Ajatuksia blogista ja syksystä








Tuntuu hassulta, että Suomessa oli vielä täysi kesä päällä silloin kun lähdettiin Puolaan. Muistan, kuinka hikoiltiin matkalla kotoa rautatieasemalle; olin pukenut ihan liikaa päälle koska ajattelin, että lentokoneessa tulee ilmastoinnin takia kuitenkin kylmä. Mielikin oli vielä täydellisen kesäinen. Kun sitten kolme viikkoa myöhemmin palattiin takaisin, oli ilmassa jo syksy. Vaikka aurinko paistaisi ja päivät olisivat vielä lämpöisiä, niin silti sen huomaa. Tuntee. Tuuli liikuttaa puiden oksia eri tavalla ja valoissa ja varjoissa on jotain uutta, sellaista mitä ei vielä muutama viikko sitten ollut.

Rakastan kesää, mutta silti joka vuosi näihin aikoihin huomaan jälleen kerran toteavani, että syksy on se minun lempivuodenaikani. Kun syksy saapuu, tuntuu siltä kun saisi pitkän ja lämpimän halauksen kauan poissa olleelta rakkaalta ystävältä. Syksyssä on jotain turvallisen tuttua ja silti uutta ja jännittävää. Jotain kotoisaa, kaunista ja raikasta. Huolettoman kesän jälkeen tuntuu mukavalta palata takaisin rutiineihin ja toisaalta useimmiten aloittaa myös jotain uutta, ehkä uusi koulu tai harrastus. Harmittelin pitkään sitä, etten päässyt tänä vuonna hakemaani kouluun, mutta toisaalta olen myös kiitollinen ja onnekas, että mulla on mahdollisuus olla vielä Lukan kanssa kotona. Kaikkea ehtii vielä, mutta näitä hetkiä ei saa takaisin enää myöhemmin. Me aiotaan Lukan kanssa mennä taaperojumppaan sekä muskariin, ja itse aion jatkaa puolan opiskelua työväenopistossa. Olen nyt yli vuoden elellyt aika tiiviisti tässä äitimaailmassani, joten tuntuu kivalta saada itselleenkin jokin sellainen harrastus, joka ei liity millään tavalla lapsiin. En tiedä, onko syksyllä vielä jotain muutakin takataskussaan meitä varten, mutta tällä hetkellä ainakin kaikki edessä oleva tuntuu aika hyvältä.

Blogimaailma tuntuu usein hiljentyvän kesäaikaan, ja niin kävi myös tässäkin blogissa. Vaikka kesällä valoa ja inspiraatiota kuvien ottamiseen riittäisikin, niin sitten taas sen lyhyen vuodenajan haluaa käyttää kaikkeen muuhun kuin koneella istumiseen. Aika moni on myös siirtynyt bloggaamisesta vloggaamiseen, tai sitten lopettanut kokonaan. Täytyy myöntää, että itsekin sitä on pyöritellyt mielessä paljon ajatuksia oman blogin jatkon suhteen. Perustin blogin alunperin paikaksi, johon voisin purkaa omia raskaus- ja vauvajuttujani. Kun tulin raskaaksi, ei ystäväpiirissäni vielä ollut juurikaan muita äitejä, joten tunsin olevani aika yksin asian kanssa. Blogin avulla sain kaipaamaani vertaistukea ja pääsin uppoutumaan tähän ennestään itselleni niin kovin vieraaseen äitimaailmaan. Olen ollut onnekas, että blogillani, vaikka se ei mikään suurensuuri olekaan, on aina ollut ihania lukijoita, jotka ovat jaksaneet kommentoida juttujani ja elää mukanani tässä matkassani! Raskausaikana ja Lukan ollessa ihan pieni, aikaa bloggaamiselle oli myös ihan eri tavalla kuin nyt. Muistan ne tuntien mittaiset imetysmaratonit sohvalla, kun kirjoitin yhdellä kädellä postauksia ipadille vauvan syödessä ja torkkuessa rinnalla. Nykyään Luka nukkuu yleensä yhdet päiväunet, joten sitä omaa aikaa ei päivisin juuri ole eikä iltaisinkaan jaksa valvoa kovin myöhään, kun tietää että aamulla herätään kuitenkin taas niin aikaisin. Lukan kasvaessa tuntuu myös siltä, ettei enää halua kertoa enää ihan niin yksityiskohtaisesti hänen asioistaan, joten välillä on vaikea päättää, mitä blogiin muutenkaan enää jakaa. 

Blogi on ollut itselleni pitkään rakas ja mieleinen harrastus, joten vaikka aikaa sille ei enää olekaan samalla tavalla kuin ennen, niin lopettaminenkaan ei ole tuntunut vielä oikealta ratkaisulta. Ja mitä vloggaamiseen tulee, niin siihen en aio ryhtyä sillä en tunne oloani luontevaksi videokameran edessä. Yksi syy siihen, miksi haluan blogin pitämistä jatkaa on se, että sen myötä tulee ottaneeksi paljon enemmän valokuvia kuin ehkä muuten. Olen huomannut monta kertaa, että jos olen pitänyt taukoa blogista, niin valokuvaan aina silloin paljon vähemmän. Vaikka vain murto-osa kaikista kuvista edes päätyy blogiin asti - suurin osa niistä jää muistoiksi meidän omiin albumeihin, mutta silti jotenki blogi inspiroi ja muistuttaa ottamaan enemmän kuvia. Eikä ainoastaan silloin kun tapahtuu jotain erityistä, vaan myös ihan arkenakin - ja juuri ne ovatkin niitä parhaita kuvia omasta mielestäni. En ehkä ole mikään huipputaitava valokuvaaja, mutta haluan ikuistaa tätä meidän epätäydellisen täydellistä elämäämme tässä ainutlaatuisessa ajassa, sellaisena kuin se on, vaikka sitten vähän tärähtäneenä tai ylivalottuneenakin. Ja kirjoittaa ylös ajatuksia näistä päivistä, jotta muistaisin ne vielä myöhemminkin.

Siksi olen päättänyt, että tästä eteenpäin aion tässä blogissa keskittyä enemmän juuri niihin kuviin, hetkiin ja fiiliksiin, jotka minusta ovat muistamisen arvoisia. Rakastan kirjoittamista, mutta en ehkä kuitenkaan niinkään eri lastenvaunujen arvioimista tai kovin informatiivisten tekstien laatimista. En sano, etteikö sellaisiakin voisi aina silloin tällöin vielä tulla (esimerkiksi pari sellaista diabetekseen liittyvää postausta on tässä syksyllä luvassa...), mutta enimmäkseen kaipaan nyt sellaista paikkaa, joka voisi toimia vähän kuin visuaalisena päiväkirjanani. Saa nähdä, mihin suuntaan tämä tästä nyt kehittyy, mutta joka tapauksessa toivon että teitä ihania lukijoita siellä kiinnostaa meidän jutut jatkossakin! Ja hei. Kertokaa, mitä teille ja teidän syksyynne kuuluu! Olisi kiva kuulla myös teistä.

(Ps. Vaihdoin myös blogin ulkoasua tähän "uuteen käyttötarkoitukseen"  sopivammaksi ja selkeämmäksi, mutta pientä hienosäätöä se vielä kaipaa. Joten älkää ihmetelkö, jos huomaatte täällä jotain omituista!)

xoxo Nelli

10 kommenttia

  1. Täällä ainakin jäädään seuraamaan teidän juttuja.♥
    Meidän alkavaan syksyyn kuuluu hyvää. Esikoinen aloitti viidennen luokan, Lumi ensimmäisen ja Matias suuntasi esikouluun. Ainolla alkaa viikon kuluttua kerho, joka on joka maanantai. Aika hiljaista on kotona ollut ja ihan kiva viettää aikaa vain kahden pienemmän kanssa. :) Itse taas tekisi mieli aloittaa jokin harrastus, mutten ole vielä keksinyt mitä se jokin olisi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! <3
      Kivalta ja jännittävältä kuulostaa myös teidän syksy!

      Poista
  2. Oi blogi ja syksy suunnitelmat kuulostavat hyviltä! Mä tykkään myös siitä, kun blogin takia tulee kuvattua niin paljon. On myös hauskaa, kun selaa omia postauksia taaksepäin ja muistaa, että ainiin tuollakin me käytiin ja tolta musta tuntui silloin. Ilman blogia moni pikkuasia olisi jo unohtunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mustakin on kiva palata omiin vanhoihin postauksiin. Vaikka välillä blogi ottaa päähän niin kyllä sitä vaan on onnellinenkin siitä että on kirjoittanut näitä asioita muistiin :)

      Poista
  3. Satunnainen lukija täällä hei! Ihanaa ettet lähde vloggaamaan! Ei niissä toki mitään vikaa, mutta lukeminen on mun juttu :) meidän perheen syksy alkoi uuteen, taapero+vauva-arkeen opetellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tykkään enemmän lukea kuin katsoa videoita! Ja hei kiva kun jätit kommentin niin pääsin tutustumaan sunkin blogiin :)

      Poista
  4. Sun blogi on ollut pitkään yksi suosikeistani, klikkaan aina auki kun huomaan uuden postauksen, vaikken aina kommentoisikaan ❤️ Joten olen iloinen, ettet ole lopettamassa 😊 Olen aina myös tykännyt sun kuvista, niissä on ihanaa tunnelmaa!

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla kuulumisia ja kiva että niitä saa lukea jatkossakin! :) Mäkin huomaan jo syksyn ilmasta, mutta elättelen silti toiveita, että vielä syyskuullekin riittäisi lämpöä... Mekin jatketaan muskarissa ja itse aion mennä kamerankäytön kurssille, kivaa saada jotain ihan omaakin tekemistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että lämpimiäkin päiviä vielä riittäisi :) Kivalta kuulostaa toi kamerakurssi!

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.