Helpotusta diabeteksen hoitoon: testissä FreeStyle Libre - glukoosinmittausjärjestelmä

perjantai 4. marraskuuta 2016

Postaus toteutettu yhteistyössä Abbottin kanssa.

Olen täällä blogissa useaan otteeseen maininnut sairastavani ykköstyypin diabetestä ja kirjoitellut aiheesta joitakin postauksiakin. Tässä kolmessa vuodessa diabeteksestä on tullut minulle sellainen elämänkumppani, jonka olemassaoloa en nyt varsinaisesti pyri muille ihmisille korostamaan, mutta en toisaalta sitä myöskään häpeile tai peittele. Itse asiassa ihan mielelläni kerronkin sairaudestani, sillä olen huomannut, että ihmisillä on tosi paljon väärää tietoa ja käsityksiä diabeteksesta. Siksi olinkin iloinen saadessani taannoin yhteistyöehdotuksen Abbott Diabetes Caren edustajalta: haussa oli muutamia bloggaajia testaamaan uutta Suomeen rantautuvaa glukoosin- eli verensokerinmittausjärjestelmää, FreeStyle Librea. Olin kuullut ja lukenut tuosta laitteesta erilaisten foorumien kautta aiemminkin ja se kuulosti minusta vähän liiankin hyvältä ollakseen totta, joten lähdin mukaan kuukauden testijaksoon enemmän kuin mielelläni! Nyt olen testannut laitetta noin viikon verran ja tässä ensimmäisessä postauksessa kerron hieman yleisesti laitteesta sekä omista fiiliksistäni testaukseen liittyen. Myöhemmin tulen kertomaan vielä konkreettisia kokemuksiani laitteen kanssa elämisestä. Yhteistyön myötä bloggaajat saavat pitää lukulaitteen, mutta sensoroita saatiin vain kaksi eli neljän viikon testausta varten. Tällä hetkellä Suomessa laitteen voi saada vain julkisen terveydenhuollon kautta, mutta se on vielä niin uusi juttu, että ainakin toistaiseksi laitteen saaminen voi olla hankalaa ja käytännötkin vaihtelevat paikkakunnittain. Itse toivon jo tämän lyhyen kokemukseni perusteella, että Libre saataisiin pian kaikkien diabeetikkojen ulottuville helpottamaan meidän arkielämää tämän elinikäisen kumppanimme kanssa.


"Tavallinen" diabeetikko mittaa verensokerinsa keskimäärin kuusi kertaa päivässä. Määrä kuitenkin vaihtelee ihmisestä riippuen: toinen saattaa mitata vain kerran, kun taas toiset - itseni mukaan lukien - yli kymmenenkin kertaa päivässä. Minulle on tärkeää pitää huolta itsestäni ja siksi haluan seurata verensokereitani tarkasti, jotta tiedän "missä mennään" ja voin paremmin reagoida mahdollisiin verensokerin nousuihin tai laskuihin. Mittaan verensokerini aina ennen kuin syön mitään, jotta osaan pistää oikean annoksen insuliinia, sekä noin kaksi tuntia syömisen jälkeen. Lisäksi mittaan sokereitani tarpeen vaatiessa muulloinkin, esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa, välillä öisinkin tai muuten vain kun on "sellainen olo". Mittauskertoja siis saattaa kertyä hyvinkin monta päivässä. Normaalisti verensokerin mittaaminen tapahtuu ottamalla verinäyte sormenpäästä, ja voitte varmasti kuvitella kuinka hyvää se tekee iholle, kun siihen pistää reiän monta kertaa päivässä. Lisäksi tällä tavalla mittaaminen on toisinaan varsinkin ulkoillessa tai muuten liikkeellä ollessa hieman hidasta ja kömpelöä, ja joskus se mittaaminen saattaakin jäädä välistä ihan vain siksi, että se tietyissä tilanteissa tuntuu liian vaivalloiselta. 

Libre kuitenkin mullistaa tämän perinteisen tavan seurata verensokereita, sillä se on äärimmäisen helppo ja nopea eikä tippaakaan verta tarvita. Libre on ikäänkuin tavallisen verensokerimittarin sekä jatkuvan sensoroinnin välimalli. Jatkuva sensorointi tarkoittaa sitä, että ihoon - tavallisesti vatsan seudulle - asennetaan pieni sensori, joka mittaa ihon alta verensokeria jatkuvasti. Perinteiset sensorit ovat kuitenkin Libreen verrattuna todella kalliita, lyhytkestoisempia eikä niiden tuloksia saa käyttää insuliinin annosteluun, vaan insuliinia laitettaessa verensokeriarvo on joka tapauksessa tarkistettava sormenpäästä mittaamalla. Libren sensorin pitäisi kuitenkin olla sen verran tarkka, että sen lisäksi ei periaatteessa tarvitsisi sormenpäämittauksia ollenkaan - toki välillä on hyvä ottaa vertailuarvoja ja tarkistaa, että arvot täsmäävät sekä sormenpäästä mittaamalla (joka on kuitenkin se kaikkein luotettavin tapa) että Librellä lukemalla. Sensori on sormenpäämittausta noin 5-10 minuuttia jäljessä, mikä on otettava arvoja lukiessa huomioon. Libressä on myös sisäänrakennettu verensokerimittari, joten sen lisäksi ei tarvitse erillistä laitetta sormenpäämittausten tekemiseen.




Libre toimii niin, että käsivarren takapuolelle asennetaan pieni, noin kahden euron kolikon kokoinen sensori. Sensorissa on pieni pehmeä ihon alle tuleva neula, ja se asennetaan sensorin mukana tulevan asettimen avulla. Asettimessa on aika hurjan näköinen neula, mikä sai pienen kylmän hien nousemaan pintaan vaikka en normaalisti neulakammoinen olekaan. Loppujen lopuksi sensorin asentaminen ei kuitenkaan sattunut ollenkaan, rehellisesti sanottuna en edes tuntenut mitään kun Kamil sen minulle laittoi. Sensorin paikalleen laittamisen jälkeen on odotettava tunti, että se alkaa toimia ja sen jälkeen se on valmis skannattavaksi.

Skannaaminen tapahtuu lukulaitteen avulla. Laite on kännykkää pienempi ja mahtuu sopivasti kämmeneen. Siinä on kosketusnäyttö ja yksi nappi, eli käyttö on todella helppoa ja sen oppii nopeasti. Verensokerin mittaamiseksi tarvitsee vain painaa nappia ja sen jälkeen tuoda laite lähelle käsivarren sensoria. Laite lukee tuloksen noin sekunnissa ja näyttää verensokeriarvon sekä trendinuolen, joka osoittaa, mihin suuntaan verensokeri on kulkemassa. Lisäksi se näyttää samassa ikkunassa 8 tunnin verensokerihistorian, joten siitä voi seurata, miten verensokeri on päivän mittaan käyttäytynyt. Ihanteellisintahan olisi, jos verensokeri kulkisi koko päivän mahdollisimman tasaisesti, mutta toki heittelyjäkin tapahtuu, ja laitteen avulla voikin helposti seurata, käyttäytyykö verensokeri tietyllä tavalla esimerkiksi aina aamuisin, iltaisin tai syömisen jälkeen. Sen mukaan onkin paljon helpompi taas tehdä säätöjä omiin insuliiniannoksiin, kun ei tarvitse arvailla vaan laitteesta näkee käyrät suoraan. Librellä verensokerin voi mitata helposti niin monta kertaa päivässä kuin haluaa, mutta se tulisi tehdä ainakin kahdeksan tunnin välein, sillä niin kauan sensori pitää tiedot muistissaan ellei sitä välissä skannaa. 

Sensorin luvataan pysyvän paikoillaan 14 vuorokautta. Tähän astisen viikon kokeilun perusteella voin sanoa, että se on pysynytkin hyvin - verrattuna sellaiseen vatsaan laitettavaan sensoriin, jota myös olen välillä päässyt kokeilemaan, ja joka pysyy itselläni kunnolla vain noin viisi päivää. Käsivarressa oleva sensori on myös omasta mielestäni huomaamattomampi, eikä se ole häirinnyt tavallista elämää millään tavalla. Kesällä lyhythihaisten vaatteiden kanssa se voi toki herättää jonkin verran huomiota, mutta ei mielestäni kuitenkaan näytä mitenkään erityisen kummalliselta tai häiritsevältä. Vaatteiden alta sitä taas tuskin huomaa, ja sensorin lukeminen onnistuu onneksi myös vaatteiden läpi, jopa paksumpien kerrosten ja ulkovaatteiden.



Pelkän verensokerin mittaamisen lisäksi laitteesta löytyy myös muutamia muitakin ominaisuuksia. Verensokerin käyttäytymistä pystyy seuraamaan kivasti erilaisten kaavioiden avulla. Sieltä näkee esimerkiksi mikä on ollut keskimääräinen verensokeri arvo viimeisten 7 vuorokauden aikana tiettyinä kellonaikoina. Mittariin voi myös asettaa omat tavoitearvonsa, eli alimman ja ylimmän toivotun verensokeriarvon ja seurata, kuinka hyvin tuossa tavoitteessa on pysytty. Itse koen kaikki nämä ominaisuudet varsin hyödyllisiksi verensokereiden hallinnassa. Moni diabeetikko esimerkiksi kärsii niin sanotusta aamunkoittoilmiöstä, jolloin verensokeri nousee aamuyön/aamun aikana, vaikka ei edes söisi mitään. Itsekin olen Libren avulla huomannut, mihin aikaan verensokerini yleensä lähtevät "itsestään" nousuun ja pystynyt sitten lisäämään insuliinipumppuni annostuksia siihen tiettyyn kellonaikaan.


Vertailun vuoksi tässä vielä kuva kaikista niistä tarvikkeista, joita normaalisti tarvitsisin verensokerini mittaamiseen sormenpäästä. On verensokerimittari, liuskapurkki jossa on mittariin laitettavat mittausliuskat sekä lansettikynä, jolla tehdään se pieni reikä sormenpäähän. Lisäksi pitää olla paperia, jotta voi pyyhkiä veripisaran johonkin muualle kuin vaikka omiin vaatteisiinsa. Kädet myös tulisi pestä aina ennen sormenpäämittauksen tekemistä, mikä tietenkin on hankalaa monesti ulkona tai julkisilla paikoilla ja jääkin siksi helposti tekemättä. Tähän verrattuna Libren käyttö onkin siis todella helppoa, kun verensokerin voi mitata "lennossa", missä vain. Mittaan kyllä edelleen verensokerini myös sormenpäästä joitakin kertoja päivässä varmistaakseni, että arvot täsmäävät, mutta silti Libre on kyllä helpottanut elämääni hurjasti jo tässä lyhyessä ajassa - varsinkin näin pienen lapsen äitinä. 

Toivottavasti tästä postauksesta sai edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mikä tämä Libre oikein on! Kysymyksiin vastaan mielelläni ja palaillaan asiaan taas hetken päästä, varsinaisten käyttökokemusten kanssa.

xoxo Nelli

6 kommenttia

  1. Äärimmäisen mielenkiintoista! :) Odotan innolla, miten testaus jatkuu. Meillä ei lähipiirissä ykköstyypin diabetestä ole, mutta kakkostyyppiä kyllä ja itselläni oli raskausajan diabetes. Töiden puolesta tuo ykköstyyppikin on tullut tutuksi ja tällainen systeemi voisi olla aika hyvä apu myös sairauttaan vihaavien teinien elämään - kukapa siis diabeteksestä tykkäisi, mutta nuo teinit tuppaa olemaan vielä vaikeampia asian suhteen. On se hyvä homma, että tällaisia kehitetään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä laitteesta olisi kyllä varmasti paljon hyötyä monille lapsille ja nuorille! Tällä se verensokerin seuraaminen on paljon huomaamattomampaa kuin sormenpäästä mittaaminen, mikä voi monelle olla kova kynnys tehdä toisten nähden. On se kyllä mahtavaa miten teknologia tänkin sairauden hoitamisessa kehittyy! :)

      Poista
  2. Ihanaa että sait tämän laitteen itsellesi testiin. Minua on myös kiinnostanut tämän laitteen toiminta ja eteenkin erot senrosiin ja pumppuun. Lähinnä miten Libren kiinnitys pysyy ja tuleeko vahvalla teipillä kiinni niin kuin sensori? Kärsin teippi (ns. liima) allergiasta josta syystä en ole voinut enää käyttää sensorointia saati sitten harkita edes pumppu hoitoa :( Itse olen vajaan vuoden ikäisen poijan äiti, sairastanut d1 jo kohta 20v monipistoshoidolla. Reikiä sormin tulee helposti 5-10 päivässä ja eteenkin näin kylmillä ilmoilla sormet kovilla. Täytyykin kysäistä seuraavalla D-käynnillä onko Libreä mahdollista päästä meidän pienessä kunnassa testaamaan.

    Kiitos mielenkiintoisesta ja kauniisti toteutetusta blogista, on aina osuvia aiheita että olenkin jo pidemmän aikaa saanut ilokseni näitä lueskella :) Ihanaa alkavaa talvea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä tämä pysyy paljon paremmin kuin sensori. En tiedä onko teipissä/liimassa eroa, mutta uskoisin että ainakin paikalla (käsivarren takaosa) on suuri vaikutus. Itselläni ainakin siinä vatsan seudulla sensori pysyy tosi huonosti, koska siinä iho liikkuu niin paljon. Todella harmi tuo sinun allergiasi! En siis osaa sanoa, onko tämä libren teippi yhtä vahva, mutta kannattaa ehdottomasti kysyä hoitajaltasi/lääkäriltäsi jos pääsisit laitetta testaamaan! :)

      Kiitos kommentista <3

      Poista
  3. Moi! Mulla on ollu kans pari viikkoa Libre käytössä. Olen varjellut sensoria ja käyttänyt liikunnan aikana sidettä siinä päällä mutta se ei vaan pysy kiinni. Ensimmäinen sensori pysyi 5 päivää ja seuraava 6 päivää. Onkohan mitään keinoa, millä sen saisi pysymään kiinni? Olisi harmi luopua laitteesta irtoamisen takia! Teippausta en ole kokeillut mutta kai se on ainoa vaihtoehto :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiva että olet kans saanut Libren :) Itse en ole nyt raskauden aikana kokeillut miten Libre pysyy kovassa liikunnassa mukana, mutta olen kyllä kuullut tuollaisia kokemuksia, ettei se oikein hikiliikunnassa meinaa pysyä. Tää on kyllä tosi harmi ja iso miinus! Teippaus toivottavasti auttaisi ainakin vähän, muuta keinoa en kyllä oikein keksi?

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.