Mitä meillä luetaan?

  • 2 kommenttia
  • torstai 26. toukokuuta 2016


Yksi asia, mitä olen odottanut jo kauan ennen kuin minusta edes tuli äiti, on se että pääsen vielä joku päivä lukemaan kirjoja omille lapsilleni. Tällä hetkellä en juuri ehdi lukea edes omia kirjojani, mutta lukeminen on pienestä pitäen on ollut mulle tärkeä harrastus ja yksi mieleisimpiä ajanviettotapoja. Lapsena opin lukemaan jo kauan ennen kouluun menoa ja muistan kirjojen olleen tosi oleellinen osa lapsuuttani. Äidin kanssa raahattiin kassikaupalla kirjoja kotiin kirjastosta ja kuuluttiin myös erilaisiin kirjakerhoihin, joista sai kuukausittain paljon uutta lukemista kotiin. Vähän isompana lapsena luin innoissani kirjoja 9 vuotta nuoremmalle pikkuveljelleni - erityisesti mieleen on jäänyt ainakin Mauri Kunnaksen kirjat sekä Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä? - kirja, joka taisi olla lempiluettavani. Edes teini-iässä lukuharrastus ei jäänyt muiden juttujen jalkoihin, vaan vasta nyt äitiyden myötä on tullut ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen vaihe, etten ole lukenut yhtäkään kokonaista romaania yli vuoteen! Kirjat kyllä usein tuijottavat minua piinaavasti ja kaihoisasti hyllystään, mutta just nyt ei vain ole tarpeeksi aikaa ja energiaa uppoutua niiden maailmoihin - mutta tiedän kuitenkin, että sekin aika koittaa vielä uudelleen.

Koska kirjat ovat olleet lapsuudesta asti itselleni niin tärkeitä, on tuntunut luonnolliselta, että ne kuuluisivat myös minun lapseni elämään. Odotan niin paljon yhteisiä kirjastoreissuja ja sitä, että voidaan linnoittautua Lukan tiipiihin tyynykasan keskelle niitä lukemaan! Ja ehkä moni huomasikin lastenhuone-postauksesta, että Lukan kirjahyllystäkin löytyy jo aika monta kirjaa. Niitä olen pikku hiljaa hankkinut enimmäkseen kirpputoreilta, sekä saanut äitini lapsuudestani säästämiä kirjoja nyt vuorostaan Lukalle luettaviksi. Toistaiseksi Luka on kiinnostunut kirjoista aika hitaanlaisesti. Hänellä on kyllä ollut pienestä asti omia vauvakirjoja, mutta meni aika pitkään ennen kuin ne kiinnostivat millään muulla tavalla kuin sivuja maistelemalla. Nyt tässä ihan muutaman kuukauden sisällä olen kuitenkin huomannut, että Luka on alkanut "lukea" kirjoja usein ihan itsekseenkin! Vielä hän ei ihan kauheasti malta minun lukemisiani kuunnella, mutta tutkii ja katselee sivuja jo kiinnostuneena ja ihan toisella tavalla kuin ennen. Ajattelin tässä näyttää muutaman kirjan, joista Luka tuntuu ihan erityisesti tykkäävän!





Tällä hetkellä Lukan kanssa luetaan enimmäkseen sellaisia kirjoja, joissa on paksut sivut, koska niitä on helppo pienenkin itse käännellä eikä tarvitse pelätä sivujen repeämistä. Parhaita kirjoja ovat sellaiset, joissa on isoja, selkeitä ja värikkäitä kuvia. Erityisesti Lukaa kiinnostaa eläimet, ja siksipä esimerkiksi tuo ylimpänä näkyvä Vilkkaat viidakon eläimet on hauska kirja, koska siitä myös kuuluu nappia painamalla erilaisia eläinten ääniä. Välillä tuntuukin, että se on parasta koko kirjasta ja muusta viis! Toki kirjassa on myös isot sivut, joissa on värikkäitä eläinten kuvia ja niitähän vauva mielellään katseleekin. Myös Muumikirjat ovat olleet hyviksi todettuja, samoin noita Lidlistä heräteostoksena hankittuja Onnikirjoja Luka jaksaa katsella vaikka kuinka. Se, että kirjoissa ei välttämättä ole tekstiäkään, ei haittaa, koska yleensä sivuja käännellään muutenkin vähän miten sattuu ja harvemmin niitä luetaankaan kannesta kanteen. Luka on niin villi ja energinen tapaus, ettei hän vielä oikein malta kuunnella tarinoita, vaan lukeminen on tällä hetkellä enemmänkin kuvien katselua yhdessä, eri hahmojen osoittamista ja niiden nimeämistä, eläinten äänten matkimista ja sen sellaista, vauvan määrätessä tahdin. Seuraavaksi ajattelin hankkia Lukalle joitain kurkistuskirjoja, sillä piiloleikit muutenkin ovat tällä hetkellä ihan paras juttu.

Minkälaisia kirjasuosituksia sieltä löytyisi tällaiselle noin vuoden ikäiselle vesselille? Ja muistakaahan käydä myös jättämässä kysymyksiä eiliseen kysymyspostaukseen! Muutamia kysymyksiä sinne olikin jo tullut, kiitos niistä kaikista!

xoxo Nelli
2 kommenttia

K Y S Y !

  • 9 kommenttia
  • keskiviikko 25. toukokuuta 2016


Me ollaan viime päivät nautittu niin täysillä näistä kesäpäivistä, että kamerakin on unohtunut useimpina päivinä kotiin ja läppäri pysynyt kiinni. Siispä ajattelin, että nyt voisi olla sopiva hetki toteuttaa blogini ihka ensimmäinen kysymys-postaus! Eli nyt saa kysyä ihan mitä tahansa, nimellä tai ilman, ja kokoan niistä sitten kesäkuun aikana erillisen vastauspostauksen. Myös postausehdotuksia ja muita kommentteja blogiin liittyen kuulisin tässä samalla ilomielin! Kommenttiboksin lisäksi kysymyksiä voi laittaa myös facebookin ja instagramin kautta.

xoxo Nelli
9 kommenttia

Vauva Särkänniemessä

  • 8 kommenttia
  • maanantai 23. toukokuuta 2016





En ole itse ollut ikinä mikään kova laitteissa kävijä, mutta kyllä ainakin yksi vierailu Särkänniemessä kuuluu tämänkin tamperelaistytön kesään! Lapsesta asti olen kiertänyt ne hurjimmat laitteet kaukaa, kun usein pelkkä katselukin saa oloni huonovointiseksi, mutta onneksi niitä vähän lällympiäkin laitteita löytyy ja huvipuistossa on ihan mukava vain hengaillakin aurinkoisena kesäpäivänä. Eilen me päätettiin lähteä koko perheen voimin pariksi tunniksi Särkänniemeen ottamaan selvää, löytyykö sieltä mitään kivaa vielä Lukan ikäiselle pikkuihmiselle. Ja löytyihän sieltä! Luka pääsi käymään muutamassa laitteessa ja ihmeteltävää huvipuistossa olisi kyllä riittänyt vauvalle muutenkin yllin kyllin. Ajanpuutteen vuoksi meiltä jäi tällä kertaa Koiramäki ja akvaario vierailematta, niihin täytyy tehdä joku kerta sitten ihan oma retkensä. 

Positiivinen muutos aikaisempaan on se, että nykyään Särkänniemen alueelle pääsee kiertelemään ilmaiseksi. Me ostettiinkin tällä kertaa rannekkeiden sijaan vain muutama irtolippu, joilla pääsi viiden euron arvoisiin laitteisiin - eli niihin pikkuväelle suunnattuihin. Alle 100cm pääsee huvipuistossa joka paikkaan ilmaiseksi, joten Lukalle ei erikseen tarvinnut lippuja ostaa. Yllätyin vähän, kuinka paljon näinkin pienelle sopivia laitteita löytyy: Luka olisi päässyt aikuisen seurassa 8 eri laitteeseen (ja kolmeen yksin, mutta en nyt ihan näin pientä vielä yksin laittaisi mihinkään). Me käytiin kaikki kolme yhdessä ajelemassa Kantti X Kantti - autoissa sekä Taikajoessa, jotka on molemmat sellaisia mukavan leppoisia laitteita, joiden kyydissä vauva voi ihastella ja ihmetellä maisemia. Kamilin kanssa Luka pääsi Pikku Hinaajaan, joka isän mukaan tuntui aavistuksen hurjalta laitteelta näin pienelle, mutta ilmeistä päätellen Luka kyllä tykkäsi pienestä vauhdista eikä pelännyt ollenkaan. Itse uskaltauduin Lukan kanssa vielä tuohon Crazy Busiin, joka hurjuus-asteeltaan oli ihan sopiva mulle! Lukaa ei sielläkään vauhti tai korkeus hirvittänyt, vaan hän näytti kyllä tykkäävän kyydistä. Liekö tullut isäänsä hurjapäisyydessään! Laitteiden lisäksi Luka sai kokeilla onneaan myös narunvedossa sekä onginnassa, mutta palkinnoiksi saadut jättikokoiset aurinkolasit ja hyppynaru eivät vauvaa pahemmin kiinnostaneet... Miksiköhän noita pelejä on aina pakko kokeilla, vaikka suurin osa niistä palkinnoista on täysin turhaa roinaa? Ehkä me vielä joku kerta voitetaan sellainen jättisuuri pehmolelu, jos tarpeeksi monta kertaa yrittää...

Oli kyllä oikein hauska iltapäivä meillä! Me asutaan nyt ihan kävelymatkan päässä Särkänniemestä, joten varmasti tulee vierailtua siellä kesän aikana vielä muutamaan kertaan. Joko siellä on huvipuistokausi korkattu?

xoxo Nelli
8 kommenttia

Ei se mennytkään niin

  • 12 kommenttia
  • perjantai 20. toukokuuta 2016

Ennen Lukan syntymää, tai tämän ollessa vielä hyvin pieni, minulla oli aika moniakin ajatuksia siitä, millainen äiti juuri minä tulisin olemaan. Kun kaikki on uutta eikä tiedä vielä mistään oikeasti mitään, niin on aika helppo luoda itselleen mielikuvia siitä, miten asiat tulisivat menemään. Listasin muutaman asian, mitä minä olin kuvitellut äitinä tekeväni - ja millaisena todellisuus sitten lopulta näyttäytyi! Tuleeko teille vastaavanlaisia esimerkkejä mieleen omasta vauvavuodestanne?

Oma sänky vs perhepeti

Olin tosi pitkään perhepetiä vastaan - pelkäsin liikaa sitä, että saattaisin yöllä pyöriessäni ja asentoa vaihtaessani vahingossa litistää vauvan alleni. Myöhemmin sitä on kyllä ymmärtänyt, että äidinvaisto on ihmeellinen asia enkä usko, että niin voisi ikimaailmassa oikeasti tapahtua, jotenkin sitä vain unissaankin tietää, että vauva on siinä vieressä. Joka tapauksessa Luka nukkui ensimmäiset kuukautensa kiltisti omassa kehdossaan, meidän sängyn vieressä. Pikku hiljaa vauvan kasvaessa kävi kuitenkin niin, että tämä alkoi löytää yhä useammin ja useammin tiensä aamun pikkutunteina meidän väliimme, ja yhdessä vaiheessa nukuttiinkin lähes vallan perhepedissä. Kun siihen tottui, niin minusta se vain oli maailman ihaninta, kun sai herätä unenpöpperöisen ja iloisen vauvan vierestä aamuisin, enkä enää meinannut raaskia antaa Lukan nukkua omassa sängyssään laisinkaan! Nykyään Luka taas nukkuu monesti koko yönkin omassa pinnasängyssään, mutta aina välillä otetaan hänet kyllä viereenkin. On kiva, että vauva osaa yhtä lailla nukkua sekä yksin että meidän kanssa.


Soseet vs sormiruokailu

Lukan ollessa pieni kiinnostuin sormiruokailusta ja olinkin ihan varma, että meilläkin varmasti aloitettaisiin sormiruokailu heti, kun vauva alkaa syömään kiinteitä. Luin aiheesta paljon ja siinä tuntui olevan niin paljon kaikkia hyviä puolia, ettei edes pieni huoli tukehtumisvaarasta tuntunut liian pelottavalta. Sitä paitsi: niin moni muukin vauva tässä maailmassa sormiruokailee, ja hengissä on selvinnyt! Kävi kuitenkin niin, että kun vauvalle annettiin ensimmäistä kertaa kurkun pala käteen, niin tämähän alkoi kakoa ihan hirveästi ja lopulta "oksensi", joten niinpä säikähtänyt (ja ylidramaattinen) mamma ryhtyi soseenkeittopuuhiin. Jälkeen päin toki ymmärrän pelästyneeni ihan turhan paljon, mutta sormiruokailua ei sitten kuitenkaan ihan heti jatkettu, vaan pelkillä soseilla mentiin muutama kuukausi. Sormiruokailu tuli kyllä takaisin kuvioihin sitten hieman myöhemmin, kun Luka oli jo tottunut kiinteisiin ruokiin ja tiesi hieman paremmin, mitä sillä suussa olevalla ruualla kuuluu tehdä. Silloin se ei äidistäkään tuntunut enää niin pelottavalta. Nykyään Luka syö hienosti sekä soseita että sormiruokaa. 


Kantoreppu vs liinailu

Olisin niin kovasti halunnut nähdä itseni sellaisena liinailevana hippimutsina, mutta täytyy kyllä myöntää, että kantoreppu helppoudellaan on vienyt lopulta liinoista voiton. Kantoreppuna meillä on Tula, jonka alun perin piti olla enemmän Kamilin kantoväline, kun itse kannoin pikkuistani mieluummin trikoisessa kantoliinassa. Sen jälkeen Lukaa on kannettu myös rengasliinalla sekä kudotulla liinalla, mutta olen ehkä ollut hieman laiska sidontojen opettelussa, ja tarttunut yhä useammin kantoreppuun, kun on pitänyt saada vauva nopeasti kyytiin. Varsinkin talvella reppu tuntui paljon kätevämmältä kantotakin alla, mutta ajattelin nyt tänä kesänä vielä kokeilla, sujuisiko selässä kantaminen liinoillakin, vai onko tuo reppu nyt sitten vain se meidän juttu. Nyt haaveilen vähän neliöliinasta, sillä siinä tuntuisi yhdistyvän repun ja kudotun liinan hyvät puolet!


Ajattelin myös, että meidän vauvamme ei taatusti katsoisi yhtään televisiota, ikinä koskaan milloinkaan, ja aika pitkään tv ei ollutkaan ikinä päällä vauvan ollessa hereillä. Nykyäänkin telkkari pysyy suunnillen 99% ajasta suljettuna silloin kun Luka on hereillä, mutta kyllä mekin olemme joinakin kiukkuisina aamuina katsoneet yhdessä jotakin lastenohjelmaa enkä usko, että hän siitä rikki menee. Ajattelin, että tekisin kaikki vauvani ruuat itse, mutta kyllä hänkin syö hedelmäsoseita pilttipurkista. Ajattelin, että en olisi sellainen äiti, joka viihtyisi muskareissa ja vauvakerhoissa, mutta olenkin juuri sellainen.

Nyt vauvavuosi alkaa olla loppusuoralla ja jos jotain olen tämän matkan aikana oppinut niin sen, että ylläolevien esimerkkien kaltaisten asioiden ei tarvitse olla toisiaan pois sulkevia. Kannattaa olla avoin eikä suhtautua asioihin liian ehdottomasti, elämässä kuin noin yleensäkään mikään ei mene niin kuin on etukäteen suunnitellut. Ja vielä vähemmän vauvan kanssa! 

Ja että itselleen ei ainakaan kannata laatia turhan tarkkoja sääntöjä - ja ne säännötkin on useimmiten tehty rikottaviksi.

xoxo Nelli
12 kommenttia

Vauvan kanssa museoon

  • 8 kommenttia
  • keskiviikko 18. toukokuuta 2016


Olipas tänään hauska päivä! Vielä aamulla tuskastelin sitä, että tälle päivälle aiemmin sovittu meno peruuntui eikä meillä ollut sitten Lukan kanssa oikein mitään tekemistä, Kamilinkin ollessa iltavuorossa. Sitten bongasinkin sopivasti Aamulehdestä, että tänään Tampereen taidemuseossa vietetään "vauvan kanssa museoon" - päivää, joten päätettiin lähteä sinne. Vauvapäivänä museosta on tehty hivenen tavallista lapsiystävällisempi, sillä sinne on silloin järjestetty imetysnurkka, mikro ruokien lämmittämistä varten sekä hoitopöytä. Ja ehkä noin yleisestikin tunnelma on pieniä ihmisiä kohtaan avoimempi - kun kerran vauvat ovat varta vasten museoon kutsuttu, niin kukaan ei ainakaan voi kovin pahalla katsoa, jos joku siellä vähän pitää itsestään meteliä. En tiedä kuinka oikeassa tai väärässä olen, mutta jotenkin itselleni on iskostunut sellainen mielikuva, että taidemuseossa pitää käyttäytyä kovin arvokkaasti ja hiljaa, joten ehkä siksi olen vähän vierastanut ajatusta lähteä museoihin tai gallerioihin pienen lapsen kanssa. Kertokaahan mulle, miten asia oikeasti on? Olisi niin kiva käydä Lukan kanssa museoissa useamminkin, ihan tavallisenakin päivänä.






Tampereen taidemuseon alakerrassa on Muumilaakso-museo, jossa me viihdyttiin Lukan kanssa muita näyttelyitä paremmin. Tuolla Muumilaaksossa on kyllä tullut käytyä kymmeniä kertoja ennenkin, mutta Tove Janssonin piirrokset ovat sen verran ihania, yksityiskohtaisia ja ajattomia, että niitä jaksaa katsella ja tutkiskella yhä uudelleen ja uudelleen. Me saavuttiin Lukan kanssa museoon ilmeisesti aika rauhalliseen aikaan, sillä saatiin olla pitkän aikaa Muumilaaksossa ihan kahdestaan. Luka sai kuljeskella museossa omin jaloin - tosin ihan hirveän kauas äidistä ei kuitenkaan uskaltanut lähteä, sillä Muumimuseo on pienelle ihmiselle aika jännittävän hämärä. Ihmettelinkin hieman, miksei vauvoille tarkoitettuna päivänä valaistusta oltu lisätty ollenkaan. Taiteesta Luka ei varsinaisesti ollut kovin kiinnostunut, mutta jotkin isommat ja värikkäämmät kuvat sentään herättivät pienen mielenkiinnon ja niitä oli hauska yhdessä äidin kanssa katsella. Museossa on myös pieni leikkipaikka lapsille, joka veneineen ja pehmoleluineen taisikin olla Lukan mielestä se käynnin kohokohta.

Itsellekin oli kyllä tosi virkistävää tehdä vauvan kanssa jotain vähän erilaista. Yleensä kun sitä suunnataan leikkipuistoon tai muihin vauvajuttuihin, mutta nyt sai myös äiti vähän toisenlaista virikettä mielelleen, ja samalla kuitenkin vauvallekin se oli uutta ja mielenkiintoista puuhaa. Ja museovierailun jälkeen muuten nukuttiin kolmen tunnin päikkärit!

xoxo Nelli
8 kommenttia

Kurkistus lastenhuoneeseen

  • 22 kommenttia
  • maanantai 16. toukokuuta 2016



Kotipostauksia on toivottu, mutta tiedättehän kun mitään ei oikein haluaisi julkaista, ennen kuin kodissa on tarpeeksi valmista. En kuitenkaan tiedä, että milloinkohan täällä oikein olisi sellaista, koska jossain tuntuu aina olevan vähintäänkin jokin nurkka tai projekti kesken... Mutta ajattelin nyt kuitenkin päästää teidät kurkistamaan miltä Lukan omassa huoneessa tällä hetkellä näyttää! Meillä oli edellisessäkin kodissa kaksi makuuhuonetta, mutta siellä "Lukan huone" ei koskaan tullut valmiiksi, vaan yhden yksinäisen lipaston lisäksi siellä lähinnä kuivattiin pyykkiä ja säilytettiin kaikkea epämääräistä. Niinpä kun muutettiin tähän uuteen kotiin, oli mulla Lukan huoneen kuntoonlaittaminen prioriteettilistan kärjessä ja tämä onkin ollut lempihuoneeni sisustaa. Aika kivalta siellä mun mielestä jo näyttääkin, vaikka tokikaan ei valmista vielä ole. Toistaiseksi Luka nukkuu vielä meidän makuuhuoneessa, mutta mun mielestä on silti kiva että pienellä on oma huone, jossa leikkiä! 




Osa Lukan huoneen jutuista on hankittu ihan varta vasten, osa on päätynyt sinne vähän sattuman kautta. Yksi huoneeseen tehty isompi hankinta olivat nuo Ikean Stuva-sarjan säilytyspenkit ja vaatekaappi. Jossain vaihessa tuota Stuva-sarjaa näkyi blogeissa tosi paljon, ja ihastuin sitä kautta siihen itsekin. Tykkään niiden simppelistä ulkonäöstä sekä muunneltavuudesta, ja sen vuoksi ne sopiikin juuri lastenhuoneeseen oikein hyvin. Nuo säilytyspenkit on kätevät, koska niihin mahtuu tosi paljon tavaraa ja kaikki lelut voi vain huolettomasti heittää sinne leikkien päätteeksi. Söpöt intiaani-aiheiset eläinjulisteet on tilattu Pretty Pretty Partysta, ne on mun mielestä aivan ihanat ja sopii hyvin huoneen teemaan. Lisäksi meillä on sellainen hölmö juttu, että minä olen pupu ja Kamil apina, joten nuo tavallaan edustaa myös meitä - ja Luka on sitten tuo virtahepo, haha!






Tykkään, että lastenhuoneen sisustus on melko yksinkertainen ja leikkisä. Lukan huoneen värimaailma on aika poikamainen: sinistä, turkoosia ja vihreää. Olen vähän yrittänyt tuoda huoneeseen sellaista intiaani-teemaa, joten nuo seinällä olevat kaksi eläinkoukkua olivat hauska löytö Tampereen Tallipihalta. Ikean Billy-kirjahyllyä ei alunperin oltu ajateltu tänne Lukan huoneeseen, mutta koska meidän nykyiseen olohuoneeseen ei sopinutkaan kuin yksi sellainen, niin päätettiin tuoda toinen lastenhuoneeseen. Alimmalla tasolla on paksusivuisia vauvakirjoja, joita Luka lueskelee tällä hetkellä sekä leluja H&M:n hauskoissa säilytyslaatikoissa. Ylemmillä tasoilla on sitten lisää kirjoja odottamassa, että Luka hieman kasvaa ja jaksaa enemmän kuunnella tarinoita eikä vain halua repiä ohuita sivuja rikki! Nintendo-hahmot on joskus aikoinaan ostettu jostain fantasiapelikaupasta, ja ne sopiikin nyt hauskasti Lukan huoneeseen. Kirjahyllyn yläpuolella olevat postikortit ostettiin viime kesän Fiskarin reissulta, ja tykkään niistä kovasti edelleen!




Ehkä huoneen huomiotaherättävin yksityiskohta on tuo ihana Alice & Foxin tiipii. Näitäkin näkyy nyt tosi paljon blogeissa, eikä ihme. Teltta on tosi söpön näköinen, mutta sen lisäksi ainakin meillä myös ihan älyttömän tykätty jo nyt. Lukasta on hauska aina juosta sinne piiloon ja hihitellen odottaa, että tuleeko kukaan perässä. Siellä on myös ihana vain köllötellä ja halailla, ja toivottavasti vähän myöhemmin vielä lukea niitä kirjojakin! Lampusta roikkuva kuumailmapallo ostettiin Lukaa ajatellen jo raskausaikana ja alunperin se oli tarkoitus laittaa ikkunaan, mutta sitten Luka sai Puolasta joululahjaksi tuon söpön pilvi-mobilen, joka sopikin siihen paremmin. Kuumailmapallo ripustettiin lamppuun aluksi ihan vain vitsillä, mutta Luka tykkää kovasti katsella sitä eikä se näytäkään siinä yhtään hullummalta, joten siihen se sitten jäi! Verhot on Ellokselta ja matto saatu äidiltäni, nojatuoli Kamilin ystävältä. Niitäkin meillä oli ennen kaksi olohuoneessa, mutta päätettiin tuoda toinen Lukan huoneeseen, kun nurkassa oli sopivasti tyhjää tilaa. Jossain vaiheessa kun Luka siirtyy nukkumaan omaan huoneeseensa, niin täytyy miettiä huoneen järjestystä uudelleen ja silloin nojatuoli ei varmaan enää sinne mahdu, mutta nyt se on ainakin mielestäni ihan kiva tuossa.

Miltäs näyttää? Itse ainakin tykkään meidän lastenhuoneesta kovasti! Silti vähän tuntuu, että jotain sieltä vielä puuttuu, mutta en ole ihan varma että mitä... Ainakin tuohon nojatuolin viereiselle seinälle kaipaisin jonkinlaista hyllyä, esimerkiksi sellaiset talohyllyt voisi olla kivat. Mun on myös ollut tarkoitus jo raskausajoista lähtien maalata itse Lukan huoneen seinälle pari taulua, mutta arvatkaa vaan olenko vieläKÄÄN sitä saanut aikaiseksi...  


xoxo Nelli
22 kommenttia

18 x jatka lausetta

  • 12 kommenttia
  • perjantai 13. toukokuuta 2016

En ymmärrä... miten vauvan sukat voivat olla aina hukassa. Siis AINA. Kuka ne piilottaa, minne ja ennen kaikkea miksi?! Myös tutit ja tuttinauhat kuuluvat samaan mystiseen kastiin, vaikka Luka ei edes käytä tuttia muuten kuin nukkuessaan ja joskus ulkona rattaiden kyydissä. Silti ollaan hukattu niitä jo varmaan miljoona ja aina ne on kadoksissa silloin, kun niitä tarvitsisi. 

Seuraavaksi ajattelin... katsoa kenties pari jaksoa How I Met Your Motheria Kamilin kanssa ja mennä sitten ajoissa nukkumaan. Ai, mikä perjantai? Onko se jotain syötävää?

Viime aikoina... olen nauttinut erityisen paljon kotiäitiydestä ja ihan vain tästä hetkestä. Tietysti on päiviä, jolloin tunnit ei kulu millään ja kaikki kyllästyttää, mutta yleisesti ottaen elämä on hyvää just nyt ja tällaisena. Ehkä se on tämä kesä - on niin ihanaa, kun voi olla paljon ulkona vauvan kanssa ja ylipäänsä touhuta kaikenlaista. Nautin, kun saan seurata ihanan poikani kasvua tässä ihan vieressä ja olla hänen kanssaan. Muuta ehtii sitten myöhemminkin.


En osaa päättää... moniakaan asioita täysin järkevästi ja eri vaihtoehtoja punniten, vaan teen päätökseni melkein aina hyvin spontaanisti ja intuitioon luottaen. Välillä menee metsään, mutta toisaalta ainakin kaikki elämäni parhaimmat päätökset on tehty juuri sydämellä.

Muistan ikuisesti... kun tein positiivisen raskaustestin Lukasta. Se on minusta myös hauska tarina, jota en kai väsy koskaan kertomaan, jos joku vain kysyy.

Päivän paras juttu... oli ehkä suloiset päiväunet, jotka nukuttiin yhdessä Lukan kanssa. Luka meni päikkäreille aluksi omaan sänkyynsä, mutta oli heräämässä niiltä jo puolen tunnin kuluttua. Niinpä nappasin pojan kainaloon, mentiin sängylle makoilemaan ja nukahdettiin molemmat vielä melkein kahdeksi tunniksi! Toinen paras juttu on ollut kyllä ihana auringonpaiste ja lämmin ilma, vaikka säätiedotukset olivat lupailleet jo viileämpiä kelejä.


Noloa myöntää, mutta... seuraan tosi vähän uutisia ja maailman menoa. Varsinkin äidiksi tultuani on huonot uutiset alkaneet ahdistaa entistä enemmän. Nyt meille on sentään tullut Aamulehti jo muutaman kuukauden ajan, joten en elä aivan uutispimennossa. Tykkään muutenkin lukea uutiseni ennemmin paperiversiona kuin netistä. Useimmiten ehdin tosin lukea Aamulehteni vasta illalla Lukan mentyä nukkumaan, vaikka parastahan se olisi lukea aamiaispöydässä ison kahvimukin kanssa... mutta ehkä vielä joskus niinkin!

Viikko sitten... meillä oli kylässä vanha työkaverini, jolla on kuusi päivää Lukaa vanhempi tyttö. On aika hauskaa seurata näin samanikäisten tyyppien menoa ja toivottavasti he pysyvät kavereina vielä kasvaessaankin - kuten me äiditkin!

Kaikista pahinta on... kaikki hullut ajatukset, jotka tulevat mieleen keskellä yötä kun pitäisi yrittää nukkua. Yhtenä yönä en saanut unta miettiessäni, että mitä jos joltain naapurilta on karannut käärme ja se tulee ulos meidän vessanpöntöstä ja kuristaa meidät kaikki. Oli pakko herättää Kamil tarkistamaan, ettei mitään käärmettä ole, sekä sulkemaan vielä varmuudeksi pöntön kansi ja kylppärin ovi. Entisessä kodissa meillä oli sauna ja aina välillä sain päähäni, että ihan varmasti sinne on piiloutunut murhaaja. Ehkä ihan vain pari kertaa on Kamil käynyt keskellä yötä tarkistamassa tilanteen ennen kuin olen itse voinut mennä vessaan. Onneksi rakkaallani riittää kärsivällisyyttä...


Salainen taitoni on... ehkä vielä löytämättä? Olisi kyllä hauskaa, jos olisi joku hieno ja tosi random taito, jolla voisi aina yllättää kaikki. 

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... ihan just nyt ainakin se, että tästä kesästä tulisi lämmin ja aurinkoinen! Niitä kaikkein isoimpia toiveita ei uskalla oikein sanoa äänenkään, ainakaan täällä.

Minulla on pakkomielle... hoitaa diabetestani mahdollisimman hyvin. Mittaan verensokerini monta kertaa päivässä enkä voisi kuvitellakaan, että jättäisin joskus insuliinit pistämättä. Minulla on todella tiukat hoitotavoitteet ja lääkärieni mielestä voisin päästää itseni helpommallakin, mutta kun ei voi.


Söin tänään... aika vähän, koska on ollut huono olo. Tai ehkä se johtuu tästä lämmöstä, ettei tee oikein mieli ruokaa. Raikas salaatti on ollut ainoa, mikä on mennyt vähän alas.

Ärsyttävintä on... kun jokin asia, mitä olet odottanut, peruuntuukin. Mä olin jo viime viikolla sopinut tälle päivälle leikkipuistotreffit Momzien kautta, mutta tänään kyseinen mamma ei enää vastannutkaan viesteihin kun kyselin, onko meidän suunnitelmat vielä voimassa. Voihan se olla, että ohareihiin oli joku hyväkin syy, mutta silti tuntuu tylsältä, että omatkin suunnitelmat meni sitten vähän pilalle, kun toinen ei voinut ilmoittaa mitään. Noh, onneksi meillä oli kuitenkin kiva päivä muutenkin!

Tekisi mieli... lähteä lomalle! Onneksi Puolan matka häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Olisi kyllä ihanaa lähteä myös rantalomalle Dubaihin, kiertämään Italiaa tai myönnetään: edes ruotsinlaivalle.


Minusta on söpöä... kun Luka joskus leikkii jollain lelullaan niin keskittyneesti ja tosissaan. Sitä on hellyyttävä katsoa salaa vierestä, koska yleensä tyypillä on koko ajan niin vauhdikas meininki ja touhutus päällä.

Hävetti... vähän taas kerran tänään, kun facebook läväytti silmilleni päivityksiä, joita olen kirjoittanut tänä päivänä vaikka seitsemän vuotta sitten. Sitten kyllä vähän naurattikin - ja sen jälkeen painoin delete-nappia. 

Olenko ainoa, jonka mielestä... jääkiekko on ihan totaalisen tylsää eikä jaksaisi kuunnella enää yhtään enempää mm-kisoista vouhottamista?

Napattu Kun äiti kelaa - blogin Selinalta.
Miten itse jatkaisit näitä lauseita?

xoxo Nelli
12 kommenttia

Yksitoista kuukautta

  • 18 kommenttia
  • keskiviikko 11. toukokuuta 2016


1-vuotisbileet ne sen kun vaan lähestyy, sillä vauvamme täytti tänään jo 11 kuukautta. Taas voisi päivitellä sitä, miten nopeasti aika kuluu ja kuinka en kestä, että vauvani on ihan kohta virallisesti taapero... Sama juttu joka kuukausi! Meidän yksitoistakuinen on villi ja vauhdikas veijari, joka ei päästä äitiä kovin helpolla, kertakaikkisen hauska tyyppi ja niin mahdottoman rakas. Hänellä on neljä hammasta, hassuja ilmeitä, ihan paras huumorintaju, yllättävän vaalea tukka ja maailman sinisimmät silmät. Meidän paras vauva. 



Kovin suuria mullistuksia ei tässä kuukauden aikana ole tapahtunut - mitä nyt vauhti pikkumiehellä sen kuin vain kiihtyy. Luka kävelee jo todella sujuvasti, myös ulkona kengät jaloissa erilaisissakin maastoissa. Kotona meno ja meininki yltyy välillä jopa juoksemiseksi, kova kiire tuntuu koko ajan olevan. Myös kiipeily on edelleen suosiossa, mutta onneksi ainakaan vielä hän ei omin avuin pääse kipuamaan sohvalle tai sängylle. Ja onneksi Luka on oppinut tulemaan korkeista paikoista turvallisesti jalat edellä alas! Tällä hetkellä parasta on kaikkien kaappien ja laatikoiden availu sekä niiden sisällön tutkiminen ja tavaroiden kuljettaminen paikasta toiseen. Milloin on hukassa vispilä, milloin kaukosäädin... ja tuntuu, että kotona on koko ajan päällä kauhea kaaos, kun pikkumies järjestelee paikkoja omien näkemystensä mukaan. Välillä kun tätä kotia katsoo, on vaikea uskoa että meillä tosiaan asuu vain yksi lapsi! Lukan lempileikkejä ovat edelleen piiloleikit ja kaikenlainen hassuttelu. Myös kirjat ovat alkaneet vihdoin kiinnostaa, niitä on kiva lukea ja katsella yhdessä, mutta usein hän kääntelee keskittyneesti sivuja ihan itsekseenkin. Lisäksi ulkonaolo on ihan parasta, varsinkin nyt kun pääsee omin jaloin tutkimaan paikkoja. Keinussa ja hiekkalaatikolla istumisen lisäksi Luka viihtyy hyvin niin rattaiden, kantorepun kuin uuden pyöräkärrynkin kyydissä maisemia katsellen. Varsinkin koirat ovat alkaneet viime aikoina kiinnostaa Lukaa ihan tosissaan, tuon meidän oman koiramme lisäksi ulkona bongaillaan aina kaikkia muitakin koiria ja niitä nähdessään Luka alkaa aina huutamaan innoissaan. 



Luka on oppinut vilkuttamaan "moikka", taputtamaan käsillään ja tuntuu muutenkin ymmärtävän jo yhtä ja toista. Äidin lisäksi ei vielä oikein muita tunnistettavia sanoja ole, mutta muuten ääntä ja omaa puhetta kyllä riittää, erityisesti kiljuntaa ja kikatusta. Perusluonteeltaan Luka on iloinen ja letkeä kaveri, tuntuu että hän on aina hyvällä tuulella, ellei sitten ole nälkäinen tai väsynyt, silloin ei mikään ole hyvin! Mutta useimmiten elämä on hauskaa ja jännittävää. Rakastan poikani uteliaisuutta ja seikkailunhalua, sitä on ihana (vaikka toisinaan rasittavakin) seurata. Hän haluaa tutkia kaiken, myös ne kielletyt paikat joiden tietää olevan kiellettyjä. Tuntuu, että vauva osaa tehdä ihan tahallaankin kaikenlaista sellaista pientä kiusaa, mistä tietää että äiti ei tykkää. Lukalle onkin viime aikoina vakiintunut lempinimi Pikkupiru... Kärsivällisyyttä siis välillä koetellaan! Omaa tahtoakin löytyy jo ihan mukavasti ja vauva osaa kyllä suuttua, loukkaantua ja näyttää tunteensa, jos jokin Tärkeä Asia häneltä kielletään. Mutta onneksi leppyminenkin tapahtuu usein hyvin nopeasti eikä mitään järkyttäviä raivareita meillä yleensä kuulu.

Viime kuussa kirjoitin Lukan olevan todellinen mammanpoika. Edelleenkin äiti on tärkeä, mutta onneksi se on jo vähän hellittänyt ja äiti voi välillä jopa kadota näköpiiristä.. Vierastaminenkin on jo laantunut, edelleenkin hän saattaa alussa vähän ihmetellä ja ujostella uusia ihmisiä, mutta aika nopeasti kiipeääkin jo syliin istumaan. Luka tykkää halimisesta ja pussailusta ja on muutenkin välillä kovin hellyydenkipeä. Minusta se on vain ihanaa, kun Lukalla on koko ajan kova vauhti päällä, mutta silti vähän väliä täytyy tulla halimaan ja tankkaamaan läheisyyttä äidiltä! Sitä ollaan niin isoa poikaa jo, mutta silti ihan äidin pieni vauva vielä. <3



Päivärytmi on pysynyt suht samanlaisena kuin kuukausi sittenkin. Meillä herätään edelleen (ihan liian aikaisin) 6-7 välillä, mutta yöunille meno on viivästynyt tunnilla eli Luka menee nukkumaan nykyään yhdeksän aikaan illalla. Päiväunia tarvitaan vielä kahdet, toiset nukutaan yleensä joko 9-11 tai 10-12, ja toisille lyhyemmille mennään siinä 15-16 aikaan. Yöt Luka nukkuu todella hyvin, usein koko yön  omassa sängyssään heräämättä kertaakaan. Pieneen kitinään riittää yleensä kun laittaa tutin takaisin suuhun, mutta joskus otan vauvan kainaloon nukkumaan loppuyöksi, koska onhan se nyt vain ihanaa herätä pienen ilopillerin vierestä aamulla. Vielä en ole raaskinut siirtää pientä omaan huoneeseensa nukkumaan, vaan pinnis on edelleen meidän makuuhuoneessa ja luultavasti pysyykin siinä vielä jonkin aikaa. Imetys lopetettiin kokonaan muutama viikko sitten, jolloin muutenkin jäljellä oli enää vain aamuimetykset. Lopettaminen sujui helposti ja vauvan ehdoilla, mutta olo on silti välillä ollut yllättävän haikea, vaikka ajattelinkin olevani henkisestikin ihan valmis lopettamaan. Alunperinhän olin ajatellut imettää vuoden ikään asti ja uskon että sinne asti oltaisiinkin päästy jos vain olisin halunnut oikeasti jatkaa, mutta koin että lopettaminen tapahtui hyvin luonnollisesti nyt. Eikä sillä muutamalla kuukaudella sitten niin suurta merkitystä lopulta ole! Kiinteitä aterioita Luka syö viisi kertaa päivässä, lähes aina hyvällä ruokahalulla ja maistelee kaikkea ennakkoluulottomasti. 

xoxo Nelli
18 kommenttia

Kesäkaverit

  • 10 kommenttia
  • tiistai 10. toukokuuta 2016






Voihan tyypit! Näin söpöjä kuvia sain napattua tänään, kun oltiin Lukan ja Lalkan kanssa puistossa hengailemassa - tänään tästä auringosta on ollut pakko ottaa vielä kaikki mahdollinen irti, kun huomenna kuulemma taas viilenee... Mutta on nää vain ihana parivaljakko. Kyllähän minä saatan kirota monta kertaa viikossa sitä, kuinka hankalaa on kun pienen lapsen lisäksi on vielä tämä koirakin hoidettavana. Välillä (tai aika useinkin) nimittäin tuntuu siltä, että tuossa ihmislapsessakin on jo ihan tarpeeksi hommaa... Ja välillä on sitten huono omatunto siitä, kun tietää, ettei koiralle aina riitä ihan niin paljon huomita ja hellyyttä kuin sekin kaipaisi. Useinhan Lalka kulkee kyllä kätevästi mukana, kun mennään Lukan kanssa esimerkiksi vaunulenkille. Mutta sitten on ne kerrat, kun on mentävä jonnekin ilman koiraa ja lähteminen on aina sata kertaa vaikeampaa, kun pitää käyttää koira ulkona, ravata edestakaisin hississä, siivota lattialta kaikki lelut ettei Lalka syö niitä yksin ollessaan... ja sitten taas ensimmäisenä kotiin tullessa viedä koira ulos. Kuulostaa ehkä pieneltä, mutta välillä se vain on rasittavaa!

Mutta sitten taas: kun katson noita kahta yhdessä, niin en voi muuta kuin olla onnellinen siitä, että Lukalla on myös tuollainen karvainen kaveri. Lalka on ihan äärimmäisen kiltti ja kärsivällinen Lukan kanssa. Kun Luka oli ihan pieni, Lalkalle tuli valeraskaus ja se olisi tahtonut hoitaa pientä vauvaa kuin omaansa. Se vahti Lukan unta kehdon vieressä ja hätääntyi, jos vauva itki. Nykyään Lalka kai välillä toivoo, että saisi olla rauhassa pieneltä ihmiseltä, mutta Luka rakastaa Lalkaa ja tätä pitääkin vähän väliä käydä halimassa ja paijaamassa. Luka tykkää kävellä Lalkan perässä ja pitää samalla hännästä kiinni - kävelemään opetellessa Lalka toimikin usein tärkeänä tukena vauvan haparoiville askeleille. Lalkaa se ei onneksi haittaa, tai jos haittaakin, niin koira kyllä osaa karata paikalta ja mennä omaan rauhaansa jonnekin muualle. Välillä rakkaus on rajua ja otteet kovia, mutta yritämme parhaamme mukaan opettaa vauvalle, että eläintä pitää kohdella nätisti eikä sitä saa retuuttaa, koska sitäkin sattuu. Uskon, että sillä on pelkästään positiivisia vaikutuksia, että lapsi kasvaa eläinten parissa. Lemmikki voi opettaa lapselle empatiaa ja toisten huomioonottamista, antaa hellyyttä ja läheisyyttä sekä ennen kaikkea olla lapselle tärkeä kaveri, joskus jopa kuuntelija ja lohduttaja. Hauska nähdä, millainen side näiden kahden välille vielä kehittyy Lukan kasvaessa!    

xoxo Nelli
10 kommenttia
© Kochanie • Theme by Maira G.