Kiitos tästä aamusta





Tänään vietettiin Lukan kanssa ihan lusmuilu-aamua. Olisi ollut muskarikin yhdeksältä, mutta me jäätiin kotiin, lämpimään, kauas tihkusateesta ja harmaista pilvistä. Voidaan ulkoilla iltapäivälläkin, tuumin kietoutuessani syvemmälle aamutakkiini. Mulla on vähän ristiriitainen suhde aamuihin enkä yleensä kuvaile itseäni sanalla aamuihminen. Hitaat, lempeät ja auringonpaisteiset viikonloppuaamut on kyllä aivan jees, mutta pimeät, kylmät ja hätäiset aamut - hyi. Ja aika usein nämä aamut on juuri sellaisia, vähän kiireisiä, kun yleensä se aika heräämisen ja päiväunien välissä kuluu harrastuksissa, kavereiden kanssa tai ulkoilessa. Ja silloin se, että ehtii ulos kotiovesta vaikka kello 09.00 on useimmiten aikamoisen urheilusuorituksen takana.

Mutta tänään. Päätettiin (tai minä päätin...), että ollaan vaan. Ei lähdetä mihinkään, ei pidetä kiirettä. Kiireetön aamupala, samalla ehtii itsekin selailla vähän päivän lehteä. Ei hosuta edestakaisin, vaan ehditään lukea kaikki taaperon lempikirjat yhdessä sohvalla. Imuroidaan - Lukan toiveesta, mutta mikäs siinä, kerrankin sellainen leikki jossa tulee samalla siistiä. Katsotaan ikkunasta naapuritalon edessä häärääviä työkoneita ja -miehiä. Kaikki autotjutut  on nyt kovassa huudossa ja siinä ikkunan ääressä Luka viihtyisikin ihmettelemässä vaikka kuinka pitkään. Leikitään uudella kassakoneella, rakennetaan palikoista tornia. Yleensä tällaiset kotiaamut tuntuvat pitkiltä, koska taaperolle on koko ajan keksittävä jotain tekemistä ja siksi ulos lähteminen tuntuu helpommalta, siellä aika menee nopeasti. Mutta tänään ei vilkuilla kelloa, seuraan taaperoa kun tämä kuljettaa kädestä kiinni pitäen huoneeseensa ja päristelen vuorotellen kaikilla niillä erilaisilla autoilla, jotka eteeni tuodaan. Tuntuu vähän hassulta, kun joku sanoo ettei oikein osaa leikkiä pienen lapsensa kanssa. Tämähän vielä tässä vaiheessa on maailman helpointa ja taapero on tyytyväinen kaikkeen, mitä keksin, ilman suuria juonikuvioita. Äkkiä huomaan, että olen vieläkin pyjamassa siinä vaiheessa, kun Luka menee päiväunille. Käyn suihkussa, teen kasvonaamion ja nyt, kello kaksitoista, päivä voi vihdoin alkaa.

Pidän itseäni onnekkaana, että voin olla vielä lapseni kanssa kotona eikä tarvitse laittaa häntä hoitoon niin kovin pienenä. Pääasiassa tämä kotiäiti-arki on ihanaa ja kivaa, mutta en minäkään ihan jokaista kotona vietettyä päivää ja matelevaa tuntia täällä rakasta. Kyllä välillä vaan tympii ja kyllästyttää, mutta silti - esimerkiksi juuri tänään - en voinut olla ajattelematta, kuinka ainutlaatuista aikaa tämä on. Eikä siitä aina osaa olla niin kiitollinen, kuin pitäisi. On ihanaa, kun voi suunnitella päivät ihan sellaisiksi kuin tahtoo. Voi jäädä pyjamissa kotiin tai lähteä seikkailuun - ja taaperon kanssa lähimetsäkin voi olla suuri seikkailu. On ihanaa, kun on aikaa huomata kaikki pienetkin muutokset ja uudet taidot, ihmetellä ja ihastella yhdessä kaikkia niitä asioita, jotka taaperosta ovat niin kovin ihmeellisiä. Ihanaa saada olla tuon tyypin kanssa.

xoxo Nelli

8 kommenttia

  1. Ihana teksti! Löysin paljon yhtenäisiä juttuja omaan arkeen. Lusmuaamut on yks parhaista asioista vauvan ja taaperon kanssa:) mukavia aamuja teille! Nimim. Aamuista nauttiva kotiäiti

    VastaaPoista
  2. Toi on niin hauska vaihe (vaikka myös vähän väsyttäväkin). Samalla palautuu paljon muistoja omasta lapsuudesta ja voi elää monia kivoja asioita uudelleen :)

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.