Pieni hurjapää





Onneksi Lukalla riittää vielä niin paljon touhua ja tutkittavaa kotonakin, ettei häntä haittaa, vaikka viime päivät ollaankin vietetty tiiviisti sisätiloissa. Vaikka äitiä näiden samojen seinien tuijottelu jo hieman kyllästyttääkin, niin pitkäksi ei aika silti ehdi käymään - siitä pitää kyllä Luka huolen. Selkäänsä ei paljon ehdi kääntää, kun pikkumies on jo jossain missä ei niin kauhean mielellään saisi: roikkumassa verhoissa, kaatamassa koiran vesikippoa tai vetämässä kirjoja alas kirjahyllystä... näin muutaman esimerkin mainitakseni. On ihan turha kuvitella, että enää onnistuisi nopeasti sellaiset ennen niin helpot ja arkiset askareet, kuten vaikka pyykin ripustaminen kuivumaan samalla kun vauva makoilee lattialla. Ehei, siihenkin puuhaan saa nykyään varata ainakin viisi kertaa enemmän aikaa kun ennen, vauvan keskeyttäessä homman noin joka kymmenes sekunti. 

Vaikka välillä sitä ehkä hieman toivoisi, että vauva olisi edes hetken paikoillaan, niin silti minusta on ihana seurata pienen poikani menoa. Kun hän konttaa päämäärätietoisesti ja vauhdilla menemään milloin minnekin, on kasvoilla niin aidon onnellinen hymy, että se tarttuu väkisinkin. Hän kiipeilee ja nousee seisomaan taitavasti (ja välillä tuntuu myös että vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa) aiheuttaen äidille ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta toisaalta se sama sydän meinaa myös pakahtua ylpeydestä ja rakkaudesta, kun katsoo toisen touhotusta. Tuntuu aika uskomattomalta, että vastahan minun vauvani oli niin pieni ja avuton, sylissä tuhiseva nyytti, ja nyt jo noin iso ja rohkea tyyppi, joka pystyy vaikka mihin.

Pienen ihmisen uteliaisuus ja seikkailunhalu ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka toivoisin lapseni säilyttävän kasvaessaankin. Tietysti jokaisella lapsella on omat luonteenpiirteensä, toiset ovat rohkeampia ja toiset varovaisempia, mutta ainakin haluan kannustaa Lukaa tutkimaan, kokeilemaan ja tekemään asioita rohkeasti. Odotan innolla sitä, kun Luka on vähän isompi ja voimme tehdä tutkimusretkiä ja ihmetellä maailmaa yhdessä! Itselleni on tärkeää olla sellainen vanhempi, joka jaksaa touhuta lapsen kanssa ja keksii kaikenlaista hauskaa tekemistä. Minusta tuntuu, että äitinä oleminen tälle pikkuihmiselle on jonkinlainen uudenlainen ihana seikkailu, jotain sellaista mitä en ole aiemmin kokenut, vaikka aika paljon muunlaisia seikkailuja olenkin elämässäni ehtinyt tekemään. Ja olen siitä tosi innoissani.

xoxo Nelli

12 kommenttia

  1. Ihana hulivili siellä <3 Meilläkin tuo kiipeily ja kaiken koskeminen on hurjan hauskaa.. niin siis kaiken kielletyn koskeminen, omat lelut on jo niiin last season! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, sepä se! Luka on nyt varsinkin ihastunut meidän koiran leluihin. Miksei ne omat ole yhtä kivoja?

      Poista
  2. Hienosti Luka seisoo ihan pystyssä! :)

    VastaaPoista
  3. Hienosti Luka seisoo ja niin reteesti vaan yhdellä kädellä! ;) Mäkin odottelen, että alkaisi tulla vähän sitä itsesuojeluvaistoa niin ei tarvitsisi aina sydän pamppaillen pelätä milloin ollaan taas nurin ja pää lattiassa, ottaa äidillä vähän koville tämä vaihe :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo naurattaa tuo ponteva asento :'D ja älä muuta... Huoh! Mutta kai se on vain kokeilemalla ja harjoittelemalla opittava.

      Poista
  4. Meidänkin ulkoilut ovat olleet aika piipahduksia, maks. 30 minuuttia pihalla. Oma lenssu ei oo yhtään helpottanut asiaa kun sattuu keuhkoihin niin. Mutta huomisen jälkeen helpottaa ja päästään kaikki ulos! Pienen kanssa onneksi sisällä keksii monta juttua, isompi tulee seinistä ulos. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella että isomman kanssa nää pakkaset on vielä hankalampia! Onneksi kohta pitäisi helpottaa :)

      Poista
  5. Voi että, siellä sitä vaan seisoskellaan ja pidetään kiinni vain yhdelä kädellä, vau. :)

    VastaaPoista
  6. Onpas siellä kehitytty vauhdilla. Kohtahan Luka seisoo jo ilman tukea! Pikku P irrottaa kans välillä molemmat kädet irti ja testailee pysyisikö tasapaino. Yleensä parin sekunnin jälkeen painuu pylly lattiaan. Siitä se lähtee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuntuu että nyt noita uusia taitoja on tullut ihan vauhdilla! Ja joka päivä sitä ollaan vain nopeampia konttaajia ja ketterämpiä kiipeilijöitä... Kohta ne jo kävelee, jaiks!

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.