Muuttolaatikoiden keskeltä


Mitä olisikaan vuosi ilman muuttamista, totesi Kamil hieman sarkastiseen sävyyn tässä eräänä iltana, kun Lukan mentyä nukkumaan me valvoimme taas ihan liian myöhään pakaten omaisuuttamme banaanilaatikoihin. Ja niin: tässä kohta viiden vuoden aikana, kun olemme yhdessä olleet, on meillä ehtinyt olla jo neljä yhteistä osoitetta ja nyt tämän viikonlopun muuttorumban jälkeen on vuorossa viides. Emme me oikeasti tästä muuttamisesta nyt edes niin paljon tykkää, mutta elämä nyt vain on mennyt tällä tavalla. Toisaalta olen kyllä ihminen, joka pitää uusista aluista (ja jotenkin tuntuu, että tämäkin muutto juuri nyt tulee vaan niin oikeaan aikaan), mutta silti toivoisin, että voitaisiin nyt vihdoin olla hetki aloillamme. 

Täytyy sanoa, että muuttaminen pienen vauvan kanssa ei ole homma ihan sieltä helpoimmasta päästä. Tehokas pakkaaminen Lukan ollessa hereillä on melkein mahdotonta, kun toinen joko haluaa olla mukana tohinassa niin täysillä, tai sitten yrittää käyttää tilaisuuden hyväkseen ja tehdä kaikkea kiellettyä, kun meidän huomiomme on jossain muualla. Siispä ne pakkaamiset on ollut pakko jättää lähinnä iltoihin, kun Luka on mennyt jo nukkumaan. Jotenkin tällainen pitkä ja hidas muuttoprosessi on ollut kamalan uuvuttavaa ja ärsyttävää, enkä malttaisi enää odottaa, että saadaan sanoa lopulliset hyvästit tälle vanhalle kodille ja nukkua ensimmäinen yö uudessa kodissa! Varsinkin nämä pari viimeisintä päivää on tuntuneet vähän vaikeilta, ja eilinen oli kyllä kaikista päivistä aivan pohjanoteeraus. Tiedättehän ne päivät, kun ihan kaikki mahdollinen vain tuntuu menevään niin täydellisesti pieleen? Ja silloin ne pienimmätkin vastoinkäymiset tuntuu ihan sietämättömän vaikeilta kestää. Kun banaanilaatikot loppuvat kesken juuri kun päällä on hyvä flow. Kun 95% sovitusta muuttoavusta yhtäkkiä ilmoittaakin sairastuneensa (kirottu influenssakausi!) ja pitää yrittää superlyhyellä varoitusajalla löytää uutta apua tilalle. Kun ei päästy vauvasirkukseen, koska Luka on vielä sen verran nuhainen. Kun kameraliikkeestä viikon odotuksen jälkeen ilmoitetaan, etteivät he voi tehdä kameralleni mitään, vaan se pitää lähettää huollettavaksi Helsinkiin - ja siinäkin menee nyt sitten taas ties kuinka kauan aikaa. Ja sitten vielä kaiken huipuksi takeaway-kiinalaiseni paljastuukin kotona ihan joksikin muuksi, kuin mitä olin tilannut! On siinä tytöllä kestämistä. 

Uskon, että huomenna on silti jo parempi päivä. Musta tuntuu, että stressaan kuitenkin vähän tästä muutosta ja siksi juuri ne pienetkin jutut tuntuu helposti paljon todellista vaikeammilta. Jonain toisena hetkenä voisin vain kohauttaa olkiani enkä olisi moksiskaan, mutta nyt on välillä tehnyt mieli vain heittäytyä maahan makaamaan ja jäädä siihen kiukuttelemaan. Mutta kyllä tässä jo voiton puolella ollaan. Saatiin tänään avaimet uuteen asuntoon ja käytiinkin aamulla heti ennen Kamilin töiden alkua fiilistelemässä uutta kotia. Mua vähän jännitti etukäteen viedä Kamil sinne, sillä olin ollut asuntonäytössä yksin eikä Kamil siis ollut vielä nähnyt koko asuntoa! Tietysti olin ottanut kuvia, mutta eihän se kuitenkaan ole sama asia kuin jos olisi itse ollut oikeasti paikalla. Onneksi Kamilkin kuitenkin tykkäsi, ja nyt ollaan molemmat niin innoissamme, että päästään tekemään siitä meidän koti! Tänään illalla vietiin uudelle asunnolle jo pari pakettiautollista tavaraa ja huomenna olisi sitten jäljellä vielä huonekalut ja paljon kaikkea sellaista ärsyttävää pientä, mitä on vaikea pakata. Lauantaina pitää vielä käydä siivoamassa tämä vanha asunto ja sitten voidaan ehkä vihdoin jo huokaista helpotuksesta ja todeta, että taas me vaan selvittiin yhdestä muutosta!

xoxo Nelli

14 kommenttia

  1. Tsemppiä muuttoon<3
    Kukkis oli nelisen kuukautta kun me muutettiin ja sekin oli aika rankkaa vaikka toinen ei vielä kerennyt tehdä omia juttujaan muuttolaatikoille sillä välin kun käänsi selkänsä :D Asuntojuttuja jään odotteleen - kunhan kotiudutte :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 joo vauva kyllä tuo tähän hommaan omat haasteensa :'D kotijuttuja varmasti tulee sitten taas kun pääsen bloggaamaan!

      Poista
  2. Isot tsempit muuttoon ja onnea uuteen kotiin! <3

    VastaaPoista
  3. Täältäkin tsempit muuttoon ja onnea uudesta kodista :) !

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä hommaan, toivottavasti ei tarvitse tehdä ensi vuonna taas! :) Meille tuli pakkomuutto esikoisen ollessa puolivuotias ja se oli kyllä kamala muutto, muuttaa pakon edessä kesken vauvavuoden. Takaisin muutettiin sitten hänen ollessa reilun vuoden, se olikin jo iloisempi muutto! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pakkomuutto ei ole kyllä koskaan kiva juttu :/ onneksi pääsitte muuttamaan takaisin :)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.