Viime öistä

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Viime viikonloppuna keräsin peittoni ja tyynyni meidän sängystä ja tein itselleni pedin olohuoneen sohvalle. En ole enää ihan varma, kuinka monta yötä tätä on nyt jatkunut. Ehkä neljä? On tuntunut oudolta nukkua yksin. Iltaisin on vaikea nukahtaa, valvon ja kuuntelen hiljaista kotia, koiran kynsiä parkettia vasten, seinäkellon tikitystä. Sitä ehtii miettiä kaikenlaista: oliko tämä nyt varmasti oikea päätös, olisiko sittenkin pitänyt vain jatkaa niin kuin ennenkin? Tekisi mieli hipsiä makuuhuoneeseen ja napata vauva kainaloon, sinne, minne hän kuuluukin. Tai kömpiä itse takaisin sinne, minne kuulun. Mutta aina jossain vaiheessa nukahdan ja aamulla kiitän itseäni, sillä uskon, että loppujen lopuksi tämä on parhaaksi meille kaikille.


Olin jo jonkin aikaa miettinyt yöimetyksien lopettamista. Neuvolassahan tähän kehotettiin jo kuuden kuukauden iässä, mutta silloin en ollut siihen vielä valmis - tai tarkemmin sanottuna en uskonut vauvan olevan siihen valmis. Nykyään kiinteitä menee päivisin jo sen verran hyvin, että en usko yösyömisten olevan Lukalle enää sillä tavalla ravinnon saannin kannalta tarpeellisia, ennemminkin kyse on tavasta. Ei meillä silti yöt ole mitenkään katastrofaalisia olleet: Luka on syönyt kerran tai kahdesti yössä, mutta kuitenkin katkonaisesti nukutut yöt alkoivat tuntua ja vaatia veronsa, joten mietin, voisimmekohan nyt alkaa pikku hiljaa luopua yöimetyksistä. Katsoimme kalenterista viikonlopun, jolloin Kamililla olisi kolme vapaapäivää putkeen ja päätimme kokeilla silloin, mitä tapahtuu jos maitobaari menee yöksi kiinni.

Tuo kaavailtu viikonloppu alkaisi oikeasti vasta ylihuomenna, mutta tässä me nyt ollaan, nukuttu jo viisi kokonaista yötä putkeen ilman yhtäkään imetystä! Yhtenä yönä Luka heräsi ensimmäisen kerran vasta neljältä (aiemman klo 02-03 sijaan), ja tottuneesti tarjosin hänelle vain heti maitoa, jotta unet pääsisivät pian jatkumaan. Aamulla aloin kuitenkin miettiä, että onkohan Luka oikeasti tuolloin vielä nälkäinen vai onko kyse vain tottumuksesta. Niinpä seuraavana yönä Lukan heräillessä ensimmäisen kerran samoihin aikoihin, en heti antanutkaan maitoa vaan tutin, ja koitin silitellä pojan takaisin nukkumaan. Se tehosi ja Luka heräsikin sitten vasta kuudelta - hän kun on muutenkin aamuvirkku ja on herännyt normaalistikin aina kuuden-seitsemän aikaan, vaikka yöllä söisikin. Siispä olin vallan tyytyväinen jo siihen, jos Luka tosiaan nukkuu edes kuuteen asti ilman syömistä! Illalla hän menee nukkumaan siinä puoli kahdeksan aikoihin, joten ihan hyvin sitä unta tuosta jo tuleekin.

Olin varautunut muutamaan hankalaan yöhön, mutta tämä yösyöttöjen lopettaminen onkin sujunut melkein kuin itsestään. Noiden kahden hyvin alkaneen yön jälkeen päätimme, että minä nukkuisin hetken aikaa sohvalla, jolloin Lukan olisi ehkä vielä helpompi tottua siihen, että maitoa ei yöllä tule. Viime yö on ollut ainoa, kun Luka on hieman itkenyt, eikä silloinkaan tuntikausia, niin kuin olin pelännyt. Viereisessä huoneessa peittojen alla kyyhöttäessäni ja pienen itkeskelyä kuunnellessani aika tosin tuntui paljon pidemmältä, mutta loppujen lopuksi kyseessä oli vain kymmenen minuuttia, jonka jälkeen loppuyö sujui rauhallisesti. Aamulla unta riitti seitsemään saakka. Ai että on itselläkin ihan hurjan levännyt olo, kun ei tarvitse nousta imettämään! Minähän en siis ole koskaan osannut öisinkään imettää puoliunessa makuultaan, vaan olen aina noussut istumaan. Ja vaikka yöllä olisi vain parikin lyhyttä imetystuokiota, niin kyllä se minulle ainakin vain on alkanut tuntua raskaalta, jos ei saa oikein yhtäkään kunnon pituista unipätkää yössä.

Luulenpa, että meillä avainasemassa on ollut juuri oikea ajoitus. Jos olisimme yrittäneet lopettaa yösyötöt puolen vuoden iässä, niin en usko että siitä olisi tullut mitään. Silloin mielestäni oli ihan selvää, että Luka vielä tarvitsee maitoa yöllä. Nyt, kun ensi viikolla tulee täyteen kahdeksan kuukautta, niin aika tuntuu olevan meille sopiva. Ei turhaa huudatusta ja hermojen menetystä, kun vauva on itse valmis nukkumaan kokonaisia öitä. Vielä aion nukkua muutaman yön sohvalla, mutta mieli on positiivinen ja odotukset onnistumisen suhteen korkealla. Niin monta hyvää yötä putkeen on jo ollut, että toivottavasti ei enää takapakkia tulekaan!  

Ps. Huomasitteko muutn blogin uudistuneen ulkoasun? Meillä Lumoblogeissa päätettiin luopua yhtenäisistä ulkoasuista, joten innostuin sitten hieman uudistamaan ilmettä omassa blogissani! Mitäs tykkäätte?

xoxo Nelli

4 kommenttia

  1. Oo, ompa ihanan kivuttomasti sujunut yösyömisten lopetus! Varmaan ihan uudestisyntynyt fiilis kun pääsee kunnolla nukkumaan :) Hyvältä näyttää uusi ulkoasu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on kyllä todella <3 ja siis ihanaa kun on mennyt näin helposti, oikeasti pelkäsin että jos menee huutokonsertiksi eikä musta ehkä olisi ollut siihen...!

      Ja kiitos, kiva kuulla :)

      Poista
  2. Ihana uusi ulkoasu, tykkään paljon. :)
    Mahtava juttu että yöt on sujuneet noin hienosti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :* Joo, olen kyllä tosi positiivisesti yllättynyt että on mennyt näin hyvin :)

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.