Äidin ikiomat jutut

torstai 29. syyskuuta 2016

Mammalandian yhteistyöpostaus

Mammalandian bloggaajat kirjoittavat kuukausittain vaihtuvista erilaisista aiheista. Syyskuun yhteistyöpostauksen teema on nimeltään äidin omat jutut


Äidin ihan oma aika - mitä se on, tekisi välillä mieli kysyä. Ajatuksena kiva, mutta usein tuntuu siltä, että vuorokaudessa ei yksinkertaisesti vain ole tarpeeksi tunteja (tai vaihtoehtoisesti äidin pääkopassa riittävästi unta ja virtaa), että pystyisi tai jaksaisi vielä harrastaa niitä ihan omia juttujaankin kaiken tämän muun kaaoksen lisäksi. Ehkä silloin pikkuvauva-aikana kaipasinkin vielä enemmän sitä, että olisin päässyt useammin kodin ulkopuolelle omiin menoihini, mutta nykyään olen varsin tyytyväinen siihenkin, jos saan tehdä rauhassa kotona omia juttujani. Välillä haaveilen jostain säännöllisestä harrastuksestakin, jossa pääsisin ihan yksin pois näistä kotiympyröistä, mutta toistaiseksi aikataulujen yhteensovittaminen miehen töiden ja menojen kanssa on ollut vaikeaa. En oikein ole halunnut maksaa harrastuksesta, jos en ole ihan varma, pääsisinkö läheskään joka kerta paikallekaan! Varmasti senkin aika tulee vielä, mutta niitä "oikeita harrastuksia" odotellessa tässä nyt joitakin ihan yksinkertaisia asioita, joista minä nautin ja saan kaivattua energiaa tai hengähdystaukoa jaksaa myös tätä kotiäidin arkea.


Aloitin tämän blogin pitämisen raskausajan puolivälin tienoilla, ja siitä lähtien se on ollut itselleni tärkeä ja mieluisa harrastus. Välillä blogi päivittyy ahkerammin, välillä verkkaisemmin, mutta se on kuitenkin ollut sellainen juttu, joka on pysynyt matkassa mukana kaikesta huolimatta. Haaveilin joskus kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta ihan ammatillisessakin mielessä, mutta nykyään ne saavat riittää ihan tällaisena harrastuksena vain. Tykkään blogin pitämisessä siitä, että siinä saa käyttää luovuuttaan ja pääsee tutustumaan mahtaviin tyyppeihin - toisiin virtuaalisesti, joihinkin ihan oikeassakin elämässä. Blogin kautta olen saanut paljon ihania blogituttuja ja vertaistukea, mikä varsinkin alkuaikoina oli ihan erityisen tärkeää, kun lähipiirissäni ei ollut moniakaan muita äiti-ihmisiä. Oman blogin kirjoittamisen lisäksi tykkään myös aina ehtiessäni lukea muidenkin blogeja. Lempiblogejani on monia, esimerkiksi Äiti ja melukylän lapset sekä Maarialla.

Aika usein, kun saan olla ihan yksinäni vaikka Lukan mentyä nukkumaan tai Kamilin lähtiessä pojan kanssa jonnekin, tykkään olla ihan vain rauhassa. Päivät Lukan kanssa ovat täynnä menoa ja meininkiä, joten yksin ollessani kaipaan sitä, että saan vain olla hiljaa ja rauhoittua. Usein keitän kupin kahvia tai teetä, taitan itselleni rivin suklaata ja kirjaimellisesti käperryn sohvannurkkaan viltin alle. Sytytän tuoksukynttilät palamaan ja uppoudun uusimpaan Trendiin tai hyvään kirjaan, tai katson Netflixistä Gilmoren tyttöjä. Tuollaiset asiat oikeasti riittävät monesti mulle. Minussa on aika paljon introverttia, ja ihan oikeasti nautin ja tarvitsen sitä, että saan olla ihan vain yksinäni.

Ihan aina sentään se oma aikani ei kulu pelkästään kotona istuskellen. Tykkään joogata, ja haluaisin tehdä sitä enemmänkin taas pienen tauon jälkeen - siis ihan oikeilla joogatunneillakin kotijoogailun lisäksi. Välillä taas nautin kovasti siitä, kun pääsen lenkille ihan yksinäni, tai koiran kanssa, ja voin olla omissa ajatuksissani tai kuunnella musiikkia! Vauva-ajasta kaipaan aika paljon sitä, kun vauva nukkui sikeästi vaunuissa ja pystyi tekemään kilometrien pituisia vaunulenkkejä musiikkia kuunnellen - siinä ne raskauskilotkin lähtivät ihan huomaamatta. Nykyään se on vähän tuurista kiinni, kauanko Luka jaksaa rattaissa istua, joten sellaiset pitkät lenkit pojan kanssa jäävät yleensä vain haaveisiin ja suuntautuvat lähinnä kohti leikkipuistoa. Äitikavereitani tapaan paljon aamupäivisin leikkipuistoissa ja muissa taaperoaktiviteeteissä, mutta välillä on kyllä ihanaa ja virkistävää nähdä ystäviä myös ilman lapsia. Ystävien tapaaminen onkin siis myös yksi niistä asioista, joihin sitä vähäistä omaa aikaani mielelläni tuhlaan!


Kaikesta huolimatta huomaan, että en tällä hetkellä edes kaipaa niin paljon sitä omaa aikaani kuin voisi kuvitella. Jos jotain, niin kahdenkeskistä parisuhdeaikaa kyllä kaipaisin, sellainen kun tässä hektisessä lapsiperhearjessa välillä jää harmittavan vähälle tai on ainakin toiveista huolimatta monesti vaikeasti toteutettavissa. Omaa aikaa saan mielestäni siinä mielessä hyvin, että Luka nukkuu tällä hetkellä yleensä aina kolmen tunnin päiväunet, joten pakollisten kotihommien lisäksi silloin jää aikaa myös omille jutuille. Lisäksi me kumpikin vanhemmista annamme toisillemme mielestäni sopivasti aikaa ja mahdollisuuden omille harrastuksilleen. Touhuamme paljon yhdessä perheenäkin, mutta välillä on ihanaa, kun Kamil lähtee töiden jälkeen Lukan kanssa muutamaksi tunniksi ulos, varsinkin silloin kun tietää että mulla on ollut kotona rankka tai väsyttävä päivä. Nykyään äitinä sitä omaa aikaa osaakin arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen. Nykyään se yksikin tunti päivässä on kultaakin kalliimpi ja tuntuu melkein koomiselta ajatella, että joskus sitä pystyi pyhittämään ihan kokonaisen päivän itsekkäästi vain itselleen ja sai tehdä ihan mitä vain mieli teki! Sellainen vapaapäivä just nyt kuulostaisi aika luksukselta ja samalla vähän oudoltakin. Mitähän sitä silloin osaisi tehdä, jos ei olisi pakko tehdä mitään?

Saatko sinä tarpeeksi omaa aikaa lapsiperhearjen keskellä?

Kurkkaa myös: Mammalandia facebookissa 

xoxo Nelli

2 kommenttia

  1. Kiitos maininnasta ihana.♥ Sun blogi on yksi mun lemppareistani ja ihanat kuvat.♥
    Kyllä se tuntikin omaa aikaa on ihan luksusta ja jos sitä joskus harvoin on enemmän, niin en oikein meinaa saada mitään aikaiseksi. Lähinnä siksi kun ei tiedä mitä sillä kaikella ajalla tekisi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä <3 Niinpä, välillä se oikeasti menee vain sellaiseksi peukaloiden pyörittelyksi jos yhtäkkiä saakin olla monta tuntia yksinään :D Koko aika meinaa vain tuhlaantua sen ajan ihmettelyyn!

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.