Koiramäki











Alkusyksy on hauskaa aikaa. Välillä sataa vettä monta päivää putkeen, välillä sitten taas on näitä tällaisia päiviä, kuin vaikkapa eilen oli. Kun yhtäkkiä tuntuu siltä, ettei se kesä olisi koskaan lähtenytkään pois. Ja toisaalta: kun aurinko paistaa taas niin lämpimästi, että on melkein jo ehtinyt unohtaa miltä se tuntuu. Ja päällä on ihan liikaa vaatetta, kun on tottunut jo syksyn neuleisiin ja farkkuihin, että paljaat sääret ja mekko päällä tuntuu kaukaiselta muistolta vain.

Viikon sääennusteissa eilinen oli pitkästä aikaa sellainen päivä, kun ei oltu luvattu yhtäkään sadepisaraa, vaan taivaan täydeltä auringonpaistetta. Mä olen pitkään halunnut käydä Särkänniemen Koiramäessä (olivathan Mauri Kunnaksen kirjat lapsuuteni lemppareita!), mutta ei olla oikein raaskittu, kun normaalisti sisäänpääsy aikuiselta on 15 euroa, eikä 1-vuotias ehkä saa paikasta vielä irti ihan koko sen kolmenkympin edestä. Nyt Koiramäkeen pääsee kuitenkin 3.9. asti puoleen hintaan, joten me päätettiin ottaa ihanasta säästä kaikki irti ja suunnattiin iltapäivällä Särkänniemeen. Koiramäessä oli tosi vähän vierailijoita, joten saatiin kierrellä rauhassa. Oli kivaa, kun missään ei ollut tungosta ja Luka sai leikkiä ja tutkia paikkoja ihan rauhassa. Mun mielestä paikka oli satumaisen hieno! Luka pitää kovasti eläimistä ja niissä riittikin ihmeteltävää. Parhaita olivat aasit, ponit, muuli ja hevoset, tietysti. Myös suloiset pienet koiranpennut herättivät taaperossa ihastusta ja hilpeyttä, kun ne leikkivät pallon kanssa ja painivat keskenään hampaat irvessä. Lampaat ei olleetkaan ihan niin kivoja: yksi niistä määkäisi aivan yllättäen Lukan takana ja säikäytti pienen pahanpäiväisesti. Äidin syli, sitten keinumaan hauskaan kiikkulautaan, ja äkkiä mokoma oli jo unohdettu. 

Eilen oli tosi onnellinen olo. Nautin kovasti taaperon kanssa touhuamisesta, tuntuu kivalta kun hän ymmärtää jatkuvasti asioista enemmän ja pystytään tekemään jo vaikka mitä yhdessä. Sen sijaan että istuisi vain rattaiden kyydissä, niin Luka kulkee itse minne huvittaa ja tutkii reippaana ja uteliaana paikkoja. Hän osoittelee eläimiä ja tietää jo, mitä aika moni niistä sanoo. Hän ottaa väriliidun pieneen kouraansa ja taiteilee maailman upeimman taideteoksen - siis ainakin jos äidiltä kysytään. Hän harjaa leikkitallissa olevaa leikkihevosta ja syöttää sille leikkiomenaa. Äidin sydän ihan pakahtuu. Tuntuu niin hassulta, että se meidän pikkuvauva on oikeastaan jo tuollainen aika iso tyyppi. 

xoxo Nelli

10 kommenttia

  1. Aww nayttaa ihanalta! Mauri Kunnas <3

    VastaaPoista
  2. voi, tuonne mäkin haluan joku kerta mennä meidän taaperon kanssa. Olen useammasta blogista lukenut/nähnyt kuvia sieltä ja näyttää niin ihanalta. Josko vaikka ensi kesänä ehtisi :)

    VastaaPoista
  3. Tuo Koiramäki on niin ihana paikka, varsinkin perheen pienimmille ja sitten meille vanhemmille. :) Tänä kesänä tuli käytyä kahdesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oli kyllä tosi ihana, ja ylitti odotukset!

      Poista
  4. Ihanat kuvat ja teksti! Millä kameralla kuvaat, on niin kaunis valo kuvissa vai onko jälkikäteen lisätty? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) mulla on (nimihirviö) olympus om-d e-m10 mark ii !

      Poista
  5. Ihana koiramäki. Vielä ei oo vaan keretty käymään mutta kaippa me vielä tässä ehitään :)

    http://valkoinenhaave.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ehditte! :) Oli kyllä tosi kiva paikka.

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.