Uusia taitoja

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Mitenköhän asian muotoilisi kauniisti... Noh, sanotaanko nyt vaikka niin, että meillä on asustellut viime aikoina aika kiukkuinen pieni ihminen - ja sanon tämän suurella rakkaudella, mutta todellakin hieman tilanteen vakavuutta kaunistellen. Ymmärrän kyllä, että vauvan elämä ei aina ole niin helppoa. Hampaiden tekeminen tuskastuttaa, uusiin ruokiin totuttelu pelkän äidinmaidon jälkeen on outoa sekä kaikenlaisten uusien taitojen opettelu kysyy kärsivällisyyttä - ja sitä taas meidän vauvalta ei nyt välttämättä ihan niin kauheasti löydy. Kaikenlaista siis on ollut (ja on yhä) meneillään, joten ihmekös tuo, jos vähän kiukuttaakin. Ihan erityisen ärsyttävää Lukan mielestä on ollut se, kun liikkumisen tarve on suuri, mutta eteenpäin ei oikein ole päässyt ainakaan sillä halutulla tavalla. Takaperin, sivusuunnassa ja kierien kyllä, mutta eihän se riitä. Konttausasento löytyi jo kauan aikaa sitten, mutta käsien ja jalkojen yhteispeli on ollut hakusessa eikä eteenpäin ole päässyt, vaikka miten on itseään heiluttanut edestakaisin. Vaan vihdoin se tapahtui... Ja näin meillä kontataan! 





Vauvakerhossa, jossa käymme, on Luka porukan nuorin. Muut vauvat ovat pari kuukautta vanhempia, joten olen siinä samalla päässyt vertailemaan eri ikäkausien kehitystä sekä saanut vähän ennakkokäsityksiä siitä, mitä meilläkin pian on luvassa. Melkeinpä kaikki kerhon vauvat ovat liikkuneet paikasta toiseen enimmäkseen ryömimällä, joten jotenkin luonnollisesti olen koko ajan odottanut sitä, että Lukakin lähtisi ensin ryömimään ja sitten konttaamaan. Tuo ryömimisvaihe näköjään jäi kuitenkin kokonaan välistä - ilmeisesti moinen oli Lukan mielestä täysin turha liikkumismuoto kun kerran voi kontatakin. 




Niin kuin moni muukin uusi juttu vauvan elämässä, niin myös tämä konttaamisen taitokin tunnuttiin opittavan kuin yhdessä yössä. Luka on kyllä ottanut haparoivia konttausaskelia jo jonkin aikaa - siis aina yhden kerrallaan ja sitten yleensä joko moksahtanut kumoon tai jämähtänyt paikoilleen tietämättä, miten siitä jatkaa. Katselin sitä touhua vähän huvittuneena, mutta myös pikkuista hieman säälien. Voi kun toinen nyt vain tajuaisi siirtää sitä toistakin kättä! Mutta ei tässä asiassa toista voi oikein auttaakaan, itse se on keksittävä. Ja yhtenä päivänä sitä sitten vain huomattiin että hetkinen, tuohan todellakin konttaa! Siis liikkuu ihan oikeasti eteenpäin enemmän kuin yhden askeleen verran, ja pääsee aika nopeastikin paikasta toiseen. Yleensä myös paljon nopeammin, kuin äiti vielä edes tajuaa... Nyt onkin oltava erityisen tarkkana, sillä Lukaa kiinnostaa kaikki, ja nyt hän myös pääsee haluamiensa asioiden äärelle, jos vain saa siihen tilaisuuden. Taitaa siis olla aika sanoa hyvästit esimerkiksi rauhallisille kokkaus- tai pyykinripustushetkille sillä välin, kun vauva puuhailee lattialla omiaan. Myös koiran puruluut ja lelut on syytä laittaa piiloon, sillä jotenkin kummasti kaikkien kiinnostavimpia asioita ovat nimenomaan ne, joihin ei oikein mielellään saisi pienen vauvan sormet (ja suu) koskea. 


Konttaamisen lisäksi Luka osaa nykyään myös istua tuetta. Välillä siinäkin vielä mennään kumoon, mutta se ei näytä hirveästi haittaavan. Luka on nimittäin oppinut myös kaatumaan hienosti hidastettuna. Välillä sattuu pieniä kolhuja, mutta useimmiten laskeutuminen tapahtuu onneksi aika pehmeästi. On muuten myös aika ihanaa, miten vauva on itsekin kovin riemastunut näistä uusista taidoistaan! Kiukkuilua on nyt viime päivinä ollut paljon vähemmän, kun Luka vain innostuneena konttaa menemään ja tutkiskelee paikkoja. Ja onhan se myös ihan älyttömän suloisen ja hellyyttävän näköistä! Niin mun pieni vauvani vain kasvaa... Mitähän se seuraavaksi oppii? 

xoxo Nelli

18 kommenttia

  1. Jei, hyvä Luka! Hienosti näyttää konttaaminen ja istuminen sujuvan. Onhan se varmasti Lukasta ihan huippua, kun pääsee valloittamaan maailmaa ihan uudella tavalla. Istueltaan näkee paikat ihan eri perspektiivistä.

    Meilläkin Pikku P jätti ryömimisen kokonaan välistä. Neuvolassa sanottiin, että aivojen kehityksen kannalta ryömiminen ei ole niin oleellinen. Konttaaminen on kuitenkin tärkeä vaihe, jota ei saisi ohittaa. Kehittää molempia aivopuoliskoita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Selkästi kyllä on itsekin innoissaan uusista taidoistaan :)

      Tuota en olekaan tiennyt, hyvä sitten ettei se ryömimisen väliinjättäminen haittaa :D

      Poista
  2. Voi että mikä ilme, niin onnellinen uudesta taidostaan.♥ Näyttää varmasti maailma taas pienen ihmisen silmin himpun verran erilaiselta ja mikä mahtavinta kun pääsee ihan minne haluaa (ainakin melkein).
    Meillä Hugo ei edes käänny vielä masulleen, ei tunnu olevan kiire minnekkään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, niinpä! :) Melkein kaikkialle kyllä varmasti menisikin, jos ei äiti aina ikävästi estelisi...

      Mitäpä sitä turhaan kiirehtimään ;-) Luka vaan on niin kärsimätön tapaus, ettei kauaan ole ikinä viihtynyt paikoillaan!

      Poista
  3. Ihanaa ja kuulostaa niin tutulta!Meillä vauva oli kans tosi kiukkuinen ennen kuin oppi ryömiin 5,5kk ja sit ryömi kaks viikkoa ja lähti konttaa ja käveli yhdeksän kk iässä..et kohta sinäkin saat juosta vauhti veikon perässä;)Ja mitään et taatusti saa tehdä rauhassa enää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, siltä vaikuttaa! Nyt sen vasta tajuaa, miten helppoa se olikin vielä silloin kun vauvan saattoi vain laskea maahan ja siinä se pysyi ja sai itse tehtyä vaikka mitä :D

      Poista
  4. Ihana pieni konttaaja <3 Ja hei noi pöksyt - niin söpöt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi pöksyt on ihan lempparit! Meillä on jo toinen koko meneillään näistä :D

      Poista
  5. Ihana konttija, söpöissä pöksyissä <3

    VastaaPoista
  6. Oi hienosti menee ja ihanasti suu hymyssä uudesta taidosta onnellisena! :) Liikkuvan vauvan kanssa ei tosiaan voi enää selkäänsä paljon kääntää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei :D Kummasti ehtii ihan joka paikkaan, ihan koko ajan!

      Poista
  7. Voi ihana jäbä<3 ja mitkä ihanat housut!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat on kyllä ihanat ;) <3 Noi Marimekon pöksyt on kyllä ihan parhaat, oon itsekin niin rakastunut niihin!

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.