Milloin on sopiva aika kertoa raskaudesta?


Kun sain tietää odottavani Lukaa, asiasta ei hiiskuttu pitkään aikaan kenellekään. Vain yksi ystäväni tiesi, sillä olin hänen luonaan kun tein positiivisen raskaustestin, ja olisi ollut vaikea salata niin suurta asiaa. Mutta muuten olimme hiljaa. Asia oli niin uusi ja ihmeellinen; tuntui kuin meillä olisi maailman kallisarvoisin salaisuus kannettavana. Ehkä meitä myös pelotti. Ei haluttu kertoa, ennen kuin se oli "varmaa". Tuntui niin uskomattomalta, että olin viimein raskaana eikä haluttu, että sitä onnea vietäisiin meiltä pois - aivan niin kuin se kertominen tai kertomatta jättäminen asiaan mitenkään vaikuttaisi. Tai ehkä odotettiin, koska niin muka kuuluu tehdä: melkein kaikkihan odottavat kunnes ovat niillä "varmemmilla viikoilla", esimerkiksi rakenneultraan asti. Mekin kerroimme melkein kaikille vasta silloin. Vain meidän vanhemmat ja muutamat muut läheiset ihmiset saivat tietää asiasta aikaisemmin. Pukeuduin pitkään löysiin vaatteisiin, etten vain jäisi kiinni. Tämän blogin aloitin ollessani 24. raskausviikolla eikä olisi tullut mieleenkään tehdä sitä aikaisemmin, ainakaan julkisesti ja omalla nimellä.

Tämän toisen raskauden kanssa onkin sitten ollut toisin. Kun testiin piirtyi kaksi viivaa, olisi tehnyt mieli huutaa uutiset heti koko maailmalle. Huutaa, tanssia ja iloita niin, että kaikki sen varmasti huomaisivat. Lähetin heti samana aamuna tekstiviestin äidilleni ja monet ystävätkin saivat tietää lähipäivinä ja -viikkoina. Nopeasti pyöristyvää vatsaani en ole peitellyt ollenkaan, enemmänkin vain korostanut sitä. Jos joku asian sattuisi huomaamaan, ei se haittaisi. Täällä blogissakin uskalsin kertoa asiasta jo aika pian nt-ultran jälkeen, vaikka tiedänkin, ettei mikään ole varmaa - ei koko raskauden aikana. Esimerkiksi omassa facebookissani en kuitenkaan ole asiaa kertonut, joten ihan jokainen puolituttu ei tästä raskaudesta tiedä, ellei sitten satu blogiani lukemaan. Hassua sinänsä, että olen ollut asian suhteen niin paljon avoimempi nyt, vaikka tässä raskaudessa pelot ja epävarmuudet ovat oikeasti olleet paljon enemmän läsnä kuin ensimmäisellä kerralla.


Niin, mikä sitten on se sopiva aika kertoa raskaudesta? Sanon sopiva, sillä mitään yhtä ja oikeaa aikaa ei varmasti ole olemassakaan. En ainakaan usko niin. Toiset kertovat heti, toiset eivät välttämättä missään vaiheessa tee asiasta kovinkaan julkista. Ymmärrän hyvin, miksi monet päättävät piilotella ja odottaa, olenhan itsekin tehnyt niin. Keskenmeno ja lapsen menettäminen ovat vieläkin niin suuria tabuja, ettei monikaan halua niistä puhua. Ei haluta sääliviä katseita tai puolituttujen kyselyjä voinnista. Luulen, että surisin itsekin mieluiten yksin, tai en ainakaan monien kymmenien ihmisten kanssa. Tuntuisi helpommalta olla yksin, mikä sinänsä on kummallista, koska juuri surullisenahan sitä eniten kaipaa muiden tukea. 

Olen monesti toivonut, että ilmapiiri olisi tämänkin asian suhteen hieman avoimempi. Ettei olisi niin paljon niitä tabuja ja pelkoja, vaan että raskaudesta olisi sallitumpaa iloita heti alusta alkaen. Tuntuu, että sitä ihmetellään kovasti, jos kertoo raskausuutiset aikaisin, että miten te uskallatte? Vaikka tässä raskaudessa olen pelännyt ja pelkään edelleen, niin silti on ollut jotenkin paljon helpompaa, kun on kertonut. Ei ole tarvinnut keksiä tekosyitä väsymykselle ja kotiinjäämiselle tai miksi ei yhtäkkiä haluakaan syödä jotain, mikä ennen on ollut suurta herkkua. Ja vaikka olen pelännyt, niin olen ehkä myös iloinnut enemmän, kun olen saanut jakaa asian niin monen ihanan ihmisen kanssa. En kuitenkaan tarkoita, että kaikkien pitäisi kertoa aikaisin, koska ihmiset ja tilanteet ovat niin erilaisia, ja jokaisen valinta kertoa on varmasti se heille itselleen paras ja oikea aika. Milloin sinä olet kertonut raskaudestasi?

xoxo Nelli

4 kommenttia

  1. Esikoisesta kerroimme äidilleni heti, muille lähipiirissä vasta nt-ultran jälkeen eli juurikin kun koki olevansa niiden "varmojen viikkojen" paremmalle puolella. Töissä kerroin noin viikoilla 17-18, kun masukin jo rupesi näkymään. Nyt jotkut tuttavani ovat kertoneet jo ensimmäisiltä viikoilta ja tavallaan kadehdin heidän rohkeuttaan. Itse en vain uskaltanut, vaikka eihän sille mitään voi jos jotain kävisikin. En vielä tiedä mitä tekisin seuraavalla kierroksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on varmaan aika tavallista :) Ja aika samalla tavalla meni itselläkin ensimmäisessä raskaudessa. Itsekin vähän yllätyin, miten eri fiilis kertomisen suhteen oli nyt toisella kerralla!

      Poista
  2. Esikoisen kohdalla en muista ollenkaan miten kertominen meni. Tämän toisen kohdalla kerroimme sukulaisille ja lähimmille ihmisille ensimmäisen ultran jälkeen, joka oli viikolla 10. Esikoinen sitten kailotti asian innoissaan myös kaikille vastaantulijoille. Yhdelle kaverille olin tosin kertonut jo heti plussattuani, hän kun jo vähän tiesi vauvahaaveistammekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuo on varmaan aika yleistä, että jos esikoinen on jo tarpeeksi iso ymmärtämään vauvauutiset, niin kertoo ne mielellään vanhempien puolesta kaikille :D <3 Meillä ei Luka vielä tajua vauvan tulosta mitään :)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.