea tulevaa koulunaloitusta ja kotiäitiyden jälkeistä elämää ajatellen.

+♥ nauttia viimeisestä kotivuodestani!  Niin, 2017 tulee olemaan ainakin toistaiseksi viimeinen vuosi, jonka vietän kokonaan kotosalla lasten kanssa. Viime aikoina pelkkä kotona oleminen on alkanut tuntua välillä aika vaikealta, mutta tiedän, että tulen myös kaipaamaan näitä päiviä sitten, kun aloitan koulun. Ja niistä raskaistakin päivistä huolimatta mä olen kuitenkin vain niin käsittämättömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut hoitaa Lukaa kotona näin pitkään ja nyt vielä hetken pidempään uuden vauvan kanssa. Onhan tää kuitenkin aika ainutlaatuista aikaa elämässä, kun saa herätä lapsen kanssa ilman herätyskelloa, touhuta päivän aikana mitä mieleen tulee, sopia mammatreffejä keskelle päivää ja elää vailla sen kummempia aikatauluja ja velvollisuuksia. Ja oon tosi onnellinen siitä, että oon saanut tarjota Lukalle mielestäni aika ihanan alun elämälle ja seurata hänen kasvuaan tästä ihan aitiopaikalta. Näillä näkymin olen suunnitellut aloittavani koulun tammikuussa 2018, joten tässä olisi nyt sitten aika lailla tasan vuosi aikaa nauttia tästä viimeisestä kotiäitivuodesta, ja tämä olkoon se mun tämän vuoden ylevä ja ympäripyöreä lupaukseni - mutta toivottavasti myös kaikista lupauksistani juuri se, joka ainakin tulee toteutumaan. 


Miltä sun vuosi 2017 näyttää?
xoxo Nelli

4 kommenttia

  1. Peukku Khaled Hosseinille! Useampikin kirja siltä on miun mielestä tosi hyviä.

    Kiva lukea ajatuksia tästä ja seuraavastakin vuodesta. Itse en ole vielä silleen miettinyt ensi vuotta, mutta voisi kyllä listata itellekin jonkinmoisia tavoitteita, tai suuntaviivoja. Kotiäitiys jatkuu täälläkin. Omia harrastuksia aloitin tänä syksynä, ja niiden toivon jatkuvan vielä ensi vuonnakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin kyllä tosi paljon tuosta kirjasta! Pitää ehdottomasti lukea muitakin :)

      Omat harrastukset on kyllä tärkeitä tässä kotiäitiydessä, toivottavasti itselläkin riittää aika ja energia niille jatkossakin :)

      Poista
  2. Miten meni rakenneultra? pitikö oma tunne tytöstä paikkansa? :)

    -auni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ultra meni hyvin! <3 Ja sukupuolen paljastan blogissa huomenna :*

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.