Meidän päivä | 101016

maanantai 10. lokakuuta 2016

Huomasin, että olen viimeksi tehnyt tällaisen päivä kuvina - postauksen viime joulukuussa eli melkeim vuosi sitten! Nyt voisikin siis olla korkea aika taas kurkata meidän melko tavalliseen päiväämme kuvien muodossa. Itse tykkään lukea näitä postauksia ja myös tehdä niitä, vaikka ne melko työläitä ovatkin. Niihin on myös hauska palata jälkeen päin itsekin ja katsella, minkälaista se arki on ollut vaikkapa puolivuotiaan vauvan kanssa. Näitä postauksia miettiessä itselläni vain yleensä iskee pieni valinnanvaikeus siinä, että minkä päivän näiden tekemiseen oikein valitsisi! Että pitäisikö sen olla jokin mahdollisimman tavallinen päivä vai sellainen vähän mielenkiintoisempi kun tapahtuu jotain enemmänkin... Siksipä mietin, että tekisin tällaisen postauksen aina kuun kymmenentenä päivänä, oli se sitten minkälainen päivä tahansa! Silloin ei tarvitsisi miettiä, kun päivä olisi aina sama. En lupaa, että ihan joka ikinen kuukausi näitä kuitenkaan tulee, mutta toivottavasti ainakin vähän useammin kuin viime aikoina.




Tämä päivä alkoi itselleni hieman epätyypillisesti, sillä sain nukkua ihan jopa yhdeksään asti! Kamil nousi jo aikaisemmin Lukan kanssa, tämän herätessä melko tavalliseen tapaansa seitsemältä. Kyllä tekikin hyvää saada nukkua ihan rauhassa vähän pidempään, sillä olen ollut viime aikoina tavallista väsyneempi. Herättyäni sain myös käydä suihkussa ja syödä aamupalani melko rauhassa, kunnes vähän kymmenen jälkeen Kamil lähti yhteen tapaamiseensa. Koska Luka oli jo ehtinyt ulkoilla aamulla Kamilin kanssa, niin me jatkettin sitten rentoilua kotona sisätiloissa, kirjoja lukien ja hassutellen.



Kello 11 Luka söi lounaansa, eiliseltä jäänyttä kalapaistosta perunamuusin kanssa. Tavallisesti syömme yhdessä, mutta koska oma aamupalani oli tänään sen verran myöhäinen, niin ei mulla ollut nälkä vielä samaan aikaan Lukan kanssa. Syönnin jälkeen auto- ja duploleikit saivat vielä hetken aikaa jatkua, kunnes vähän ennen kahtatoista huomasin, että sylissäni istuu jo aika unten rajamailla pilkkivä poika. Niinpä kannoin Lukan sänkyynsä, jonne tämä nukahtikin samalla sekunnilla kun pää osui tyynyyn. Hetken päästä Kamil jo tulikin takaisin kotiin, ja me söimme lounaaksi samoja jämiä kuin Lukakin. Sen jälkeen linnoittauduin olohuoneen sohvalle lukemaan vielä viimeisen kerran huomisia esivalinta-pääsykokeita varten. Harmi vain, että olin tehnyt lukunurkkauksestani vähän turhankin mukavan, sillä havahduin yhtäkkiä unestani kello 14.15 siihen, että puhelimeni soi... Kovin kauaa en siis ollut ehtinyt opiskella, mutta toisaalta en usko että sellaisesta viimeisen päivän pänttäyksestä enää kovin paljon iloa muutenkaan on. Ainakin toivon, että asiat alkavat olla päässä jo muutenkin!



Kello 15 alkoi makuuhuoneesta kuulua tuttu kutsuhuuto ja taaperomme oli hereillä. Luka on aina ollut rytmeissään melko kellontarkka ja tällä hetkellä päiväunien kesto on melkein aina aika tarkalleen klo 12-15. Päikkäreiden jälkeen Luka söi välipalaa, jonka jälkeen kovin paljon luppoaikaa ei sitten ollutkaan, sillä iltapäivän ohjelmassa meillä oli leikkitreffit erään vanhan lukiokaverini luona. Vielä ennen lähtöä jouduttiin vaihtamaan vaatteet, jotka olivat tietenkin syönnin yhteydessä onnistuneet likaantumaan. Pian oli taapero kuitenkin taas valmiina lähtöön, ja tapansa mukaan olisi hän kovin mielellään ottanut koirankin mukaan.



Lukalla oli hauskaa uusien lelujen ja kaverini 2-vuotiaan tytön kanssa, ja äidistäkin oli mukavaa saada taas hieman aikuista juttuseuraa. Takaisin Tampereelle muuton ja lapsen saamisen myötä on ollut kiva löytää uudelleen monia vanhoja kavereita, jotka tänne jäivät silloin kun itse muutin kaupungista pois. Tuntuu kivalta, että ihan jokaista ystävyyssuhdetta ei ole tarvinnut luoda alusta asti uudelleen, vaan täällä on yhä myös monia sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on jollain tavalla yhteinen menneisyys. Kaverin luona viihdyttiin pari tuntia, lapset leikkivät enemmän ja vähemmän nätisti keskenään ja me aikuiset söimme herkkuja ja vaihdoimme pitkästä aikaa kuulumisia. Aika paljon tässä olikin taas ehtinyt kummankin elämässä tapahtua sitten viime näkemisen!



Kotona oltiin seitsemän aikoihin ja Luka pääsikin sitten saman tien suihkuun, joka on yksi hänen iltojen kohokohdistaan. Sen jälkeen leikit jatkuivat omassa huoneessa ja me yritettiin Kamilin kanssa keksiä itsellemme jotain syötävää - viime kauppareissusta oli kulunut jo jonkin aikaa, joten jääkaappi näytti aika tyhjältä. Koska Luka oli syönyt päivällisensä jo kyläreissulla, niin meidän ei onneksi tarvinnut yrittää keksiä mitään taaperokelpoista ja ravitsevaa ruokaa, vaan päädyttiin menemään sieltä mistä aita on matalin. Siispä uuni päälle ja ranskalaiset pellille... 



Sopivasti kello kahdeksan oli meidän ravintorikas ruokamme valmis, ja minä siirryin olohuoneen puolelle oman lautaseni kanssa. Yleensä meillä ei kukaan harrasta olkkarissa syömistä, mutta tykkään kovasti katsoa Toisenlaiset äidit - ohjelmaa, joten tällä kertaa poikkeus sallittiin. Nämä maanantai-illat ovatkin sellaisia, että minä saan oikein luvan kanssa röhnöttää sohvalla ja Lukan iltapuuhat ovat Kamilin vastuulla. Siispä minun katsoessa telkkaria Luka söi iltapuuronsa ja teki muut iltahommat Kamilin kanssa. Kello 21 Luka oli valmis yöunille, Kamil vielä luki tälle iltasaduksi puolankielistä koirakirjaa ja minä pääsin aloittamaan tämän postauksen tekemisen. 

Taidan olla vähän ruosteessa näiden meidän päivä - postausten kanssa, sillä niin monessa tilanteessa jäi kyllä kuvat ottamatta! Mutta tällainen oli pääpiirteissään meidän maanantai tällä kertaa, ei kovin jännittävä mutta ihan mukava kuitenkin. Huomenna aamulla pitääkin sitten olla skarppina, kun on se netissä tehtävä esivalintakoe heti yhdeksältä. Wish me luck!

xoxo Nelli

2 kommenttia

  1. Ai että inhoon niitä vikoja päiviä ennen kauppapäivää kun ei (muka) oo mitään syötävää :DD

    Kivalta kuullosti teidän päivä. Toivottavasti sun koe meni hyvin :) Päikkäreistä oli ehkä enemmän hyötyä kun viime hetken pänttäämisestä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä :'D

      Koe meni ihan hyvin, nyt vielä jännitetään tuleeko kutsu varsinaisiin pääsykokeisiin!

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.