Retkipäivä Seitsemisen kansallispuistossa

















Sunnuntaina ilma oli kirpeä sellaisella alkusyksyn ihanalla tavalla ja pilvien lomasta kurkkiva aurinko lämmitti kasvoja lempeästi, mutta ei liikaa. Me pakkasimme eväät ja itsemme laina-auton kyytiin ja hurautimme vajaan tunnin ajomatkan päähän Seitsemiseen, Ylöjärven ja Ikaalisten mailla sijaitsevaan kansallispuistoon. Reitti, jonka valitsimme, ei ollut mikään mahdottoman pitkä, mutta saimme silti kulutettua metsässä monta tuntia. Samoilimme verkkaiseen tahtiin, ilman kiirettä. Voi että, miten metsällä on samaan aikaan niin rauhoittava ja kuitenkin piristävä vaikutus omaan kehoon ja mieleen! Oli ihanaa vain kuljeskella ja nauttia luonnon väreistä, raikkaasta ilmasta ja oksien rapinasta kenkien alla. Oli uskomattoman hiljaista. Vain silloin tällöin tuli vastaan jokunen muu retkeilijä, mutta suurimmaksi osaksi saimme olla ihan vain keskenämme. Luka matkusti välillä kantorepun kyydissä, välillä itse kävellen. Silloin hän keräsi pikkukiviä ja käpyjä ja ylpeästi toi näitä pieniä lahjoja isille ja äidille. Hän yritti kiipeillä kaatuneiden puunrunkojen päälle ja tunnusteli hassuntuntuista sammalta tai puun kaarnaa. Vanhassa aarniometsässä oli hauskaa kokeilla huutaa niin kovaa kuin pienestä taaperosta vain lähti ja sitten kuunnella, kuinka ääni jäi ilmaan kaikumaan. Vähän matkan päästä polulta poimimme mustikoita ja karpaloita, joita pieni söi onnellinen ilme kasvoillaan eikä välittänyt, vaikka ne olivatkin vähän kirpeitä. 

Puolivälissä matkaa pysähdyimme evästauolle, sehän on jokaisen retken paras osuus. Sytytimme nuotion ja kaivoimme repusta täytettyjä sämpylöitä, croissanteja, smoothieta, valmiiksi pilkottuja vihanneksia, banaanikakkua ja termostaatissa kuumana pysynyttä vihreää teetä. Taukopaikka sijaitsi pienen järven rannalla ja maisemat olivat kuvankauniit. Me hätistelimme eväiden ympärillä pörrääviä nälkäisiä ampiaisia kauemmas ja Luka leikki syönnin lomassa kepeillä ja muilla luonnosta löytämillään hauskoilla leluilla. Järvi olisi poikaa kiinnostanut, koiraa ei niinkään vaikka yritimme houkutella sitä pulahtamaan uimaan. Pian vatsat olivat täynnä ja matka sai taas jatkua. Luka otti pienet ruokatorkut kantorepussa ja me tallustelimme hiljakseen ja onnellisina reittiä eteenpäin. Välillä leikitellen ajatuksella siitä, että muuttaisi jonnekin pieneen kylään metsän keskelle, jossa tällainen olisi arkipäivää. Onneksi Tampereelta ja sen lähistöltä löytyy kuitenkin monta tällaista pakopaikkaa, jonne voi päiväksi kadota pois kaupunkiarjen kiireestä ja melusta.

xoxo Nelli

7 kommenttia

  1. Kuulostaa aivan täydelliseltä päivältä ja kuvasi ovat tosi kauniita :) Ihanaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Voi, mäkin haaveilen tällaisesta samoilusta! Syksy olisikin hyvää aikaa tarttua tuumasta toimeen. Kauniit maisemat teidän reitin varrella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! :) Oli kyllä tosi kiva reissu, ja nimenomaan syksy on hyvä aika tällaiseen, luonto on niin kaunis <3

      Poista
  3. Voi kun meidänkin lähellä olisi joku noin ihana retkeilypaikka. Meidän perhe olisi siellä jatkuvasti.

    VastaaPoista
  4. Voi kun meidänkin lähellä olisi joku noin ihana retkeilypaikka. Meidän perhe olisi siellä jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on kyllä onnekas kun Tampereen suunnalla on niin paljon ihania luontopaikkoja :)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.