Äidin ikiomat jutut

  • 2 kommenttia
  • torstai 29. syyskuuta 2016

Mammalandian yhteistyöpostaus

Mammalandian bloggaajat kirjoittavat kuukausittain vaihtuvista erilaisista aiheista. Syyskuun yhteistyöpostauksen teema on nimeltään äidin omat jutut


Äidin ihan oma aika - mitä se on, tekisi välillä mieli kysyä. Ajatuksena kiva, mutta usein tuntuu siltä, että vuorokaudessa ei yksinkertaisesti vain ole tarpeeksi tunteja (tai vaihtoehtoisesti äidin pääkopassa riittävästi unta ja virtaa), että pystyisi tai jaksaisi vielä harrastaa niitä ihan omia juttujaankin kaiken tämän muun kaaoksen lisäksi. Ehkä silloin pikkuvauva-aikana kaipasinkin vielä enemmän sitä, että olisin päässyt useammin kodin ulkopuolelle omiin menoihini, mutta nykyään olen varsin tyytyväinen siihenkin, jos saan tehdä rauhassa kotona omia juttujani. Välillä haaveilen jostain säännöllisestä harrastuksestakin, jossa pääsisin ihan yksin pois näistä kotiympyröistä, mutta toistaiseksi aikataulujen yhteensovittaminen miehen töiden ja menojen kanssa on ollut vaikeaa. En oikein ole halunnut maksaa harrastuksesta, jos en ole ihan varma, pääsisinkö läheskään joka kerta paikallekaan! Varmasti senkin aika tulee vielä, mutta niitä "oikeita harrastuksia" odotellessa tässä nyt joitakin ihan yksinkertaisia asioita, joista minä nautin ja saan kaivattua energiaa tai hengähdystaukoa jaksaa myös tätä kotiäidin arkea.


Aloitin tämän blogin pitämisen raskausajan puolivälin tienoilla, ja siitä lähtien se on ollut itselleni tärkeä ja mieluisa harrastus. Välillä blogi päivittyy ahkerammin, välillä verkkaisemmin, mutta se on kuitenkin ollut sellainen juttu, joka on pysynyt matkassa mukana kaikesta huolimatta. Haaveilin joskus kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta ihan ammatillisessakin mielessä, mutta nykyään ne saavat riittää ihan tällaisena harrastuksena vain. Tykkään blogin pitämisessä siitä, että siinä saa käyttää luovuuttaan ja pääsee tutustumaan mahtaviin tyyppeihin - toisiin virtuaalisesti, joihinkin ihan oikeassakin elämässä. Blogin kautta olen saanut paljon ihania blogituttuja ja vertaistukea, mikä varsinkin alkuaikoina oli ihan erityisen tärkeää, kun lähipiirissäni ei ollut moniakaan muita äiti-ihmisiä. Oman blogin kirjoittamisen lisäksi tykkään myös aina ehtiessäni lukea muidenkin blogeja. Lempiblogejani on monia, esimerkiksi Äiti ja melukylän lapset sekä Maarialla.

Aika usein, kun saan olla ihan yksinäni vaikka Lukan mentyä nukkumaan tai Kamilin lähtiessä pojan kanssa jonnekin, tykkään olla ihan vain rauhassa. Päivät Lukan kanssa ovat täynnä menoa ja meininkiä, joten yksin ollessani kaipaan sitä, että saan vain olla hiljaa ja rauhoittua. Usein keitän kupin kahvia tai teetä, taitan itselleni rivin suklaata ja kirjaimellisesti käperryn sohvannurkkaan viltin alle. Sytytän tuoksukynttilät palamaan ja uppoudun uusimpaan Trendiin tai hyvään kirjaan, tai katson Netflixistä Gilmoren tyttöjä. Tuollaiset asiat oikeasti riittävät monesti mulle. Minussa on aika paljon introverttia, ja ihan oikeasti nautin ja tarvitsen sitä, että saan olla ihan vain yksinäni.

Ihan aina sentään se oma aikani ei kulu pelkästään kotona istuskellen. Tykkään joogata, ja haluaisin tehdä sitä enemmänkin taas pienen tauon jälkeen - siis ihan oikeilla joogatunneillakin kotijoogailun lisäksi. Välillä taas nautin kovasti siitä, kun pääsen lenkille ihan yksinäni, tai koiran kanssa, ja voin olla omissa ajatuksissani tai kuunnella musiikkia! Vauva-ajasta kaipaan aika paljon sitä, kun vauva nukkui sikeästi vaunuissa ja pystyi tekemään kilometrien pituisia vaunulenkkejä musiikkia kuunnellen - siinä ne raskauskilotkin lähtivät ihan huomaamatta. Nykyään se on vähän tuurista kiinni, kauanko Luka jaksaa rattaissa istua, joten sellaiset pitkät lenkit pojan kanssa jäävät yleensä vain haaveisiin ja suuntautuvat lähinnä kohti leikkipuistoa. Äitikavereitani tapaan paljon aamupäivisin leikkipuistoissa ja muissa taaperoaktiviteeteissä, mutta välillä on kyllä ihanaa ja virkistävää nähdä ystäviä myös ilman lapsia. Ystävien tapaaminen onkin siis myös yksi niistä asioista, joihin sitä vähäistä omaa aikaani mielelläni tuhlaan!


Kaikesta huolimatta huomaan, että en tällä hetkellä edes kaipaa niin paljon sitä omaa aikaani kuin voisi kuvitella. Jos jotain, niin kahdenkeskistä parisuhdeaikaa kyllä kaipaisin, sellainen kun tässä hektisessä lapsiperhearjessa välillä jää harmittavan vähälle tai on ainakin toiveista huolimatta monesti vaikeasti toteutettavissa. Omaa aikaa saan mielestäni siinä mielessä hyvin, että Luka nukkuu tällä hetkellä yleensä aina kolmen tunnin päiväunet, joten pakollisten kotihommien lisäksi silloin jää aikaa myös omille jutuille. Lisäksi me kumpikin vanhemmista annamme toisillemme mielestäni sopivasti aikaa ja mahdollisuuden omille harrastuksilleen. Touhuamme paljon yhdessä perheenäkin, mutta välillä on ihanaa, kun Kamil lähtee töiden jälkeen Lukan kanssa muutamaksi tunniksi ulos, varsinkin silloin kun tietää että mulla on ollut kotona rankka tai väsyttävä päivä. Nykyään äitinä sitä omaa aikaa osaakin arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen. Nykyään se yksikin tunti päivässä on kultaakin kalliimpi ja tuntuu melkein koomiselta ajatella, että joskus sitä pystyi pyhittämään ihan kokonaisen päivän itsekkäästi vain itselleen ja sai tehdä ihan mitä vain mieli teki! Sellainen vapaapäivä just nyt kuulostaisi aika luksukselta ja samalla vähän oudoltakin. Mitähän sitä silloin osaisi tehdä, jos ei olisi pakko tehdä mitään?

Saatko sinä tarpeeksi omaa aikaa lapsiperhearjen keskellä?

Kurkkaa myös: Mammalandia facebookissa 

xoxo Nelli
2 kommenttia

Mitä kuuluu taapero?

  • 10 kommenttia
  • sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Vauvavuoden jälkeen en ole enää ihan niin paljon kirjoitellut tänne pelkästään vain Lukan kuulumisia, samalla tavalla kuin ennen. On tuntunut siltä, että pikkuvauvaan verrattuna taapero on jo ihan eri tavalla oma erityinen persoonansa, ja tulee sitten mietittyä hieman eri tavalla, mitä kaikkea tästä haluaa julkisesti kirjoittaa. Oltiin perjantaina Lukan 1v3kk neuvolassa, ja ajattelin nyt sen innoittamana kuitenkin hieman ranskalaisin viivoin kertoilla, että minkälainen tyyppi meillä täällä tällä hetkellä oikein asustaakaan. Neuvolakorttiin hoitaja kirjoitti "tomera poika" ja se kyllä kuvastaakin tätä meidän taaperoamme aika hyvin!



Luka 1 vuotta 3 kuukautta...

on 79,5 cm pitkä.
omaa seitsemän hammasta, aivan lumoavan siniset silmät sekä vaalean pellavatukan, joka kasvaa niin nopeasti että sitä on jouduttu jo useamman kerran saksimaan.
 on todella vilkas ja energinen, aina touhuamassa jotakin. Meidän päivistä ei ainakaan menoa ja meininkiä puutu!
 on myös kova kiipeilemään ja kiipeää ihan joka paikkaan. Haavereita silti sattuu hyvin harvoin, onneksi. Osaa nimittäin myös laskeutua alas varsin nätisti (ja sen lisäksi taaperoa toki myös vahditaan silmä kovana, sen verran ehtiväinen tapaus hän on).
 on useimmiten hyvin reipas eikä paljon vierasta tuntemattomiakaan ihmisiä. Leikkipuistossa menee usein "juttelemaan" varsinkin isä-ihmisille.
 osaa leikkiä nätisti muiden lasten kanssa. Paras kaveri on muutaman kuukauden vanhempi Alina-tyttö, jonka kanssa käydään yhdessä jumpassa. Välillä kaverukset pitävät toisiaan kädestä kiinni, mikä on niin suloista!
 syö yleensä hyvin kaikkea tarjottua ruokaa, tai ainakin ennakkoluulottomasti maistaa. Syö samaa ruokaa kuin mekin, mutta tuntuu aina silti ajattelevan, että aikuisten lautasella oleva ruoka on paljon parempaa kuin hänen. 
 sanoo namnam kun näkee jotain ruokaa, mitä haluaisi maistaa.
 on useimmiten hyvin iloinen ja nauravainen, mutta toki omaa tahtoakin alkaa jo mukavasti löytyä. Tietää hyvin mitä "ei" tarkoittaa, mutta kokeilee silti säännöllisesti rajojaan, että jospa tällä kertaa...
 sanoo usein myös äidille ei ja heristää samalla sormeaan.
 on kiinnostunut kaikista siivousvälineistä, ja käykin usein hakemassa siivouskomerosta esimerkiksi mopin tai rikkaharjan, joilla sitten kovasti siivoilee.
 tykkää hirveästi ulkoilusta. Leikkipuistoissa parasta ovat liukumäet ja hiekkalaatikko. Usein seikkaillaan myös metsässä, missä on hauska kerätä keppejä ja tunnustella erilaisia maastoja.
  ei enää malta niin hyvin istua rattaiden kyydissä kuin ennen, mutta kantorepussa tai -rinkassa kyllä tykkää matkustaa maisemia katsellen. 



leikkii erityisen mielellään autoilla ja duploilla.
rakastaa piiloleikkiä ja "jahtaamista"; näitä leikitään erityisesti yhdessä isin kanssa ja saa taaperon kikattamaan aina ihan hulluna.
 painaa mielellään kaikkia nappeja, esimerkiksi hissin napit on hänen aina saatava painaa. 
  auttaa mielellään astianpesukoneen tyhjennyksessä ja pyykinpesukoneen täyttämisessä.
 tykkää katsella kuvia kirjoista, lemppareita ovat sellaiset kirjat joista kuuluu jotain ääntä tai on luukkuja.
 ei vielä malta kuunnella tarinoita, paitsi iltasadun. Sen lukee vuorotellen äiti suomeksi ja isi puolaksi, ja nukahtaa sen jälkeen aina hyvin nopeasti.
 menee illalla nukkumaan klo 21 ja herää yleensä 7-8 välillä aamulla. Tulee yleensä jossain vaiheessa yötä meidän väliin nukkumaan. Nukkuu vielä pinnasängyssä samassa huoneessa meidän kanssa, vaikka omakin huone häneltä löytyy.
 nukkuu yhdet päiväunet, joille menee klo 12 ja herää yleensä 14.30 - 15 välillä.
 unikaverina on Star Warsista tuttu R2D2-pehmolelu, joka pitää aina olla nukkumaan mennessä kainalossa.
 käy aina iltaisin suihkussa isin kanssa ja rakastaa kylpyleikkejä. Kun on valmis, alkaa kylpyhuoneesta kuulua vaativa "ÄÄÄI-TI!" - huuto, mikä tarkoittaa sitä, että äidin on riennettävä pyyhkeen kanssa ottamaan suihkunraikas taapero vastaan.
 tykkää harjata äidin tukkaa ja rakastaa sitä, kun hänen korvat putsataan. Naamanpesua inhoaa.



 sanoo joitakin sanoja, esimerkiksi äiti ja ei, sekä satunnaisesti aina jotain muitakin sanoja, kuten kato ja ota. 
 ymmärtää jo todella paljon, osaa esimerkiksi tuoda kengät pyydettäessä tai viedä maasta löytyneen roskan roskikseen.
 ymmärtää hyvin myös puolan kieltä ja osaa sanoa puolaksi nie ma, mikä tarkoittaa "ei ole". Sanoo tätä esimerkiksi silloin, kun lelu on mennyt hukkaan ja levittää samalla kädet eteensä.
 on kiinnostunut puhelimista, ja aina jos onnistuu saamaan kännykän hyppysiinä, niin nostaa sen korvalle ja alkaa höpöttämään jotain omalla kielellään.
 selittää ja höpisee muutenkin paljon omalla taaperokielellään.
 osaa matkia monia eläimiä, kuten kissaa, koiraa ja lehmää.
 rakastaa meidän Lalka-koiraa ja halailee sitä monta kertaa päivässä. Ulkoillessa haluaa aina taluttaa Lalkaa, se on tärkeää. Myös rattaissa istuessa hänen pitää saada pidellä hihnaa kädessä.
 tykkää kovasti Fröbelin palikoista ja osaa monen laulun koreografioitakin jo.
 osaa antaa läpyt (puolaksi), sanoa kädestä päivää ja antaa pyydettäessä (ja välillä pyytämättäkin) ison märän pusun, useimmiten suoraan suulle.



♥ on ihan maailman paras ja rakkain tyyppi meille!

xoxo Nelli
10 kommenttia

Inspiroivat instatilit #1 : ihanat äidit

  • 2 kommenttia
  • torstai 22. syyskuuta 2016

Heippa! Viikonloppu häämöttää ihanasti jo nurkan takana - jotenkin koko tämä viikko on tuntunut menneen ihan hurjan nopeasti. Niin kuin koko kuukausi oikeastaan. Voitteko uskoa, että ensi viikolla on jo lokakuu! Viime aikoina olen ehtinyt taas lueskella blogeja hieman enemmän kuin ennen, ja muutamissa olen nyt törmännyt kirjoittajan lemppari-instatilejä esittelevään postaukseen. Olen ihan koukussa instagramin ihmeelliseen maailmaan, joten ajattelin nyt toteuttaa tuollaisen postauksen itsekin! Edes snapchat kaikessa hauskuudessaan ei ole omalla kohdallani onnistunut häivyttämään instagramin lumoa, vaikka toisten mielestä instamaailma onkin ehkä liian sliipattu ja harkittu vaikkapa sitten juuri snapchattiin verrattuna. Visuaalisena ihmisenä itse nimenomaan nautin niiden kauniiden kuvien katselusta! 

Instagramissa seurailen aika montaa tiliä. Karkeasti jaoteltuna seuraan toisaalta omia ystäviäni sekä blogimaailman tuttuja, joiden kuvissa on kiva seurata heidän elämää ja arkeaan eikä ole niin väliä, onko jokainen kuva ihan viimeisen päälle mietitty. Ja toisaalta sitten seuraan varsinkin monia ulkomaalaisia tilejä ennen kaikkea visuaalisuuden ja kauniiden kuvien vuoksi. Nyt esittelen kymmenen tuohon jälkimmäiseen ryhmään kuuluvaa itseäni kovasti inspiroivaa instagram-tiliä! Tässä ensimmäisessä osassa esittelyyn pääsevät äiti-ihmiset, seuraavassa sitten taas kaikki muut. Kuvia klikkaamalla pääset kyseisen instaajan tilille!

hannaoliviaway


Kuvissa on aivan ihana tunnelma! Olen seurannut tätä naista somessa jo aika kauan, ensin tumblr:ssa ja nykyään täällä instagramissa. Kuvista välittyy rakkaus ja kuvateksteissä on usein kauniita ja itkettävän samaistuttavia ajatuksia äitinä olemisesta.

arianna_danielson


Tämän tilin vauvakuvat ovat vain niin söpöjä!

bethanymenzel


Super kauniita kuvia. Tämä perhe menetti hiljattain vastasyntyneen vauvansa ja nyt on ollut ihana seurata uutta onnellista raskautta näiden kuvien kautta. 

pluswonderland


Tämä tili on myös ihan omiaan kasvattamaan niin vauva- kuin raskauskuumettakin, niin kauniita ovat nämä kuvat.

mikimiljian


Tämä tili saattaisi mennä ihan pikkuisen liian mietityn puolelle, mutta kuvista vain välittyy niin iloinen perhetunnelma, että niitä on joka tapauksessa ilo katsella!

giorgiamantica


Tämä tili on paljon kaikkea muutakin kuin vain äitiyttä ja pieniä varpaita. Kaunis ja harmoninen kokonaisuus, jota on jotenkin rauhoittava katsella.

kikhaly


Äiti ja kolme suloista tytärtä, näistäkin kuvista tulee vain niin hyvä mieli!

lauraheartsbilly


Kauniin perhe-elämän lisäksi näistä kuvista nousee aika usein myös matkakuume!

mamawatters


Tällä perheellä on myös ihana koti, josta voi ammentaa inspiraatiota itselleenkin.

burtsbrisplease


Aika samanoloinen tili kuin edellinenkin, täälläkin ihana koti ja tunnelmallisia kuvia. Varsinkin kaikki tämän hetkiset syys-kuvat, ah!

Löytyikö uusia seurattavia tai kenties samoja suosikkeja? 
Minua voi seurata instagramissa nimellä @nellikochanie.


xoxo Nelli
2 kommenttia

Taaperon harrastukset

  • 6 kommenttia
  • tiistai 20. syyskuuta 2016


Yksi syksyn varmoista merkeistä - uudet harrastukset - alkoivat meilläkin muutama viikko sitten. Lapsen harrastukset ja niiden sopiva määrä on kai taas sellaisia aiheita, jotka herättävät äitien keskuudessa mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Itse kotiäitinä kaipaan sitä, että viikossa on myös jotain säännöllistä ja suunniteltua ohjelmaa, siksi yksi tai kaksi harrastusta viikossa on sopinut meille alusta alkaen hyvin. Meidän tämän hetkiset harrastukset ajoittuvat mukavasti tiistaille ja torstaille, jolloin ei ole kahta harrastuspäivää peräkkäin, mikä tuntuu mielestäni aika sopivalta rytmiltä taaperon elämään. Liikaa harrastuksia en kuitenkaan haluaisi, sillä viikossa pitää olla aikaa myös spontaaneille jutuille ja ihan vain rauhalliselle olemisellekin. Mielestäni Lukallekin nämä pari harrastusta viikossa ovat sopineet oikein hyvin ja näen, että hän nauttii kovasti niistä harrastuksista, joita meillä on nyt tai on ollut aikaisemmin. Koska tunnen lapseni, niin osaan valita aika hyvin sellaisia juttuja, joista juuri hän pitäisi. Tällaista menevää tyyppiä en välttämättä veisi esimerkiksi johonkin lorupiiriin, koska tiedän, ettei hän kuitenkaan jaksaisi keskittyä siellä kovin pitkään. Tällä hetkellä meidän harrastuksia ovat siis taaperojumppa ja muskari, jotka molemmat tuntuvat olevan pikkumiehestä kovin mieluisia!


Jumpassa käymme aina tiistaisin kello 10-10.45. Puhun itse jostain syystä aina taaperojumpasta, vaikka kurssin oikean nimi taitaakin olla aikuinen-lapsi - jumppa... Siellä saa siis äitikin sopivasti hikeä pintaan, kun juostaan pitkin jumppasalia, kannetaan taaperoa ja tehdään välillä liikkeitä, joissa käytetään näitä reilu kymppikiloisia painoina. Lukasta on hauskaa, kun saa kiipeillä puolapuilla, juoksennella ympäriinsä ja ratsastaa äidin olkapäillä. Aika usein tunneilla käy niinkin, että Lukaa ei lainkaan kiinnosta ohjeet ja se mitä pitäisi tehdä, vaan hän tekee juuri sitä mitä itseään nyt milloinkin sattuu huvittamaan. Onneksi sekään ei näin pienten kanssa ole kovin vakavaa, pääasia on että saa iloa liikkumisesta. Tällaiselle Lukan kaltaiselle reippaalle ja menevälle taaperolle jumppa on kyllä tosi kiva harrastus, olen ollut tosi tyytyväinen. 


Torstaiaamujen harrastus meillä puolestaan on  1 - 1,5 - vuotiaille taaperoille tarkoitettu muskari. Kävimme Lukan kanssa myös vauvamuskarissa tämän ollessa 3-6 kk vanha, mutta sen jälkeen oli taukoa, ettei käyty ollenkaan. Luka on nykyään tosi kiinnostunut musiikista ja erilaisista soittimista, ja sen takia halusin nyt jatkaa muskariharrastusta. Jotenkin ajattelen myös, että tällaisen taaperon kanssa muskarista saa jo vähän enemmän irti kuin ihan silloin pienenä. Lukan mielestä muskaritunneilla kivointa on juurikin erilaisten soittimien soittaminen ja kaikki liikunnalliset leikkilaulut. Välillä istutaan piirissä loruttelemassa tai laulamassa jotain rauhallisempia lauluja, mutta niihin ei pikkumiehen kärsivällisyys ja mielenkiinto oikein meinaa kestää. Hyvähän niitäkin taitoja on toki välillä harjoitella, mutta onneksi näissä pienten harrastuksissa ei sitäkään katsota pahalla, jos vähän lähtee vaeltelemaan omille teilleen tylsien hetkien ajaksi. On ollut kiva huomata, että moni lauluista ja niiden "koreografioista" on jäänyt nopeasti Lukan mieleen, jos niitä lauleskelee kotona. Itse en koe olevani kovin musikaalinen ihminen, vaikka musiikista paljon tykkäänkin, mutta onneksi äidin laulutaito on muskarissa ihan epäoleellinen seikka. Salaa toivon, että jotain musikaalisuutta sieltä kuitenkin edes Lukaan tarttuisi!

Minkälaisia harrastuksia teidän taaperoilta (tai vauvoiltakin!) löytyy - vai tarvitaanko niitä harrastuksia laisinkaan?  

xoxo Nelli
6 kommenttia

Syksyisiä kysymyksiä ja vastauksia

  • Ei kommentteja
  • lauantai 17. syyskuuta 2016

Poika on päiväunilla, ja mun teki kovasti mieli tulla päivittämään blogia. Tietysti juuri silloin iskee se kuuluisa writer's block ja olen nyt tuijotellut tätä valkoista ruutua ja eiliseltä leikkipuistoreissulta otettuja kuvia tietämättä oikein, mistä edes aloittaa. Päädyin sitten googlettelemaan erilaisia blogihaasteita, ja eteeni sattui muuan ruotsalaisen tyylibloggarin tekemä hauska syksyinen kysymyshaaste. Päätin napata nuo kysymykset vapaasti suomennettuina tänne omaan blogiini, kuvituksena toimikoon ne eiliset jokseenkin syksyiset ja aiheeseen sopivat kuvat. Syksy on muuten lempivuodenaikani, vaikka kuinka kesääkin rakastan. Syksy on vain niin ihanan tunnelmallista aikaa, varsinkin tämä alkusyksy kun on vielä usein melko lämmintä ja saadaan nauttia luonnon väriloistosta.


MITÄ ODOTAT ENITEN SYKSYSSÄ?

Usein syksyllä odottaa sellaista huolettoman kesän jälkeistä arkeen ja rutiineihin paluuta. Aika usein edessä on myös uusi koulu- tai työpaikka, tai sitten ainakin sinne vanhaan paikkaan palaaminen. Omalla kohdallani kotiäitiys on jatkunut vielä kesän jälkeenkin, joten sellaista odottamista ei tänä vuonna ollut. Ehkäpä olen eniten odottanut yleisesti vain sitä syksyn tunnelmaa. Oli myös kivaa, kun ilman suurempia aikatauluja ja suunnitelmia vietetyn kesän jälkeen meillä alkoi parit harrastukset Lukan kanssa ja kavereitakin on taas helpompi nähdä, kun kaikki ovat kesälomien jäljiltä palanneet takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.

MIKÄ ON HUONOIN ASIA SYKSYSSÄ?

Se, jos sataa koko ajan! Onneksi tänä syksynä ei niin ole ollut, vaan ilmat ovat olleet aika ihania. Vielä ei iltojen ja aamujen pimeneminenkään ole tuntunut vaikealta.

MIKÄ ON PARASTA SYKSYSSÄ?

Luonnon värit ja luonnossa kulkeminen, villasukat ja villapaidat, kynttilöiden polttaminen, se että voi ihan hyvällä omatunnolla vain kotoilla.


MILLAINEN ON SYYSTYYLISI?

Syksyllä tykkään kerrospukeutua ja käyttää isoja ja pehmoisia villapaitoja. Legginsit ja tunikat kuuluvat mukavuutensa ansiosta myös vaatekaappini kulmakiviin. Lempivärini syksyllä mustan ohella ovat ehdottomasti viininpunainen ja okrankeltainen.

MITÄ ON TO DO - LISTALLASI?

Hakea kouluun ja opiskella pääsykokeiden ennakkokokeisiin! Sekä aktivoitua taas tämän blogin kanssa, kun kesällä kirjoittaminen jäi usein muiden kesäjuttujen jalkoihin.

KUINKA TORJUA SYYSMASENNUS?

En itse juurikaan kärsi syysmasennuksesta, pahin aika vuodesta on minusta keski/lopputalvi: tiedättehän, kun talvea on kestänyt jo ikuisuus eikä se siltikään tunnu loppuvan ikinä. Joka tapauksessa mahdolliseen syysmasennukseen suosittelen lääkkeeksi ennen kaikkea sitä, että yrittää olla mahdollisimman paljon ulkona siihen kauniiseen valoisaan aikaan, jolloin pimeät illatkaan ei ehkä tunnu niin vaikeilta. Ihanat tunnelmalliset kahvilat ja ystävien seura piristävät mieltä myös!


PARASTA MUSIIKKIA SADEPÄIVINÄ?

Syksyllä kuuntelen mieluiten kaunista, melankolista indiefolkia. Yleensä laitan kotona taustamusiikiksi jonkun Spotifysta löytyvän valmiin soittolistan, mutta hyviä syksyyn sopivia bändejä ja artisteja ovat esimerkiksi Bon Iver, Ben Howard, Janet Devlin, Maria Mena ja First Aid Kit. Jos taas haluan kuunnella jotain pirteämpää, niin Anna Puu!

MITÄ AIOT HANKKIA TÄNÄ SYKSYNÄ?

Ainakin paljon lisää tuoksukynttilöitä! Ja parvekkeelle haluaisin syyskukaksi callunan sekä jotkut ihanat valot. Pukeutumisen suhteen sekä oma että taaperon vaatekaappi vaikuttavat olevan aika hyvällä mallilla, joten ainakaan toistaiseksi ei ole ostoslistalla mitään sen kummempaa. Aika näyttää, tuleeko tarvetta vielä jollekin sellaiselle, mitä ei nyt olla osattu ajatella.

MITÄ ELOKUVAA TAI TV-SARJAA SUOSITTELET SYKSYLLÄ KATSOTTAVAKSI?

Elokuvista Sofia Coppolan tunnelmalliset ja Wes Andersonin visuaalisesti upeat leffat toimivat syksyllä(kin) aina. Netflixistä suosittelen sarjoja Master of None, Grace and Frankie sekä Cuckoo. Itse ajattelin alkaa katsomaan tänä syksynä pitkästä aikaa Gilmoren tyttöjä, telkkarista katson Toisenlaisia äitejä ja Vain elämää.


MIKÄ ON LEMPIRUOKASI SYKSYLLÄ?

Kanttarellipasta ja erilaiset ihanan lämmittävät keitot, kuten bataatti-porkkanakeitto ja kookos-kurpitsakeitto. Syksyllä tekee myös mieli taas leipoa enemmän kuin kesällä, esimerkiksi sämpylöitä, kaurakeksejä ja omenapiirakkaa.

MISSÄ VIETÄT MIELUITEN VAPAA-AIKAASI?

Joko ulkona kauniissa luonnossa tai sitten ihan vain kotona, sillä syksy on täydellistä aikaa kotoilulle. Musta on ihanaa kääriytyä pehmoisen peiton alle sohvalle teekupin kanssa, lukea kirjaa tai katsoa jotain hyvää sarjaa. 

OLETKO SUUNNITELLUT MATKAA TÄLLE SYKSYLLE?

Me ollaan jo muutama kuukausi sitten varattu Tukholman risteily lokakuun lopulle. Vielä on kuitenkin hieman auki, päästäänkö sittenkään tuolle reissulle lähtemään, mutta toivottavasti! Mun mielestä Tukholma on parhaimmillaan juuri syksyllä, ja kaikki parhaat Tukholman muistoni liittyvätkin nimenomaan syksyyn. Oltiin muuten viime vuonnakin melko samoihin aikoihin Tukholmassa, joten tästähän voisi ihan hyvin tulla perinne... ;) Muita matkoja ei nyt ainakaan ole tiedossa.



Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta samanlaisia syysfiilistelijöitä? Olisi muuten hauska lukea muidenkin vastauksia näihin kysymyksiin, joten huikkaa mulle, jos innostut nappaamaan haasteen omaan blogiisi!

xoxo Nelli
Ei kommentteja

Sweet 27

  • 14 kommenttia
  • keskiviikko 14. syyskuuta 2016












Tänään on syntymäpäiväni. Taas on opeteltava uusi ikä, kaksikymmentäseitsemän vuotta. Ihan hauskan kuuloinen numero, mielestäni. Vielä ei ikäkriisi paina päälle eikä olo tunnu erilaiselta edelliseen verrattuna. Jo viime vuoden synttäripostauksessa kirjoitin siitä, kuinka ikä ei tunnu oikeastaan miltään, se on vain merkityksetön numero, ja samaa mieltä olen edelleen. (Ehkä asia muuttuu sitten, kun kolmekymppiset lähestyvät!) Nyt tunnen itseni yhä nuoreksi ja juuri sopivaksi. Synttäreiden kunniaksi kävimme kakkukahveilla ihanassa kahvila Ansarissa, ja koko päivä oli muutenkin rento ja ihana. Oman perheen seurassa, uusi mekko päällä on hyvä vanheta ja puhaltaa mielikuvituskynttilät kakun päältä. Toteutuukohan mun toive? Sen voin ehkä paljastaa ensi vuonna.

Mitä sitten tiedän 27-vuotiaana? No ainakin, että...
  • äidiksi tuleminen on edelleen asia, josta olen eniten ylpeä tähän ikään mennessä
  • on ihan ok, ettei ole tehnyt asioita välttämättä siinä järjestyksessä kuin "pitäisi", tärkeintä on olla itse onnellinen siinä missä on
  • turha asioista huolehtiminen on oikeasti turhaa, sillä kaikella on yleensä tapana järjestyä vaikka aluksi näyttäisi miten toivottomalta tahansa
  • elämässä ei kannata pitää sellaisia ihmisiä, jotka aiheuttavat enemmän pahaa kuin hyvää oloa
  • ja toisaalta: anteeksiantaminenkin on tärkeää
  • aina ei tarvitse olla kiire (ja useimmiten sekin on itse aiheutettua)
  • aika usein on ihan okei jättää tiskit seuraavaan päivään ja leikkihuone siivoamatta, ja katsoa sen sijaan yhdessä puolison kanssa netflixiä
  • ... aina ei kannata katsoa sitä vielä yhtä jaksoa netflixissä, vaan mennä nukkumaan ja nukkua niin pitkät unet kuin taapero vain antaa
  • vaatekaapissa vähemmän on oikeasti enemmän
  • 27 on niin paljon parempi ikä kuin 17.


xoxo Nelli
14 kommenttia

Uusi blogikoti

  • 6 kommenttia
  • tiistai 13. syyskuuta 2016


Hei vaan! Pikaisia blogikuulumisia tulin teille nyt kertomaan vielä ennen äidin nukkumaanmenoaikaa! Olen nyt melkein vuoden ajan bloggaillut Lumoblogien upeassa joukossa, mutta tänään oli minun vuoroni kiittää ihania lumokollegojani siellä ja avata itselleni uusi blogiovi. Aikani Lumoblogeissa monien paljon itseäni kokeneempien bloggaajien kanssa opetti paljon ja olen tosi kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden olla osa tuota hienoa porukkaa. Nyt on kuitenkin aika kokeilla siipiä jossain muualla, ja ilokseni voinkin kertoa päässeeni mukaan Mammalandian bloggaajiin! Mammalandian kohderyhmää ovat nimensä mukaisesti äidit ja äitiydestä haaveilevat, ja koenkin blogini sopivan hyvin tuohon joukkoon. Mammalandiaan kuuluminen tulee näkymään blogissa ainakin sivupalkista löytyvän logon muodossa sekä erilaisin yhteistyöpostauksin, sillä Mammalandian bloggaajat muun muassa kirjoittavat kuukausittain tietyistä yhteisistä aiheista. Käytännössä Kochanie tulee kuitenkin olemaan se ihan sama blogi kuin aina ennenkin, mutta toivon että saan uudelta blogikodiltani sitä kaipaamaani tukea, motivaatiota ja inspiraatiota bloggaamiseen, mikä valitettavasti viime aikoina Lumoblogeilta on hieman uupunut. Viime aikoina tämä omakin blogi on ollut hieman hiljaisempi erinäisistä syistä johtuen, mutta luulisin että uusi blogikotikin tuo taas ihan uutta innostusta tähän hommaan!

Onko Mammalandia teille entuudestaan tuttu? Jos ei, niin käykää ihmeessä tutustumassa Mammalandian kotisivuihin ja facebook-sivuihin!




xoxo Nelli
6 kommenttia

Syyskuvaukset

  • 10 kommenttia
  • maanantai 12. syyskuuta 2016

Tämä syksy on ollut aika ihana. On ollut paljon aurinkoisia ja lämpimiä päiviä - takakesäksikin toiset sanovat. Aivan täydelliset olosuhteet pienille syyskuvauksille siis! Eilen lämpömittari näytti yli kahtakymmentä astetta, joten päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Meidän kodin lähellä on kaunis puisto, jossa saisi otettua suloisia syksyisiä kuvia taaperosta leikkimässä värikkäiden lehtikasojen keskellä. Siis ainakin mielikuvissani. Vaan ehei, ei se 15-kuukautisen pikkuihmisen kuvaaminen niin helppoa olekaan. Viime vuonna tuskastelimme joulukorttikuvauksissa viisikuisen kanssa ja voin sanoa, ettei se homma ainakaan ole helpommaksi muuttunut. Katsokaahan näitä.










Edes lehtiä ei ollut maassa vielä niin paljon kuin olin toivonut. Mielessäni näin maan aivan tulvivan punaisia, keltaisia ja oransseja lehtiä niin, että taapero joutuisi melkein harppomaan polvia myöten niiden keskellä. Ehkäpä niitä vain kerätään niin ahkerasti pois sitä mukaa kun ne puista putoavat, sillä ainakaan nyt ei maassa ollut sellaista lehtimerta kuin olin kuvitellut. Vaan ei se mitään, istutimme silti Lukan lehtien keskelle ja alku näyttikin lupaavalta - mutta sitten alkoivat ongelmat. Kameran asetukset olivat suurimmaksi osaksi päin prinkkalaa, kun ei ihan onnistunut pysymään perässä taaperon vaatimalla nopeudella. Suurin osa kuvista oli aivan epätarkkoja tai ylivalottuneita. Yritimme saada Lukasta hymyilevää (tai edes kohti kameraa katsovaa!) kuvaa niin, että toinen meistä aina pelleili kuvaajan takana, mutta se sai Lukan vain aina innostumaan niin, ettei sitten malttanutkaan enää vain istua nätisti paikoillaan. Täytyy kyllä sanoa, että arvostan lapsikuvaajia, jotka saavat ikuistettua niin täydellisesti nämä ikiliikkujamme! Meidän kuvista tuli kyllä ihan hauskoja, sellaisia kotikutoisen söpöjä. Mutta voi olla, että otamme vielä uusintakierroksen, jos vain nämä kauniit ilmat vielä jatkuvat!

xoxo Nelli
10 kommenttia
© Kochanie • Theme by Maira G.