Kesä ja kärpäset - sekä yksi rasavilli riiviö


Juu, on ollut vähän kaikenlaista, minkä johdosta tietokone on pysynyt visusti kiinni viimeiset  noin kymmenen päivää. Tai ei edes varsinaisesti mitään sen kummempaa, koska Kamilin kesäloma alkaa vasta ensi viikolla, joten minun ja Lukan arki nyt on ollut aika samanlaista kuin ennenkin. Mutta tiedättehän: kesä. Se on täällä, sateineen kaikkineen, mutta onneksi myös pitkine valoisine iltoineen ja ihanan lämpöisine päivineen. Kun kaikki tuntuu ainakin sata kertaa helpommalta ja kevyemmältä kuin talvella. Kun ei malta mennä ajoissa nukkumaan vaikka tietää, että lapsi herää taas aamulla ihan luvattoman aikaisin. Kun on täynnä itikanpuremia ja mustelmia tietämättä, mistä ne edes ovat tulleet. Kun tekee kaikkea spontaania ja hassua eikä mieti ajankulua tai viikonpäiviä - koska kesä

Niinpä en oikein ole malttanut blogata, vaikka se mielessä usein onkin. Yritin miettiä, että mitä kaikkea me ollaan tässä edes tehty, jotta voisin sanoa että minulla on teille jotain hauskaa kerrottavaa. Viime viikonloppuna tehtiin yhden yön reissu pääkaupunkiseudulle viettämään ystävän ihania kihlajaisia ja tallustelemaan Helsingin sateisilla kaduilla. Muuten ollaan lähinnä tehty pyöräretkiä, syöty mansikoita, nähty kavereita, käyty mahdollisimman monessa eri leikkipuistossa meidän lähistöllä (ja niitä on paljon!), oltu vaan. Mulla on kesäfiilis, mutta ei vielä lomafiilis. Vaikka kotona olenkin, niin ei se tunnu millään tavalla lomalta, kun mies on vielä töissä. Onneksi enää muutama hassu päivä, ja sitten ensi maanantaina me lennetään Puolaan! Odotan tuota reissua niin paljon, ollaan siellä melkein kolme viikkoa ja on kyllä niin ihana päästä hetkeksi pois kotoa ja näistä ympyröistä. Sinne toiseen kotiin.






Kesäjuttujen lisäksi tietokonetta ei ole oikein jaksanut avata myöskään siitä syystä, että meidän sydänkäpysestä on kuoriutunut varsinainen riiviö. Energinenhän tuo on ollut aina, mutta nyt sekin on tuntunut nousseen ihan uusiin sfääreihin. Eilen meillä oli ensimmäistä lastaan odottava ystäväpariskunta kylässä, ja käynnissä oli kyllä sellainen Lukashow että toivon, etteivät tulevat vanhemmat siitä ainakaan ihan älyttömästi säikähtäneet! Koko ajan on vain kauhea touhotus päällä. Siis sellainen, ettei tätä meininkiä täällä oikein pysty edes kuvailemaan, se on koettava itse. Onneksi on kesä, niin uloslähteminen on niin helppoa ja siellä sitä energiaa saa purettua paljon paremmin kuin täällä sisätiloissa. Luka kiipeilee, juoksee, avaa ja tyhjentää kaikki mahdolliset laatikot ja kaapit, kokeilee rajojaan, ei juuri malta pysähtyä aloilleen. Kun viettää päivän tämän minityypin kanssa, niin illalla olo on kuin kaikkensa antaneella eikä sitä enää oikein jaksa tehdä muuta, kuin heittää jalat kohti kattoa. Onneksi oma lapsi on kuitenkin myös niin ihana ja rakas, että kyllä tätä jaksaa. Ja tylsää meillä ei ainakaan ehdi olemaan! Silti olen kyllä ihan mielissäni siitä pian koittavasta lomasta, jolloin saan ehkä itsekin vähän hengähtää, kun siellä Puolassa niitä innokkaita apukäsiä riittää. 

Siinäpä siis syitä tähän pieneen radiohiljaisuuteen! Yritän bloggailla kuulumisia myös sieltä Puolasta, mutta tällä hetkellä meidän touhuja voi seurailla enemmän reaaliajassa instagramin ja snapchatin puolelta. Molemmissa nimimerkki on se tuttu nellikochanie.

xoxo Nelli

6 kommenttia

  1. Kuulostaa niin tutulta tuo bloggaamattomuus. Ei jotenkaan jaksahuvita ja syy siihen on juurikin tämä kesä. On sitä muutakin tekemistä kuin istua koneella. Mutta sitten syksyllä kun on pimeetä ja märkää niin voi hyvin mielin taas uppoutua blogin pariin :D Mukavaa kesää teille ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! Ja kiitos samoin sinne, vähän myöhässä, mutta jospa sitä kesää oisi vielä hetki jäljellä! <3

      Poista
  2. Voi minä niin tiedän tunteen!Täällä toinen samanmoinen vilpertti viilettää...Ja ihanan taaperon jäätävällä tahdolla varustettuna.Isoveljensä tahtoo jäädä liian vähälle huomiolle kun tämä kaveri vie äitistä mehut ja ajan..Mutta samalla myös huomaan kokoajan piirteitä siitä että hänestä on tulossa'iso'poika..ja ihana hän on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaikka välillä on vähän haastavaa pysyä perässä, niin silti ihana seurata toisen kasvua <3

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.