Yksitoista kuukautta


1-vuotisbileet ne sen kun vaan lähestyy, sillä vauvamme täytti tänään jo 11 kuukautta. Taas voisi päivitellä sitä, miten nopeasti aika kuluu ja kuinka en kestä, että vauvani on ihan kohta virallisesti taapero... Sama juttu joka kuukausi! Meidän yksitoistakuinen on villi ja vauhdikas veijari, joka ei päästä äitiä kovin helpolla, kertakaikkisen hauska tyyppi ja niin mahdottoman rakas. Hänellä on neljä hammasta, hassuja ilmeitä, ihan paras huumorintaju, yllättävän vaalea tukka ja maailman sinisimmät silmät. Meidän paras vauva. 



Kovin suuria mullistuksia ei tässä kuukauden aikana ole tapahtunut - mitä nyt vauhti pikkumiehellä sen kuin vain kiihtyy. Luka kävelee jo todella sujuvasti, myös ulkona kengät jaloissa erilaisissakin maastoissa. Kotona meno ja meininki yltyy välillä jopa juoksemiseksi, kova kiire tuntuu koko ajan olevan. Myös kiipeily on edelleen suosiossa, mutta onneksi ainakaan vielä hän ei omin avuin pääse kipuamaan sohvalle tai sängylle. Ja onneksi Luka on oppinut tulemaan korkeista paikoista turvallisesti jalat edellä alas! Tällä hetkellä parasta on kaikkien kaappien ja laatikoiden availu sekä niiden sisällön tutkiminen ja tavaroiden kuljettaminen paikasta toiseen. Milloin on hukassa vispilä, milloin kaukosäädin... ja tuntuu, että kotona on koko ajan päällä kauhea kaaos, kun pikkumies järjestelee paikkoja omien näkemystensä mukaan. Välillä kun tätä kotia katsoo, on vaikea uskoa että meillä tosiaan asuu vain yksi lapsi! Lukan lempileikkejä ovat edelleen piiloleikit ja kaikenlainen hassuttelu. Myös kirjat ovat alkaneet vihdoin kiinnostaa, niitä on kiva lukea ja katsella yhdessä, mutta usein hän kääntelee keskittyneesti sivuja ihan itsekseenkin. Lisäksi ulkonaolo on ihan parasta, varsinkin nyt kun pääsee omin jaloin tutkimaan paikkoja. Keinussa ja hiekkalaatikolla istumisen lisäksi Luka viihtyy hyvin niin rattaiden, kantorepun kuin uuden pyöräkärrynkin kyydissä maisemia katsellen. Varsinkin koirat ovat alkaneet viime aikoina kiinnostaa Lukaa ihan tosissaan, tuon meidän oman koiramme lisäksi ulkona bongaillaan aina kaikkia muitakin koiria ja niitä nähdessään Luka alkaa aina huutamaan innoissaan. 



Luka on oppinut vilkuttamaan "moikka", taputtamaan käsillään ja tuntuu muutenkin ymmärtävän jo yhtä ja toista. Äidin lisäksi ei vielä oikein muita tunnistettavia sanoja ole, mutta muuten ääntä ja omaa puhetta kyllä riittää, erityisesti kiljuntaa ja kikatusta. Perusluonteeltaan Luka on iloinen ja letkeä kaveri, tuntuu että hän on aina hyvällä tuulella, ellei sitten ole nälkäinen tai väsynyt, silloin ei mikään ole hyvin! Mutta useimmiten elämä on hauskaa ja jännittävää. Rakastan poikani uteliaisuutta ja seikkailunhalua, sitä on ihana (vaikka toisinaan rasittavakin) seurata. Hän haluaa tutkia kaiken, myös ne kielletyt paikat joiden tietää olevan kiellettyjä. Tuntuu, että vauva osaa tehdä ihan tahallaankin kaikenlaista sellaista pientä kiusaa, mistä tietää että äiti ei tykkää. Lukalle onkin viime aikoina vakiintunut lempinimi Pikkupiru... Kärsivällisyyttä siis välillä koetellaan! Omaa tahtoakin löytyy jo ihan mukavasti ja vauva osaa kyllä suuttua, loukkaantua ja näyttää tunteensa, jos jokin Tärkeä Asia häneltä kielletään. Mutta onneksi leppyminenkin tapahtuu usein hyvin nopeasti eikä mitään järkyttäviä raivareita meillä yleensä kuulu.

Viime kuussa kirjoitin Lukan olevan todellinen mammanpoika. Edelleenkin äiti on tärkeä, mutta onneksi se on jo vähän hellittänyt ja äiti voi välillä jopa kadota näköpiiristä.. Vierastaminenkin on jo laantunut, edelleenkin hän saattaa alussa vähän ihmetellä ja ujostella uusia ihmisiä, mutta aika nopeasti kiipeääkin jo syliin istumaan. Luka tykkää halimisesta ja pussailusta ja on muutenkin välillä kovin hellyydenkipeä. Minusta se on vain ihanaa, kun Lukalla on koko ajan kova vauhti päällä, mutta silti vähän väliä täytyy tulla halimaan ja tankkaamaan läheisyyttä äidiltä! Sitä ollaan niin isoa poikaa jo, mutta silti ihan äidin pieni vauva vielä. <3



Päivärytmi on pysynyt suht samanlaisena kuin kuukausi sittenkin. Meillä herätään edelleen (ihan liian aikaisin) 6-7 välillä, mutta yöunille meno on viivästynyt tunnilla eli Luka menee nukkumaan nykyään yhdeksän aikaan illalla. Päiväunia tarvitaan vielä kahdet, toiset nukutaan yleensä joko 9-11 tai 10-12, ja toisille lyhyemmille mennään siinä 15-16 aikaan. Yöt Luka nukkuu todella hyvin, usein koko yön  omassa sängyssään heräämättä kertaakaan. Pieneen kitinään riittää yleensä kun laittaa tutin takaisin suuhun, mutta joskus otan vauvan kainaloon nukkumaan loppuyöksi, koska onhan se nyt vain ihanaa herätä pienen ilopillerin vierestä aamulla. Vielä en ole raaskinut siirtää pientä omaan huoneeseensa nukkumaan, vaan pinnis on edelleen meidän makuuhuoneessa ja luultavasti pysyykin siinä vielä jonkin aikaa. Imetys lopetettiin kokonaan muutama viikko sitten, jolloin muutenkin jäljellä oli enää vain aamuimetykset. Lopettaminen sujui helposti ja vauvan ehdoilla, mutta olo on silti välillä ollut yllättävän haikea, vaikka ajattelinkin olevani henkisestikin ihan valmis lopettamaan. Alunperinhän olin ajatellut imettää vuoden ikään asti ja uskon että sinne asti oltaisiinkin päästy jos vain olisin halunnut oikeasti jatkaa, mutta koin että lopettaminen tapahtui hyvin luonnollisesti nyt. Eikä sillä muutamalla kuukaudella sitten niin suurta merkitystä lopulta ole! Kiinteitä aterioita Luka syö viisi kertaa päivässä, lähes aina hyvällä ruokahalulla ja maistelee kaikkea ennakkoluulottomasti. 

xoxo Nelli

18 kommenttia

  1. Ihana!!<3 ja yhyy niinpä miten nää meidän vaivat on kohta jo vuoden. Ps luka on ihan sun näköinen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!! :S Aww, ihanasti sanottu, itse sitä ei oikein näe ja yleensä monet sanoo, että Lukassa on paljon Kamilia!

      Poista
  2. Äää en kestä kuinka ihania kuvia taas kerran ja kuinka mahdottoman suloinen ja taitava poika siellä asuukaan.♥

    VastaaPoista
  3. Onpas teillä erittäin suloinen poika! <3

    VastaaPoista
  4. Voi, mikä suloinen pieni herra! En ehkä kestä tuota hiusten määrää ja upottavia silmiä 💛 :)

    VastaaPoista
  5. Toi on kyllä niin totta että nää kuukausipostaukset tekisi aina mieli aloittaa että "voi kuinka aika menee niin nopeasti"! :D
    Meilläkin herätään joka aamu kello 6 molemmin puolin, unelmoin päivästä kun kuusi muuttuu kahdeksaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :'D Mutta kun se menee!
      Oi, mä kans. Ja toi seitsemänkin tuntuu jo luksukselta kuuden sijaan...

      Poista
  6. Onnea yksitoistakuiselle! Ihania kuvia ja ihana ilopilleri! :) Meillä harrastetaan just nyt tuota samaa eli laatikko toisensa jälkeen pengotaan ja tavarat on jatkuvasti sikin sokin pitkin lattioita... just mietin kuinkahan monta kertaa tänäänkin oon kerännyt vaatteet takaisin eteisen lipastoon, vähän yhtä tyhjän kanssa koko siivoilu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :* Hehe, no älä! Nykyään sitä osaa onneksi jo vähän sulkea silmänsäkin tältä sekamelskalta, kun ei siitä siivoamisesta paljon ole apua kun kohta on pikkumies taas laittanut paikat uuteen järjestykseen :D

      Poista
  7. Onnea 11-kuiselle! Ihana iloinen poika teillä<3

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus! Saanko kysyä, miksi lopetit imetyksen? En todellakaan kysy tätä mitenkään tuomitsemismielessä, vaan uteliaisuuttani kysyn. Mun poika on nyt 9,5kk ja imetyskertoja vuorokaudessa on vieläkin varmaan se 12, joten mietin vähentääkö poika itsekseen jossain vaiheessa noita kertoja vai miten... Nyt tuntuu todella epätodennäköiseltä. Vuoden ikään haluaisin imettää, mutta en välttämättä enää kovin paljon yli. Kuitenkin tuntuisi jotenkin pahalta vieroittamalla vieroittaa poika.. Ihana blogi sulla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa kysyä :) Siinä vaiheessa kun Luka alkoi liikkua enemmän ja kävelläkin pikkuhiljaa, niin tämä ei oikein malttanut enää olla tissillä ja imetyskerrat väheni siinä ihan pojan omasta tahdosta. Olin muutenkin ajatellut lopetella imetystä noin vuoden iässä, joten ajattelin että jos vauva alkaa itse vähentää imetyskertoja niin parempi niin, ette tarvi sen kummemmin alkaa häntä vieroittamaan. Imetyskertoja tosiaan väheni sitten hiljalleen, kunnes oli enää aamuimetys jäljellä. Sitä mulla ei ollut mikään kiire jättää pois, mutta kun yhtenä aamuna Luka ei maitoa edes herätessään pyytänyt niin en sitä sen kummemmin tarjonnutkaan, ja niin se vain sitten loppui tälla tavalla luonnollisesti meillä :) Oon iloinen, että lopettaminen kävi näin helposti ja pojan ehdoilla, koska mustakin varmaan olisi tuntunut henkisesti hankalalta vieroittaa poika imetyksestä, jos hän olisi itse kovasti vielä halunnut jatkaa.

      Kiitos :)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.