Siis voi ei. Muistatteko, kun hän joskus oli noin kertakaikkisen pieni? Minä kyllä muistan, vaikka siitä tuntuukin melkein olevan jo kokonainen ikuisuus. Ja vaikka kännykkä harva se päivä herjaa muistikapasiteetin olevan melkein täynnä, niin on kuvia, joita ei vain voi sieltä poistaa. Ei, vaikka siirtäisi ne ensin talteen tietokoneelle: puhelimessa on oltava tallessa liuta tällaisia maailmankaikkeuden söpöimpiä vauvakuvia äkillisen vauvankaipuun tai nostalgiapuuskan iskiessä. Niitä sitten tuijotellaan silmät sydäminä, syvään huokaillen. Minun vauva! Ja koska sitä vauvantuoksua ei voi purkittaa, niin onneksi hetkiä voi ikuistaa. Näitä kuvia katsellessa on aika hassua ajatella, että meillä asuu jo yksivuotias taapero! Että joskus hänenkin kanssaan päivät olivat sitä, että istuttiin vain tuntikausia sohvalla; vauva ruokaillen, minä häntä siinä ihmetellen ja ihastellen. Nyt ei istuta aloillaan viittä sekuntia kauempaa, miten suuri muutos voikaan vuodessa tapahtua. Tavallaan yksi vuosi on kovin lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta äidille ja vauvalle se on pitkä ja mullistava. Onnellisia aikoja joka tapauksessa, nyt ja silloin

xoxo Nelli

Voihan vauva!

torstai 30. kesäkuuta 2016






Siis voi ei. Muistatteko, kun hän joskus oli noin kertakaikkisen pieni? Minä kyllä muistan, vaikka siitä tuntuukin melkein olevan jo kokonainen ikuisuus. Ja vaikka kännykkä harva se päivä herjaa muistikapasiteetin olevan melkein täynnä, niin on kuvia, joita ei vain voi sieltä poistaa. Ei, vaikka siirtäisi ne ensin talteen tietokoneelle: puhelimessa on oltava tallessa liuta tällaisia maailmankaikkeuden söpöimpiä vauvakuvia äkillisen vauvankaipuun tai nostalgiapuuskan iskiessä. Niitä sitten tuijotellaan silmät sydäminä, syvään huokaillen. Minun vauva! Ja koska sitä vauvantuoksua ei voi purkittaa, niin onneksi hetkiä voi ikuistaa. Näitä kuvia katsellessa on aika hassua ajatella, että meillä asuu jo yksivuotias taapero! Että joskus hänenkin kanssaan päivät olivat sitä, että istuttiin vain tuntikausia sohvalla; vauva ruokaillen, minä häntä siinä ihmetellen ja ihastellen. Nyt ei istuta aloillaan viittä sekuntia kauempaa, miten suuri muutos voikaan vuodessa tapahtua. Tavallaan yksi vuosi on kovin lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta äidille ja vauvalle se on pitkä ja mullistava. Onnellisia aikoja joka tapauksessa, nyt ja silloin

xoxo Nelli



Ostin tämän kuvissa näkyvän mekon jo joskus talvella sana hellemekko mielessäni, ja nyt juhannuksena yhtenä melkein helteisenä päivänä minä sitten puin sen ensimmäistä kertaa ylleni. Talven pimeydessä ihastuin ennen kaikkea mekon pirteisiin väreihin (jotka luonnossa ovat kirkkaammat kuin näissä kuvissa) enkä silloin ajatellut väriyhdistelmästä mitään sen kummempaa. Mutta nyt! Instant amppari-vibes, check. Siis tiedättehän, ne Pirkan kelta-pinkkiraidalliset Amppari-mehujäät, joita jokainen on ihan varmasti ainakin lapsuuden kesissään syönyt. Mekko on Marimekkoa ja aloin miettiä, onkohan se saanut inspiraationsa tuosta mehujäästä tai kenties toisinpäin? Vaikka miten päin olisin, en vain enää saa tuota mielleyhtymää pois päästäni. Mekon kuosin nimi on oikeasti Aallokko, mutta minulle tämä taitaa olla nyt ikuisesti Amppari.



Niin tai näin, viihdyin kuumana kesäpäivänä rennossa mekossani varsin hyvin. Ja varsinainen kesäolo tuosta viikonlopusta kyllä muutenkin jäi. Tällä hetkellä katselen kuinka ulkona tuuli riepottelee puiden oksia ja mietin, nouseeko myrsky. Luka nukkuu päiväunia jo toista tuntia ja tunnelma meillä on aika raukea. Ajattelin, että ihanan juhannuksen jälkeen arkeenpaluu tuntuisi tympeämmältä, mutta taisinkin vain saada siitä niin paljon positiivista energiaa, että ei tunnu missään! Ollaan oltu maanantaita lukuunottamatta tämä alkuviikko ihan vain kahdestaan Lukan kanssa ilman sen kummempia suunnitelmia, mutta se ei olekaan ollut lainkaan pitkästyttävää vaan oikeastaan vain tosi kivaa. Ollaan touhuttu kaikenlaista ja voi että, kun tuo minun pieni poikani alkaa olla jo niin hauskaa seuraa! Ajoittain ehkä vähän rasittavaakin, sen myönnän: hänellä on nyt kova kiipeilyvaihe päällä ja jatkuvasti saa olla varuillaan, ja sen lisäksi myös oma tahto on välillä melkoinen. Välillä äidille suututaan ties mistä, mutta onneksi pikkuinen yleensä myös unohtaa kiukkunsa aika nopeasti eikä voi olla nauramatta äidin hassutuksille. Mutta ihan hyvin me pärjätään, vaikka Kamilillakin on tällä hetkellä paljon hommaa töissä ja päivät venyvät välillä aika pitkiksi. Sitä paitsi loppuviikosta on tulossa todella kiva! Huomenna saan pitkästä aikaa kylään Australiaan muuttaneen ystäväni jonka olen viimeksi nähnyt aika lailla tasan vuosi sitten, perjantaina näen erästä toista kauempana asuvaa kaveria ja lauantaina tanssitaan lapsuudenystäväni häitä. Maalaismaisemissa, kuulemma paljain jaloin. Aika ihanaa.

xoxo Nelli

Mekko kuin mehujää

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016




Ostin tämän kuvissa näkyvän mekon jo joskus talvella sana hellemekko mielessäni, ja nyt juhannuksena yhtenä melkein helteisenä päivänä minä sitten puin sen ensimmäistä kertaa ylleni. Talven pimeydessä ihastuin ennen kaikkea mekon pirteisiin väreihin (jotka luonnossa ovat kirkkaammat kuin näissä kuvissa) enkä silloin ajatellut väriyhdistelmästä mitään sen kummempaa. Mutta nyt! Instant amppari-vibes, check. Siis tiedättehän, ne Pirkan kelta-pinkkiraidalliset Amppari-mehujäät, joita jokainen on ihan varmasti ainakin lapsuuden kesissään syönyt. Mekko on Marimekkoa ja aloin miettiä, onkohan se saanut inspiraationsa tuosta mehujäästä tai kenties toisinpäin? Vaikka miten päin olisin, en vain enää saa tuota mielleyhtymää pois päästäni. Mekon kuosin nimi on oikeasti Aallokko, mutta minulle tämä taitaa olla nyt ikuisesti Amppari.



Niin tai näin, viihdyin kuumana kesäpäivänä rennossa mekossani varsin hyvin. Ja varsinainen kesäolo tuosta viikonlopusta kyllä muutenkin jäi. Tällä hetkellä katselen kuinka ulkona tuuli riepottelee puiden oksia ja mietin, nouseeko myrsky. Luka nukkuu päiväunia jo toista tuntia ja tunnelma meillä on aika raukea. Ajattelin, että ihanan juhannuksen jälkeen arkeenpaluu tuntuisi tympeämmältä, mutta taisinkin vain saada siitä niin paljon positiivista energiaa, että ei tunnu missään! Ollaan oltu maanantaita lukuunottamatta tämä alkuviikko ihan vain kahdestaan Lukan kanssa ilman sen kummempia suunnitelmia, mutta se ei olekaan ollut lainkaan pitkästyttävää vaan oikeastaan vain tosi kivaa. Ollaan touhuttu kaikenlaista ja voi että, kun tuo minun pieni poikani alkaa olla jo niin hauskaa seuraa! Ajoittain ehkä vähän rasittavaakin, sen myönnän: hänellä on nyt kova kiipeilyvaihe päällä ja jatkuvasti saa olla varuillaan, ja sen lisäksi myös oma tahto on välillä melkoinen. Välillä äidille suututaan ties mistä, mutta onneksi pikkuinen yleensä myös unohtaa kiukkunsa aika nopeasti eikä voi olla nauramatta äidin hassutuksille. Mutta ihan hyvin me pärjätään, vaikka Kamilillakin on tällä hetkellä paljon hommaa töissä ja päivät venyvät välillä aika pitkiksi. Sitä paitsi loppuviikosta on tulossa todella kiva! Huomenna saan pitkästä aikaa kylään Australiaan muuttaneen ystäväni jonka olen viimeksi nähnyt aika lailla tasan vuosi sitten, perjantaina näen erästä toista kauempana asuvaa kaveria ja lauantaina tanssitaan lapsuudenystäväni häitä. Maalaismaisemissa, kuulemma paljain jaloin. Aika ihanaa.

xoxo Nelli










Keskikesän juhla, se on nyt onnellisesti takanapäin. Vietimme juhannusta perinteisesti kaupungissa, mikä sopi ainakin itselleni vallan hyvin. Meidän perheellä kun ei esimerkiksi ole koskaan ollut omaa mökkiä, niin mun juhannukseen ei myöskään ole ikinä sellainen perinteinen mökkeily kuulunut enkä sellaista siten oikein osaa kaivatakaan. Mun mielestä on oikeastaan vain hauskaa, miten autioksi koko kaupunki muuttuu muutaman päivän ajaksi, vaikka nykyään löytyy kyllä myös ihan kivasti tekemistä meille cityjuhannuksen viettäjillekin. Juhannuksella ei varsinaisesti ole mulle kuitenkaan sen suurempaa merkitystä, mutta nautin kyllä pitkästä viikonlopusta ja rennosti vietetystä ajasta hiljaisessa kaupungissa. Tuntuu, etten oikein edes muista mitä ollaan aikaisempina vuosina juhannuksena tehty. Paitsi viime vuonna: se vietetiin Lukan kanssa osastolla sairaalassa miettien, milloin oikein saadaan vauva kotiin ja se oli kyllä omalla tavallaan varsin ikimuistoinen juhannus. Tänä vuonna onneksi saatiin kuitenkin olla vähän iloisemmissa tunnelmissa ja aika ihana juhannus meillä sitten olikin.













Tässä on 19 kuvaa meidän juhannuksesta. Tehtiin paljon kaikenlaista kun kerrankin oli aikaa kaikkeen, mutta silti olo oli myös levännyt ja rento. Tai ehkä juuri siksi, kun ei ollut kiire mihinkään. Oltiin melkein kaikki valveillaoloaika ulkona, koska kerrankin oli juhannus jolloin ei satanut. Käytiin katsomassa juhannuskokkoa Särkänniemessä ja pelattiin minigolfia ja mölkkyä. Seikkailtiin, syötiin jäätelöä, ei välitetty nukkumaanmenoajoista ihan samalla tavalla kuin tavallisena arkena. Yksi meistä kävi uimassakin. Välillä oli melkein helle ja mulle iski niin täydellinen kesälomafiilis. Tiedättehän, sellainen huoleton ja hymyilyttävä. Tänään taas sataa, mutta ei se haittaa. Mä uskon, että tästä se kesä vasta kunnolla alkaa.

Viettikö kukaan teistä kaupunkijuhannusta?

xoxo Nelli

Cityjuhannus

maanantai 27. kesäkuuta 2016











Keskikesän juhla, se on nyt onnellisesti takanapäin. Vietimme juhannusta perinteisesti kaupungissa, mikä sopi ainakin itselleni vallan hyvin. Meidän perheellä kun ei esimerkiksi ole koskaan ollut omaa mökkiä, niin mun juhannukseen ei myöskään ole ikinä sellainen perinteinen mökkeily kuulunut enkä sellaista siten oikein osaa kaivatakaan. Mun mielestä on oikeastaan vain hauskaa, miten autioksi koko kaupunki muuttuu muutaman päivän ajaksi, vaikka nykyään löytyy kyllä myös ihan kivasti tekemistä meille cityjuhannuksen viettäjillekin. Juhannuksella ei varsinaisesti ole mulle kuitenkaan sen suurempaa merkitystä, mutta nautin kyllä pitkästä viikonlopusta ja rennosti vietetystä ajasta hiljaisessa kaupungissa. Tuntuu, etten oikein edes muista mitä ollaan aikaisempina vuosina juhannuksena tehty. Paitsi viime vuonna: se vietetiin Lukan kanssa osastolla sairaalassa miettien, milloin oikein saadaan vauva kotiin ja se oli kyllä omalla tavallaan varsin ikimuistoinen juhannus. Tänä vuonna onneksi saatiin kuitenkin olla vähän iloisemmissa tunnelmissa ja aika ihana juhannus meillä sitten olikin.













Tässä on 19 kuvaa meidän juhannuksesta. Tehtiin paljon kaikenlaista kun kerrankin oli aikaa kaikkeen, mutta silti olo oli myös levännyt ja rento. Tai ehkä juuri siksi, kun ei ollut kiire mihinkään. Oltiin melkein kaikki valveillaoloaika ulkona, koska kerrankin oli juhannus jolloin ei satanut. Käytiin katsomassa juhannuskokkoa Särkänniemessä ja pelattiin minigolfia ja mölkkyä. Seikkailtiin, syötiin jäätelöä, ei välitetty nukkumaanmenoajoista ihan samalla tavalla kuin tavallisena arkena. Yksi meistä kävi uimassakin. Välillä oli melkein helle ja mulle iski niin täydellinen kesälomafiilis. Tiedättehän, sellainen huoleton ja hymyilyttävä. Tänään taas sataa, mutta ei se haittaa. Mä uskon, että tästä se kesä vasta kunnolla alkaa.

Viettikö kukaan teistä kaupunkijuhannusta?

xoxo Nelli




Lukan yksivuotissynttäreitä juhlittiin jo kaksi viikkoa sitten, mutta pienten teknisten ongelmien vuoksi en ole päässyt tekemään postausta niistä ennen kuin nyt. Synttärit olivat kuitenkin ainakin meidän mielestä tosi onnistuneet ja päivä oli vauhdikas mutta ihana, kun niin moni ystävä pääsi paikalle, joten ihan mieluusti tässä itsekin kyllä palaa hetkeksi takaisin noihin muutaman viikon takaisiin tunnelmiin! Meille sattui pieni kamerakatastrofi juuri pari päivää ennen synttäreitä, mutta onneksi vieraiden joukosta löytyi yksi taitava kuvaaja, joka sai ikuistettua meille tunnelmia Lukan tärkeästä päivästä. Suurin osa tämän postauksen kuvista on siis Kamilin ystävän Mohammed Ismailin käsialaa, suuri kiitos hänelle! Kannattaa muuten ehdottomasti käydä kurkkaamassa myös Mohammedin omat kotisivut, sieltä löytyy paljon upeita kuvia. Muutama hassu kuva tuli itsekin napattua synttäreiden vilskeessä, mutta olipas kyllä vain aika kivaa kun sai itse keskittyä juhlien emännöimiseen jonkun muun hoitaessa kerrankin sen kuvauspuolen!

Lukan synttäreitä oli juhlimassa reippaat parikymmentä henkeä, niin aikuisia kuin lapsiakin. Välillä meininki äityikin aika villiksi, kun noin kymmenen 0-6 - vuotiasta pisti parastaan, mutta pääasia että kaikilla oli hauskaa! Ja saipahan samalla ehkä vähän esimakua siitä, minkälaisia ne tulevien vuosien kaverisynttärit tulevat olemaan... Noh, onneksi näitä juhlitaan vain kerran vuodessa!











Lukan synttäreiden teemana oli lastenkirja Where the wild things are, eli suomeksi Hassut hurjat hirviöt. Tykkään järjestää juhlia ja varsinkin teemallisia sellaisia, ja vaikka Luka ei mistään teemoista vielä osaakaan välittää, niin minusta oli hauska panostaa esimerkiksi koristeluihin muutenkin, kuin puhaltamalla pari ilmapalloa. Mitenkään överiksi ei mielestäni kuitenkaan vedetty, mutta teema näkyi ainakin vieraille lähetetyissä kutsuissa, koristeluissa sekä tarjoiluissa. Juhlien teemavärit olivat vihreä ja keltainen, sillä kirjassakin seikkaillaan mielikuvituksellisessa viidakossa/metsässä. Paperikoristeet hankittiin pääasiassa Tigerista ja kirjan hahmojen kuvia printattiin netistä. Aika pienellä panostuksella siis mentiin, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin oikein kiva! Itse juhlin Marimekon secondhand-mekossani, joka ainakin helmansa puolesta sopi sekin teemaväreihin, haha! Lukan synttärivaatteista puolestaan kirjoittelin tarkemmin tässä postauksessa. T-paitaan kirjoitin kangasväreillä takapuolelle Lukan nimen ja etupuolelle "wild one". Ja aika villi tapaushan tuo meidän yksivuotias onkin!







Tällä kertaa pääsin itse myös tarjoilujen suhteen tosi helpolla! Kamil nimittäin teki kakut ja muut leipomukset työpaikallaan yhdessä työkaverinsa Jennin kanssa. Kakuista tulikin paitsi superherkullisia, myös ihan naurettavan hienoja! Jennin muita leipomuksia voi ihailla hänen instagramissaan @jonoshka. Jenni muuten on töissä Tampereen Kauppahallin Ohana Lei'pomossa, joten siellä kannattaa myös käydä paikan päällä maistelemassa taitavan leipurin herkkuja. Pöydän näyttävin kakku oli kyllä ehdottomasti tuo puunkannon näköinen kaksikerroksinen tiramisukakku sokerimassakruunulla, ja sen lisäksi tarjolla oli myös perinteinen marjakermakakku sekä juustokakku. Lisäksi pöydästä löytyi suolaisia täytettyjä kroisantteja, ruissipsejä punasipuli-rucola-paprika-levitteellä, mantelikeksejä, vaahtokarkkeja, vesimeloni-hedelmäsalaatti sekä maissinaksuja porukan pienimmille. Oispa kyllä hauska voida ottaa kunnia itselleen moisista luomuksista! Kertakäyttöastioiden ja pöytäliinan kanssa mulla kävi tuuri, kun meidän lähikaupassa myytiin viimeisenä päivänä kaikki loput tavarat pois puoleen hintaan, ja sieltä löytyikin just täydellinen setti meidän juhliin!






Juhlia varten askarreltiin vielä tuollainen Lukan 1v-posteri. Meillä oli vieraina aika paljon ystäviä esimerkiksi Helsingistä, joten kaikki eivät ole vielä niin hyvin päässeet tutustumaan Lukaan, ja niinpä posterista he pääsivät vähän lueskelemaan, mitä yksivuotiaallemme tällä hetkellä kuuluu. Juhlien ainoana varsinaisena aktiviteettina toimi meidän kyhäämä photobooth, koska ajattelin että olisi hauska ikuistaa Lukalle muistoksi kuvia vieraista, jotka hänen ekoja synttäreitään olivat juhlimassa! Photoboothissa vieraiden tehtävänä oli kirjoittaa tauluun heidän arvauksensa siitä, mikä Lukasta voisi tulla isona ja poseerata kuvassa sen kanssa. Roska silmässä sai äitikin sitten juhlien jälkeen noita kuvia katsella, ja toivottavasti Lukastakin ajatus on hauska sitten joskus 17 vuoden päästä... Hauskoja arvauksia sieltä tulikin, saa nähdä kuka osui lähimmäksi! Muutoin juhlat sujuivat rennosti jutustellen ja herkutellen sekä lapsien touhuja seuraillen. Kutsuihin olimme merkinneet vain juhlien aloitusajankohdan, joten ensimmäiset vieraat saapuivat jo 12 maissa ja viimeiset lähtivät vasta iltaseitsemältä. Lukakin jaksoi juhlia reippaasti, vaikka aamupäivän päiväunet jäivät tosi lyhyiksi. Onneksi synttärisankari malttoi ottaa kuitenkin juhlinnan lomassa vielä toiset tunnin mittaiset torkut, joiden jälkeen jaksoikin sitten bilettää loppuun asti!





Toivottavasti ainakin tuo viimeinen veikkaus toteutuu.♥ Kiitos vielä kaikille Lukan kanssa juhlineille!

xoxo Nelli

Lukan Wild one - synttärit!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016





Lukan yksivuotissynttäreitä juhlittiin jo kaksi viikkoa sitten, mutta pienten teknisten ongelmien vuoksi en ole päässyt tekemään postausta niistä ennen kuin nyt. Synttärit olivat kuitenkin ainakin meidän mielestä tosi onnistuneet ja päivä oli vauhdikas mutta ihana, kun niin moni ystävä pääsi paikalle, joten ihan mieluusti tässä itsekin kyllä palaa hetkeksi takaisin noihin muutaman viikon takaisiin tunnelmiin! Meille sattui pieni kamerakatastrofi juuri pari päivää ennen synttäreitä, mutta onneksi vieraiden joukosta löytyi yksi taitava kuvaaja, joka sai ikuistettua meille tunnelmia Lukan tärkeästä päivästä. Suurin osa tämän postauksen kuvista on siis Kamilin ystävän Mohammed Ismailin käsialaa, suuri kiitos hänelle! Kannattaa muuten ehdottomasti käydä kurkkaamassa myös Mohammedin omat kotisivut, sieltä löytyy paljon upeita kuvia. Muutama hassu kuva tuli itsekin napattua synttäreiden vilskeessä, mutta olipas kyllä vain aika kivaa kun sai itse keskittyä juhlien emännöimiseen jonkun muun hoitaessa kerrankin sen kuvauspuolen!

Lukan synttäreitä oli juhlimassa reippaat parikymmentä henkeä, niin aikuisia kuin lapsiakin. Välillä meininki äityikin aika villiksi, kun noin kymmenen 0-6 - vuotiasta pisti parastaan, mutta pääasia että kaikilla oli hauskaa! Ja saipahan samalla ehkä vähän esimakua siitä, minkälaisia ne tulevien vuosien kaverisynttärit tulevat olemaan... Noh, onneksi näitä juhlitaan vain kerran vuodessa!











Lukan synttäreiden teemana oli lastenkirja Where the wild things are, eli suomeksi Hassut hurjat hirviöt. Tykkään järjestää juhlia ja varsinkin teemallisia sellaisia, ja vaikka Luka ei mistään teemoista vielä osaakaan välittää, niin minusta oli hauska panostaa esimerkiksi koristeluihin muutenkin, kuin puhaltamalla pari ilmapalloa. Mitenkään överiksi ei mielestäni kuitenkaan vedetty, mutta teema näkyi ainakin vieraille lähetetyissä kutsuissa, koristeluissa sekä tarjoiluissa. Juhlien teemavärit olivat vihreä ja keltainen, sillä kirjassakin seikkaillaan mielikuvituksellisessa viidakossa/metsässä. Paperikoristeet hankittiin pääasiassa Tigerista ja kirjan hahmojen kuvia printattiin netistä. Aika pienellä panostuksella siis mentiin, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin oikein kiva! Itse juhlin Marimekon secondhand-mekossani, joka ainakin helmansa puolesta sopi sekin teemaväreihin, haha! Lukan synttärivaatteista puolestaan kirjoittelin tarkemmin tässä postauksessa. T-paitaan kirjoitin kangasväreillä takapuolelle Lukan nimen ja etupuolelle "wild one". Ja aika villi tapaushan tuo meidän yksivuotias onkin!







Tällä kertaa pääsin itse myös tarjoilujen suhteen tosi helpolla! Kamil nimittäin teki kakut ja muut leipomukset työpaikallaan yhdessä työkaverinsa Jennin kanssa. Kakuista tulikin paitsi superherkullisia, myös ihan naurettavan hienoja! Jennin muita leipomuksia voi ihailla hänen instagramissaan @jonoshka. Jenni muuten on töissä Tampereen Kauppahallin Ohana Lei'pomossa, joten siellä kannattaa myös käydä paikan päällä maistelemassa taitavan leipurin herkkuja. Pöydän näyttävin kakku oli kyllä ehdottomasti tuo puunkannon näköinen kaksikerroksinen tiramisukakku sokerimassakruunulla, ja sen lisäksi tarjolla oli myös perinteinen marjakermakakku sekä juustokakku. Lisäksi pöydästä löytyi suolaisia täytettyjä kroisantteja, ruissipsejä punasipuli-rucola-paprika-levitteellä, mantelikeksejä, vaahtokarkkeja, vesimeloni-hedelmäsalaatti sekä maissinaksuja porukan pienimmille. Oispa kyllä hauska voida ottaa kunnia itselleen moisista luomuksista! Kertakäyttöastioiden ja pöytäliinan kanssa mulla kävi tuuri, kun meidän lähikaupassa myytiin viimeisenä päivänä kaikki loput tavarat pois puoleen hintaan, ja sieltä löytyikin just täydellinen setti meidän juhliin!






Juhlia varten askarreltiin vielä tuollainen Lukan 1v-posteri. Meillä oli vieraina aika paljon ystäviä esimerkiksi Helsingistä, joten kaikki eivät ole vielä niin hyvin päässeet tutustumaan Lukaan, ja niinpä posterista he pääsivät vähän lueskelemaan, mitä yksivuotiaallemme tällä hetkellä kuuluu. Juhlien ainoana varsinaisena aktiviteettina toimi meidän kyhäämä photobooth, koska ajattelin että olisi hauska ikuistaa Lukalle muistoksi kuvia vieraista, jotka hänen ekoja synttäreitään olivat juhlimassa! Photoboothissa vieraiden tehtävänä oli kirjoittaa tauluun heidän arvauksensa siitä, mikä Lukasta voisi tulla isona ja poseerata kuvassa sen kanssa. Roska silmässä sai äitikin sitten juhlien jälkeen noita kuvia katsella, ja toivottavasti Lukastakin ajatus on hauska sitten joskus 17 vuoden päästä... Hauskoja arvauksia sieltä tulikin, saa nähdä kuka osui lähimmäksi! Muutoin juhlat sujuivat rennosti jutustellen ja herkutellen sekä lapsien touhuja seuraillen. Kutsuihin olimme merkinneet vain juhlien aloitusajankohdan, joten ensimmäiset vieraat saapuivat jo 12 maissa ja viimeiset lähtivät vasta iltaseitsemältä. Lukakin jaksoi juhlia reippaasti, vaikka aamupäivän päiväunet jäivät tosi lyhyiksi. Onneksi synttärisankari malttoi ottaa kuitenkin juhlinnan lomassa vielä toiset tunnin mittaiset torkut, joiden jälkeen jaksoikin sitten bilettää loppuun asti!





Toivottavasti ainakin tuo viimeinen veikkaus toteutuu.♥ Kiitos vielä kaikille Lukan kanssa juhlineille!

xoxo Nelli

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.