Elämäni aakkoset

perjantai 15. tammikuuta 2016





Olen tällä hetkellä vähän jumissa blogin suhteen. Juuri nyt tuntuu vähän vaikealta löytää tähän aikaa ja energiaa - ja toisinaan sanottavaakaan. Meidän arki tällä hetkellä on nimenomaan arkista. Oikeasti ihan hyvällä tavalla kylläkin, vaan ei välttämättä blogin kannalta. Päivät kuluvat energisen pikkumiehen kanssa nopeasti, iltaisin tekee mieli lukea kirjaa tai olla vaan. Ennen kun Kamil vaihtoi työpaikkaa ja teki paljon iltavuoroja, niin minulla oli Lukan mentyä nukkumaan hyvin aikaa bloggaamiselle. Keitin ison kupin teetä ja istuin läppärin ääreen kirjoittamaan, ja silloin postausaiheitakin tuntui tulevan mieleen helposti. Nykyään Kamil on illat kotona, joten ei tee mieli linnoittautua yksin koneen eteen, kun yhteistä aikaa on muutenkin vähän. Lisäksi päivän päätteeksi ajatukset tuntuvat monesti olevan yhtä mössöä - hyvä kun osaan kirjoittaa oman nimeni oikein, saati sitten mitään vähänkään syvällisempää tekstiä blogiin. Ehkäpä tämä pieni kirjoitusblokki on kuitenkin vain ohimenevä juttu ja ehkä se helpottaa viimeistään siinä vaiheessa, kun valoakin alkaa olla taas päivissä enemmän. Välillä olen miettinyt jopa blogin lopettamista, mutta sitä en kuitenkaan nyt vielä halua tehdä, sillä pienestä hetkittäisestä rämpimisestä huolimatta tämä on kuitenkin itselleni tärkeä harrastus. Sen sijaan päätin, että en nyt mieti sen kummemmin postaustahtia tai mitään muutakaan, vaan teen tätä rennosti sillä tavalla kuin vain hyvältä tuntuu. Luultavasti se mielekkyys ja into löytyy taas uudelleen, kun ei ota turhaa stressiä asioista, joista ei todellakaan edes kannattaisi. Olen muuten huomannut, että aika monessa muussakin blogissa on viime aikoina painittu ihan samojen asioiden kanssa, oletteko te? Ehkä tällä talven pimeydellä on kuitenkin jotain tekemistä asian kanssa.

Kaikesta huolimatta joukkoon on tullut viim aikoina uusiakin lukijoita (<3), joten ajattelin toteuttaa tällaisen blogien klassikkopostauksen: elämäni aakkoset. Luin taannoin pari vuotta vanhaa blogiani, jossa olin vastaavan tehnyt ja oli hauska huomata, miten niin monet asiat ovat siitä muuttuneet. Uudenlaiset asiat tulleet tärkeiksi ja toiset taas menettäneet merkitystään. Minun elämäni aakkoset juuri tässä hetkessä näyttäisivät jotakuinkin tältä:

A niin kuin aamut. Minun ja aamujen suhdetta voisi kuvailla sanoin it's complicated. Olen aina ollut iltavirkku ja nukkunut mielelläni aamuisin pitkään, mutta vauvan kanssa sellaisesta saa usein vain haaveilla. Ainakin meillä herätään useimmiten ihan liian aikaisin. Toisaalta rakastan kyllä sellaisia hitaita ja lempeitä aamuja, kun voi syödä rauhassa aamupalaa ja ikkunasta tulvii ihana aamuaurinko. No, vauvan kanssa aamut ovat yleensä kaikkea muuta kuin rauhallisia. Yritän silti opetella aamuihmiseksi, haluaisin oikeasti olla sellainen.
B niin kuin Belgia. Muutin Brysseliin tammikuussa 2011, eli viisi (!) vuotta sitten. Päädyin kaupunkiin vähän vahingossa suorittamaan työharjoitteluani, mutta se muutti elämäni. Belgiassa asuminen oli tosi upea, ikimuistoinen ja kasvattava kokemus - ja aika onnellinen sattumus myös siinä mielessä, että siellä tapasin Kamilin.
C niin kuin coffee. Raskauden ja imettämiseen myötä en onneksi ole ihan yhtä kahvihullu kuin joskus ennen, mutta kahvi on silti parasta. Varsinkin aamukahvi. Päivä ei oikein lähde käyntiin ilman sitä. Minulle aamukahvi on ennemminkin sellainen rituaalinen ja henkinen juttu, kuin ihan oikea fyysinen tarve.

D niin kuin diabetes. Halusin tai en, niin diabetes on aika merkittävä osa elämääni nykyään. Sairastuin pari vuotta sitten ja vaikka melkein päivittäin mielessä käy ajatus, että voisin kyllä ihan hyvin elää ilman tätä sairautta, niin olen kuitenkin nykyään aika sujut asian kanssa. Yleensä ajattelen, että huonomminkin voisi olla.
E niin kuin elokuvat. Jos olisi enemmän aikaa, katsoisin ehdottomasti enemmän elokuvia. Tarvitsen elokuvien katsomiseen tietynlaisen mielentilan (en esimerkiksi voi olla liian väsynyt), joten siksi niitä tulee katsottua tällä hetkellä harvemmin, vaikka periaatteessa aikaa olisikin Lukan mentyä nukkumaan. Lempielokuviani ovat Lost in Translation ja Wes Andersonin elokuvat.
F niin kuin finglish. Meidän perheessä käytetään suomea, englantia ja puolaa iloisesti sekaisin. Tällä hetkellä puola on jäänyt kylläkin vähän taka-alalle, ja keskenään puhumme pääasiassa englantia suomella höystettynä. Ulkopuolisista kuulostaa varmasti tosi hassulta, kun samassa lauseessa sanoja kummastakin kielestä, yleensä niin että englannin seassa on yksittäisiä suomalaisia sanoja. Saatetaan vaikka kysyä toiselta, että did Luka eat iltapuuro already? Kamil alkaa jo olla aika hyvä suomessa, joten pyrin käyttämään sitä yhä enemmän ja enemmän, jotta se kielitaito myös kehittyisi ja pysyisi yllä. Lukalle ei juuri englantia puhuta, vaan omia äidinkieliämme.

G niin kuin Greyn anatomia. Paras tv-sarja!
H niin kuin haaveilu. Haaveita on hyvä olla ja minulla niitä riittää. Aiemmin haaveilin ennen kaikkea uusiin paikkoihin matkustamisesta, nyt haaveet on vähän toisenlaisia, arkisiakin. Tällä hetkellä haaveilen omasta kodista (sellaisesta, jossa olisi piha) ja siitä, että saisin nukkua yhden kokonaisen yön heräämättä kertaakaan.
I niin kuin ihmiset. Ne elämän rakkaat tyypit, joita ilman ei olisi mitään. Perhe, ystävät, kaverit, jopa blogin kautta tulleet tuttavuudet. Minussa on vähän introvertin vikaa ja viihdyn usein hyvin yksiksenikin, mutta pidän myös uusiin ihmisiin tutustumisesta. 

J niin kuin järvet. Rakastan vettä: järviä ja merta. Niiden äärellä mieli rauhoittuu ja selkenee. Olen muutaman kerran asunut kaupungeissa, joissa vesi on läsnä tuskin ollenkaan ja se on aina tuntunut vähän oudolta. Nyt on ihanaa, kun asutaan aivan järven vieressä.
K niin kuin Kamil. Elämäni rakkaus ja paras ystävä. Vietetään huhtikuussa meidän viisivuotispäivää sekä ensimmäistä hääpäivää! En voisi olla onnellisempi.
L niin kuin Luka. Tietysti. Jos olet lukenut yhtään blogiani, niin tiedät kyllä miksi. 

M niin kuin matkustaminen. Matkustaminen on mun intohimo, ja vaikka tällä hetkellä ei juuri pystytä matkustamaan niin tiedän, että senkin aika tulee taas uudelleen. Rakastan reissujen suunnitelemista ja sitä kutkuttavaa fiilistä, mikä iskee jo lentokentällä. Rakastan uusissa paikoissa harhailua ja sitä tunnetta, kun on vähän ulkopuolinen jossain kaukana kotoa. 
N niin kuin nauraminen. I honestly think it's the thing I like most, to laugh. It cures a multitude of ills. It's probably the most important thing in the person, sanoi Audrey Hepburn enkä voisi olla enempää samaa mieltä.
O niin kuin onnellisuus. Olen siitä onnekas, että tunnen oikeastaan joka päivä olevani onnellinen. Kaikki ei suinkaan ole aina täydellistä, mutta kaikki on hyvin. Olen oppinut löytämään onnea ihan pienistäkin asioista ja huomaan, etten tarvitse kovinkaan paljoa ollakseni onnellinen. Se tuntuu hyvältä.

P niin kuin Puola. Ennen Kamiliin tutustumista Puola oli mulle täysin tuntematon maa, ja myönnän, että ne vähäisetkin mielikuvani maasta olivat ehkä enemmän negatiivisia. Kuvittelin, että Puola on tylsä ja harmaa maa, mutta nyt tiedän että se on kaikkea muuta. Puola on täynnä väriä, ääntä ja kaikkea kaunista. Brysselin jälkeen asuttiin vuosi Puolassa ennen Suomeen muuttamista. Kaipaan sinne aika usein.
R niin kuin rakkaus. Tärkeintä elämässä. 
S niin kuin sydän. Päätöksissäni olen spontaani ja luotan intuitioon ja siihen, mitä sydän sanoo. Uskon, että elämässäni olisi aika moni asia mennyt toisin, jos olisin tunteiden sijaan tehnyt päätökset puhtaasti rationaalisesti. En kuitenkaan kadu mitään, vaan tuntuu siltä, että juuri näin tässä on pitänytkin käydä.

T niin kuin Tampere. Synnyinkaupunki ja kotikaupunki taas lähes kuuden vuoden poissaolon jälkeen. Silloin aikoinaan oli kiire päästä pois, nyt tuntuu taas niin hyvältä olla takaisin. Kotona.
U niin kuin uskaltaminen. Koska melkein kaikki parhaat asiat elämässä ovat tapahtuneet sen jälkeen, kun on uskaltanut tehdä jotain, mikä on ensin ehkä pelottanutkin. Olen ennen ollut aika arka ja varovainen tekemisteni ja päätösteni suhteen, mutta olen sittemmin kokenut aika paljon kaikenlaista, mikä on tehnyt musta rohkean ja itsevarman.
V niin kuin vaaleanpunainen. Lempivärini.

Y niin kuin yliopisto. Olin juuri aloittanut kolmannen vuoteni yliopistossa ennen kuin tulin raskaaksi. Päätin Puolassa asuessani hakea Suomeen yliopistoon, vaikka tiesin, etten sopisi sinne. En ole koskaan tuntunut olevani yliopisto-ihmisiä, mutta ajattelin että ehkä minusta voisi tulla sellainen. Ei tullut. Pääaineena oli Puolan kieli ja kulttuuri, josta tykkäsin kyllä, mutta muuten se akateeminen maailma ei vain tuntunut omalta paikaltani. Raskauden myötä sain onneksi rohkeuden lopettaa ja hakea sellaiseen kouluun, johon oikeasti tunnen haluavani.
Ä niin kuin äitiys. Parasta. Minä olen sellainen ihminen, joka on aina haaveillut enemmän perheestä ja äitiydestä kuin hienosta urasta. Musta tuntuu, että vasta nyt tultuani äidiksi, elämällä on oikeasti joku suurempi merkitys. Kyllä mä olen silti vielä monta muutakin asiaa kuin vain äiti, mutta silti äitinä oleminen on mun mielestä vain aivan huippujuttu.

xoxo Nelli

18 kommenttia

  1. Mä en tiedä miksi, mutta jostain syystä liikutuin kovasti tätä lukiessa<3

    VastaaPoista
  2. Tosi ihana postaus! ♡ Kiva oli näitä lukea, koska löysin sun blogin vasta syksyllä niin tuli paljon uusia juttuja! :) Ja tosiaan, blogin suhteen ei kannata ottaa stressiä! Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Mulla on ollut blogin suhteen vähän samoja ajatuksia ja tässä taannoin teinkin päätöksen, että pois turha stressi blogista ja nyt onkin mennyt taas paremmin kun ei mieti sitä, että täytyy kirjoittaa sen ja sen verran. Tämä on kuitenkin itselle harrastus, ihana sellainen ♡

    Ihana postaus ja ihanat elämän aakkoset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika monella tuntuu nyt olevan samaa :S Mutta pitää vaan ottaa rennosti ja olla miettimättä turhaan tuommoisia :) Harrastushan tää vain kuitenkin on ja siinä vaiheessa siitä ainakin katoaa ilo jos stressaamaan alkaa.

      Poista
  4. Aivan ihana postaus <3
    Ja uskon että auttaa juurikin tuo että jätät stressin ja "pakko-pitää"-ajatuksen pois <3 Mä itse hölläsin tosi paljon tahtia joulukuussa, ja nyt taas bloggaus sujuu ilman ylimääräistä yritystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :* Joo, niin se vaan täytyy tehdä! :)

      Poista
  5. Niin kauniita nuo kuvat <3 Ja siis mietin juuri kun aloin lukemaan postaustasi, että olen lukenut nuo samat sanat viime aikoina tosi monesta muustakin blogista. Mutta välillä noita suvantovaiheita tulee väkisinkin - sen verran aikaa vievää tämä homma nimittäin on. Haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Jep, näitä tulee välillä. Ja mulla kyllä riittää aina intoa enemmän valoisampaan aikaan. Talvi jotenkin lamauttaa :)

      Poista
  6. Upeita kuvia! Ja jostain syystä minäkin liikutuin lukiessani tätä postausta! Sinusta huokuu onnellisuus <3

    VastaaPoista
  7. Nyt on kyllä paljon ollut blogeissa pohdintaa tulevasta, kaipa tämä vuoden vaihde on myös sellaista aikaa kun tapahtuu paljon muutoksia elämässä ja sitä kautta on luonnollista miettiä blogien jatkoa :)

    Olen myös huomannut, että ne blogit joissa tätä ei ole ääneen pohdittu - kuten omassani, niin päivittyvät kuitenkin hieman hitaammin. Liekö kiire, talvi, vai mikä mutta toisaalta lohdullista että ei ole vaan mun korvien välissä tämä asia, muutkin huomaavat ja kirjoittavat aiheesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt kyllä tuntuu olevan ihan erityisen paljon liikkeellä tätä! Varmasti talvella on ainakin osittain näppinsä pelissä :D

      Poista
  8. Täällä ilmoittautuu yksi tuore lukija! Teidän arki kuulostaa kovin samanmoiselta kuin meidänkin, meillä on nimittäin suht samanikäiset pojat :) Niin ja ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyykin käydä kurkkaamassa sunkin blogia :)

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.