Seitsemän kuukautta

Meidän vauva on 7 kuukautta vanha! Näin se vauvavuosi vain lähenee uhkaavasti loppuaan, aika hullua. Katselen aika usein Lukan pikkuvauvakuvia ja välillä tuntuu kyllä ihan uskomattomalta, että niissä kuvissa on tosiaan se sama tyyppi, joka täällä meillä nyt touhuilee ja touhuttaa menemään. Tuntuu vaikealta käsittää tätä ajankulua. En oikein tiedä, kummin sitä sanoisi: että vauva on jo vai vasta seitsemän kuukautta? Tavallaan tuntuu, että aika on mennyt niin hurjan nopeasti, mutta toisaalta taas siltä, että hän on ollut täällä meidän kanssa jo ikuisuuden. On oikeasti aika vaikea muistaa aikaa ilman tuota pienintä perheenjäsentämme.


Viimeisen kuukauden sisään on mahtunut ihan hurjasti uusien taitojen oppimista. Luka liikkuu vauhdilla paikasta toiseen, kiipeilee, istuu ilman tukea ja rakastaa sitä, kun joku pitää käsistä kiinni ja auttaa seisomaan. Paikallaan olo on tylsää, kun yhtäkkiä koko maailma on avoinna pienen miehen seikkailuille. Hyvä, että perässä pysyy kun koko ajan pitäisi olla tutkimassa kaikkea mahdollista. Sinänsä kyllä kiva, sillä pikkumies on taas paljon enemmän oma iloinen itsensä, kun ei enää jatkuvasti kiukuta se, kun ei pääse eteenpäin. Vaikka välillä vauva on olevinaan niin itsenäistä ja isoa poikaa kontatessaan ympäri asuntoa kohti uusia tutkimusmatkoja, niin samalla olen huomannut, että äidistä on tullut entistä tärkeämpi eikä tätä sovi päästää liian kauas näköpiiristä. Välillä tulee itku, jos äiti katoaa nurkan taakse. Maailman hellyyttävintä on se, kun istuessani lattialla Luka konttaa luokse ja kiipeää syliin. En kestä! 

Toisen voimakkaan "en kestä!" - reaktion saa aikaan vauvan uudet ääntelyt. Luka on aina ollut varsin puheliasta sorttia kiljumisineen, päristelyineen sun muineen, mutta nyt ihan muutama päivä sitten on kuvioihin astunut myös uudenlainen ääntely - tavut! Nänänää ja vavavaa vain raikaa kun vauvalla on niin paljon asiaa. Jännityksellä odotetaan, millä kielellä se tyypin ensimmäinen sana sieltä sitten joskus mahtaakaan tulla...



Heti sen jälkeen kun Luka oppi konttaaamaan, on elämä tuntunut jotenkin helpottuneen ja vauva kasvaneen harppauksella isommaksi. Olin koko joulukuun todella väsynyt ja uupunut, koska Luka nukkui öisin katkonaisesti ja päivisin taas oli kovin kiukkuinen. Koputan puuta, mutta nyt arki tuntuu taas luistavan paljon helpommin. Luka ei myös onneksi herää enää joka aamu ihan kuudelta, vaan yleensä seitsemän ja yhdeksän välillä. Päiväunia nukutaan noin kolmet, pituudeltaan ne vaihtelevat puolesta tunnista pariin tuntiin. Yöunille Luka menee 19.30 ja nykyään Kamil vastaa nukkumaanlaitosta, koska haluttiin opettaa Luka pois tissille nukahtamisesta. Se sujuikin yllättävän hyvin ja tuo yöunille meno tapahtuu yleensä aika helposti. Kiinteitä Luka on nyt syönyt kuukauden ja ne maistuvat pikkumiehelle varsin hyvin. Lemppareita ovat kaikki makeat hedelmäsoseet (erityisesti mango), kasviksista bataatti. Tähän mennessä parsakaali on ollut ainoa sellainen yökötys, mitä Luka ei suostunut syömään. Puurokin meni alkuun alas aika nihkeästi, mutta nykyään sekin on alkanut maistua jo aika kivasti. Luka on siis toistaiseksi syönyt vain soseita, mutta ajattelin kohta rohkaistua ja aloittaa rinnalla myös sormiruokailun. Lisäksi imetän vielä, enkä nyt toistaiseksi ole sen kummemmin suunnitellut, että kauanko sitä jatketaan. Yöimetyksistä voisin kieltämättä pikku hiljaa luopua (vaikka niitä on vain 1-2 yössä), mutta muuten nyt sen suhteen ei ole vielä mitään kiirettä. 


Tällaista siis kuuluu meidän seitsemänkuiselle tällä hetkellä. Nyt kun olen saanut itse selätettyä sen viime kuussa vaivanneen pahimman väsymyksen, niin nautin taas tästä vauva-arjesta ihan valtavasti. Hauskaa, kun Lukan kanssa voi puuhailla koko ajan enemmän kaikenlaista ja jotenkin se meidän välinen side vain vahvistuu koko ajan. Vaikka sitä kuinka joskus väsyttäisi, niin kyllä tämä vaan on kaiken sen arvoista. Aloitettiin eilen Kamilin kanssa katsomaan sellaista Netflix-sarjaa kuin Masters of None. Siinä ensimmäisessä jaksossa, yhdessä keskustelussa, kiteytyi aika hyvin koko tämä homma:

- How's fatherhood? 
- Oh, it's great. I feel like I'm part of something bigger now, you know? Like I've got this deeper sense of purpose.
- Mm-hmm. But it's got to be so much work, right? I mean, don't you miss going out and all that stuff? 
- Uh okay, so the other night, Zach starts crying at 4:00 a.m. I'm so tired. I'm pissed. But I get up. I go over, I turn the light on, pick him up and at one point, he looks up at me, and he just smiles and starts laughing at me. And then we both just start laughing. I'm laughing with this person I created, right, with my kid, this person I'm gonna watch grow up and do great things one day hopefully. I don't know, man. I just can't think of one night of partying or drinking that made me feel even one millionth of that feeling.

xoxo Nelli

15 kommenttia

  1. Niin ihana pikkupoitsu <3 oikeen hurmuri :D <3

    VastaaPoista
  2. Touhukas poika, ihana! sun blogia on ilo lukea, meillä melkein samanikäinen poika!

    VastaaPoista
  3. Ihana pieni! <3 Ihan samoja fiiliksiä ollut koko ajan, voih<3

    VastaaPoista
  4. Ihana ja niin aurinkoinen Luka.♥
    Täälläkin tuntuu että Hugo on ollut osa elämäämme jo ikuisuuden vaikka oikeasti masun ulkopuolella vasta vähän vajaat 5kk. :)
    Ihana kuulla että siellä arki luistaa taas helpommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Niin se on kyllä hassua miten aika vauvan kanssa menee ihan eri tavalla. Ei kyllä enää osaisi kuvitellakaan elämää ilman tuota pikkuista <3

      Poista
  5. Hienoa kuulla, että arki sujuu kivasti 😊 Miten opetitte pojan nukahtamaan ilman tissiä? Meillä on viiden kuukauden ikäinen poika jolla on sama tapa ja äiti on vähän väsynyt...

    VastaaPoista
  6. Hienoa kuulla, että arki sujuu kivasti 😊 Miten opetitte pojan nukahtamaan ilman tissiä? Meillä on viiden kuukauden ikäinen poika jolla on sama tapa ja äiti on vähän väsynyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se sujui aika helposti, oikeastaan kertaheitolla lähti sujumaan. :) Ennen siis menin pimeään makuuhuoneeseen syöttämään poikaa ja siihen se aina nukahti. Nykyään tehdään niin, että imetän ensin ja sitten Kamil antaa iltapuuron ja sen jälkeen hoitaa iltapesut ja vaihtaa pyjaman päälle, ja sitten vain laittaa omaan sänkyynsä, johon nukahtaa aika helposti. Jonkin aikaa pitää rauhoitella ja silitellä, mutta ei sen kummempaa. :)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.