Ei se mennytkään niin

Ennen Lukan syntymää, tai tämän ollessa vielä hyvin pieni, minulla oli aika moniakin ajatuksia siitä, millainen äiti juuri minä tulisin olemaan. Kun kaikki on uutta eikä tiedä vielä mistään oikeasti mitään, niin on aika helppo luoda itselleen mielikuvia siitä, miten asiat tulisivat menemään. Listasin muutaman asian, mitä minä olin kuvitellut äitinä tekeväni - ja millaisena todellisuus sitten lopulta näyttäytyi! Tuleeko teille vastaavanlaisia esimerkkejä mieleen omasta vauvavuodestanne?

Oma sänky vs perhepeti

Olin tosi pitkään perhepetiä vastaan - pelkäsin liikaa sitä, että saattaisin yöllä pyöriessäni ja asentoa vaihtaessani vahingossa litistää vauvan alleni. Myöhemmin sitä on kyllä ymmärtänyt, että äidinvaisto on ihmeellinen asia enkä usko, että niin voisi ikimaailmassa oikeasti tapahtua, jotenkin sitä vain unissaankin tietää, että vauva on siinä vieressä. Joka tapauksessa Luka nukkui ensimmäiset kuukautensa kiltisti omassa kehdossaan, meidän sängyn vieressä. Pikku hiljaa vauvan kasvaessa kävi kuitenkin niin, että tämä alkoi löytää yhä useammin ja useammin tiensä aamun pikkutunteina meidän väliimme, ja yhdessä vaiheessa nukuttiinkin lähes vallan perhepedissä. Kun siihen tottui, niin minusta se vain oli maailman ihaninta, kun sai herätä unenpöpperöisen ja iloisen vauvan vierestä aamuisin, enkä enää meinannut raaskia antaa Lukan nukkua omassa sängyssään laisinkaan! Nykyään Luka taas nukkuu monesti koko yönkin omassa pinnasängyssään, mutta aina välillä otetaan hänet kyllä viereenkin. On kiva, että vauva osaa yhtä lailla nukkua sekä yksin että meidän kanssa.


Soseet vs sormiruokailu

Lukan ollessa pieni kiinnostuin sormiruokailusta ja olinkin ihan varma, että meilläkin varmasti aloitettaisiin sormiruokailu heti, kun vauva alkaa syömään kiinteitä. Luin aiheesta paljon ja siinä tuntui olevan niin paljon kaikkia hyviä puolia, ettei edes pieni huoli tukehtumisvaarasta tuntunut liian pelottavalta. Sitä paitsi: niin moni muukin vauva tässä maailmassa sormiruokailee, ja hengissä on selvinnyt! Kävi kuitenkin niin, että kun vauvalle annettiin ensimmäistä kertaa kurkun pala käteen, niin tämähän alkoi kakoa ihan hirveästi ja lopulta "oksensi", joten niinpä säikähtänyt (ja ylidramaattinen) mamma ryhtyi soseenkeittopuuhiin. Jälkeen päin toki ymmärrän pelästyneeni ihan turhan paljon, mutta sormiruokailua ei sitten kuitenkaan ihan heti jatkettu, vaan pelkillä soseilla mentiin muutama kuukausi. Sormiruokailu tuli kyllä takaisin kuvioihin sitten hieman myöhemmin, kun Luka oli jo tottunut kiinteisiin ruokiin ja tiesi hieman paremmin, mitä sillä suussa olevalla ruualla kuuluu tehdä. Silloin se ei äidistäkään tuntunut enää niin pelottavalta. Nykyään Luka syö hienosti sekä soseita että sormiruokaa. 


Kantoreppu vs liinailu

Olisin niin kovasti halunnut nähdä itseni sellaisena liinailevana hippimutsina, mutta täytyy kyllä myöntää, että kantoreppu helppoudellaan on vienyt lopulta liinoista voiton. Kantoreppuna meillä on Tula, jonka alun perin piti olla enemmän Kamilin kantoväline, kun itse kannoin pikkuistani mieluummin trikoisessa kantoliinassa. Sen jälkeen Lukaa on kannettu myös rengasliinalla sekä kudotulla liinalla, mutta olen ehkä ollut hieman laiska sidontojen opettelussa, ja tarttunut yhä useammin kantoreppuun, kun on pitänyt saada vauva nopeasti kyytiin. Varsinkin talvella reppu tuntui paljon kätevämmältä kantotakin alla, mutta ajattelin nyt tänä kesänä vielä kokeilla, sujuisiko selässä kantaminen liinoillakin, vai onko tuo reppu nyt sitten vain se meidän juttu. Nyt haaveilen vähän neliöliinasta, sillä siinä tuntuisi yhdistyvän repun ja kudotun liinan hyvät puolet!


Ajattelin myös, että meidän vauvamme ei taatusti katsoisi yhtään televisiota, ikinä koskaan milloinkaan, ja aika pitkään tv ei ollutkaan ikinä päällä vauvan ollessa hereillä. Nykyäänkin telkkari pysyy suunnillen 99% ajasta suljettuna silloin kun Luka on hereillä, mutta kyllä mekin olemme joinakin kiukkuisina aamuina katsoneet yhdessä jotakin lastenohjelmaa enkä usko, että hän siitä rikki menee. Ajattelin, että tekisin kaikki vauvani ruuat itse, mutta kyllä hänkin syö hedelmäsoseita pilttipurkista. Ajattelin, että en olisi sellainen äiti, joka viihtyisi muskareissa ja vauvakerhoissa, mutta olenkin juuri sellainen.

Nyt vauvavuosi alkaa olla loppusuoralla ja jos jotain olen tämän matkan aikana oppinut niin sen, että ylläolevien esimerkkien kaltaisten asioiden ei tarvitse olla toisiaan pois sulkevia. Kannattaa olla avoin eikä suhtautua asioihin liian ehdottomasti, elämässä kuin noin yleensäkään mikään ei mene niin kuin on etukäteen suunnitellut. Ja vielä vähemmän vauvan kanssa! 

Ja että itselleen ei ainakaan kannata laatia turhan tarkkoja sääntöjä - ja ne säännötkin on useimmiten tehty rikottaviksi.

xoxo Nelli

12 kommenttia

  1. Nää on niin hauskoja, kun aina sitä ennen lasta ajatteli tekevänsä asiat tietyllä tavalla mutta usein ne ei kyllä mene ihan niin :D Ihania kuvia <3

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus ja näin ne yleensä menee. :D
    Niin ihanat kuvat ja kiva uusi ulkoasu.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep :'D ainahan sitä voi kuvitella kaikenlaista mutta harvoinpa mikään sitten kuitenkaan menee ihan niin... Ja kiitos <3

      Poista
  3. Ihana<3 Tärkeintä onkin ehkä tuo, että uskaltaa muuttaa mielensä vaikka kuinka ois vannonut, että tekee jonkun asian juuri näin. Ihana uusi ulkoasu!

    VastaaPoista
  4. Samoja juttuja itselläkin tullut huomattua, esim. juuri tuo perhepeti. En ikimaailmassa kuvitellyt nukkuvani vauvan vieressä, mutta niin sitä vaan edelleen (osa yöstä) nukutaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä :D muistan kun pelkkä ajatuskin perhepedistä tuntui ihan kauhistuttavalta, mutta nyt taas se on vaan ihanaa ja vauva on se, joka meidän vanhemmat jyrää alleen :D

      Poista
  5. Hyvä postaus! Saanko varastaa idean? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tietty saa, olisikin hauska lukea muidenkin ajatuksia aiheesta :)

      Poista
  6. Heh täälläkin oltaisiin mielellään sormiruokailtu, mutta eihän siitä mitään tullut kun toinen yritti kerta toisensa jälkeen tunkea sitä puolikasta omenaa kokonaisena suuhunsa :D Nyt pari kuukautta myöhemmin ollaan vasta ruvettu uudestaan testailee jo hieman paremmalla menestyksellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että on alkanut sujua sielläkin! Mä olen itse ajatellut jälkeen päin, että ihan hyväkin aloittaa sormiruokailu vasta vähän sen jälkeen, kun vauva on ensin tutustunut soseisiin. Jotenkin itsestä tuntuu, että silloin Luka ainakin tosiaan ymmärsi paremmin mitä ruualla pitää suussa tehdä eikä ala kakoa niin helposti isoja paloja... :)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.