Vuosikatsaus

Viimeisiä viedään! Uusivuosi on toinen vuoden lempijuhlistani heti joulun jälkeen. Rakastan uusia alkuja, ja vaikka tavallaan kyse on vain päivän vaihtumisesta toiseen, niin minulle siinä on jotain paljon symbolisempaa. Juuri nyt olen tosi innoissani kaikesta tulevasta!

Vuosi 2015 on ollut ehkä paras vuosi ikinä. Ihana, kasvattava, rakkaudentäyteinen, hullu, onnellinen. Siihen on sisältynyt tosi paljon uutta ja muutoksia, mutta oikeastaan pelkästään vain hyvässä. Meistä tuli kolme ja minusta äiti maailman tärkeimmälle pienelle ihmiselle. Kun katson tätä vuotta taaksepäin, niin tunnen itseni maailman onnekkaimmaksi. Tässäpä pieni yhteenveto meidän kuluneen vuoden tapahtumista, kuvituksena palasia omalta instagram-tililtäni.


T a m m i k u u 

Vuosi vaihtui rauhallisesti. Me oltiin Kamilin kanssa molemmat uudenvuodenaattona töissä; muistan, että mulla oli yhdeksän tunnin vuoro ja kuudelta kotiin päästyäni olin ihan kuollut. Vietettiin ensimmäistä kertaa uutta vuotta ihan vain kahdestaan kotosalla. Pelattiin Scrabblea, syötiin sipsejä ja keskiyöllä katsottiin raketteja meidän kodin läheiseltä pikkuvuorelta. Asuttiin silloin siis vielä Helsingissä, mutta oltiin jo päätetty että muutetaan Tampereelle vielä ennen vauvan syntymää.

Tammikuussa olin todella väsynyt, mutta tein myös tosi paljon töitä. Haalin niin paljon vuoroja kuin mahdollista, koska ajattelin että haluan olla tehokas ne viimeiset kuukaudet ennen vauvan syntymää ja säästää rahaa. Yliopistolla kävin enää muutamilla luennoilla. Tammikuussa tapeltiin myös puolalaisen byrokratian kanssa, kun yritettiin saada Kamilille kaikki naimisiinmenoa varten tarvittavat paperit ja niissä tuntui kestävän ikuisuus. Mun olo oli väsymyksestä huolimatta onnellinen ja odottavainen.


H e l m i k u u

Helmikuussa saatiin rakenneultrassa poikalupaus. Se ei yllättänyt, koska mulla oli ollut alusta alkaen jotenkin tosi vahva poikaolo, vaikka kaikki povasikin meille tyttöä. Meillä oli jo nimi valmiina, joten tuntui kivalta kun voitiin puhua vauvasta nimellä eikä aina vain vauvana. Aloin myös tuntea ensimmäistä kertaa vauvan potkut mahassa! Rakenneultran jälkeen kerrottiin vauvasta avoimesti, kun aiemmin raskaus oli ollut vain muutaman ihmisen tiedossa. Elämä pyöri aika paljon raskauden ympärillä ja arki oli aika tasaista, töitä ja yliopistoa. Käytiin usein Tampereella, etsittiin asuntoa ja Kamilille töitä. 


M a a l i s k u u 

Maaliskuussa tuli ensimmäiset valoisat kevätpäivät. Mun väsymys alkoi helpottaa, mutta tilalle tuli kasa kaikkia muita raskausvaivoja. Käytiin Tampereella katsomassa yhtä ihanaa asuntoa ja päätettiin ottaa se - siis tämä koti, jossa nyt asutaankin. Käytiin myös mun isovanhempieni luona Pohjanmaalla ja se oli tosi ihana reissu, Kamilillekin ensimmäinen kerta siellä. Välimatkaa on niin paljon, että näen mun isovanhempia harvoin, mikä on tosi harmi. Aloitin pitkän miettimisen jälkeen tämän blogin pitämisen. Kaipasin paikkaa, johon purkaa kaikkia raskaus- ja vauvajuttuja, koska mun lähipiirissä ei juuri ollut muita samassa elämäntilanteessa olevia. Loppukuusta raskausvaivat pahenivat entisestään ja jouduin jäämään sairauslomalle töistä.


H u h t i k u u 

Huhtikuu alkoi ultra- ja lääkärikäynnillä, ja mut määrättiin supistusten ja selkäkipujen takia sairauslomalle kesälomani alkuun asti. Tuntui hassulta yhtäkkiä olla vain kotona, kun olin tehnyt niin hullun lailla töitä koko alkuvuoden. Vietettiin Kamilin kanssa meidän neljävuotispäivää. Käytiin katsomassa Kulttuuritalolla ihana Rock the Ballet Romeo & Julia - esitys ja syömässä thaimaalaista, se on meidän vuosipäiväperinne. Pari päivää myöhemmin mentiin maistraatissa naimisiin. Vappuaattona muutettiin Tampereelle.


T o u k o k u u 

Toukokuun Kamil oli vielä töissä Helsingissä, joten asuin suurimman osan viikkoa yksin Tampereella. Oli paljon lämpimiä päiviä ja mun olo oli sen verran hyvä, että jaksoin tehdä paljon kävelylenkkejä Lalkan kanssa uusiin kotimaisemiin tutustuen. Tutustuin myös uusiin äitikavereihin, esimerkiksi ihanaan Hattaranpilven varjossa - blogin Eveen. Vauvan syntymä alkoi tuntua olevan koko ajan lähempänä ja lähempänä, tuntui ettei olisi jaksanut odottaa enää ollenkaan. Diabetekseni takia käytiin muutaman viikon välein ultrassa seuraamassa pojan kasvua, ja joka kerta se oli vain aina yhtä ihanaa päästä näkemään oma pikkuinen.


K e s ä k u u

Kamilin työt Helsingissä loppuivat. Olin koko kesäkuun ensimmäisen viikon ihan kamalassa flunssassa ja makasin sängynpohjalla. Muistan, kuinka sen piti olla oma hemmotteluviikkoni ennen vauvan syntymää, mutta sitten en jaksanutkaan tehdä yhtään mitään. Sain kutsuja muutamiin pääsykokeisiin, joihin olin hakenut keväällä. Meillä oli 8. päivä maanantaina taas ultra. Vauvan sydänäänet olivat melko korkeat, joten jäin osastolle tarkkailuun ja seuraavana päivänä päätettiin käynnistää synnytys, koska vauvan painoarvio lähenteli jo neljää kiloa. Se oli jännittävää, en ollut edes pakannut vielä sairaalakassia kun en osannut odottaa, että asiat tapahtuisivat ihan niin nopeasti. Lähetin sairaalasta viestejä kouluihin, että nyt en pääsekään pääsykokeisiin kun olen synnyttämässä... Torstaina 11. kesäkuuta Luka syntyi. Alku ei ollut mitenkään helppo, Luka joutui olemaan kymmenen päivää sairaalassa ja mekin vietettiin siellä kaikki mahdollinen valveillaoloaika. Juhannussunnuntaina saatiin vauva vihdoin kotiin enkä olisi voinut olla onnellisempi.


H e i n ä k u u 

Heinäkuu meni vauvaan keskittyen. Tuntuu, etten muista edes paljoa yksityiskohtia tuolta ajalta. Kamilin vanhemmat tulivat meille kahdeksi viikoksi ja pidettiin nimiäiset, vauva sai nimekseen Luka Franciszek. Heinäkuussa sain elämäni ensimmäisen insuliinishokin yöllä ja jouduin ambulanssilla sairaalaan. Sen jälkeen olen hieman pelännyt öitä ja nukkumaanmenoa. Muuten kuukausi oli tosi onnellinen, tutustuttiin uuteen perheenjäseneemme ja oli vain sellainen olo, että kaikki on nyt hyvin.


E l o k u u 

Elokuussa tehtiin ensimmäinen hieman pidempi retki vauvan kanssa, päiväreissu Fiskariin. Oli tosi lämmin ja kaikin puolin ihana päivä, ja koko matkakin meni Lukan kanssa todella hyvin. Luka oli ensimmäistä kertaa kipeänä, pienessä flunssassa, mikä onneksi kesti vain muutaman päivän mutta tuntui äidistä niin sydäntäsärkevältä! Elokuussa taisi tulla vasta ne oikein kunnon lämpimät kesäpäivät, me vietettiin paljon aikaa Lukan kanssa ulkona - puistoissa ja kahviloiden terasseilla, nautittiin elämästä. Minä kyllästyin pitkiin ja huonokuntoisiin hiuksiini, ja leikkasin ne lyhyiksi. 


S y y s k u u 

Tuntuu, etten hirveästi muista syyskuusta(kaan) mitään, vaikka vastahan se oli juuri. Täytin 26 vuotta, mutta kerrankaan en potenut ikäkriisiä, vaan ikä tuntui vain aika yhdentekevältä numerolta. Aloitettiin Lukan kanssa muskari. Vauva-arki alkoi ehkä viimeistään nyt tuntua sellaiselta, että kaikki ei ollut enää niin uutta ja ihmeellistä, vaan meille oli muodostuneet omat rytmimme ja juttumme.


L o k a k u u 

Luka täytti neljä kuukautta ja alkoi tuntua jo niin isolta vauvalta! Hän oppi kääntymään selältä vatsalleen eikä sitten enää juuri viihtynytkään muuten kuin mahallaan. Tehtiin ensimmäinen pieni ulkomaanreissu vauvan kanssa, kun käytiin Tukholman risteilyllä. Matka vauvan kanssa meni tosi hyvin ja samalla se oli meille vanhemmillekin mukava pieni irtiotto tästä perus kotiarjesta. Lokakuu oli myös blogin kannalta siitä merkittävä, että mua pyydettiin mukaan Lumoblogeihin, mistä olin tosi innoissani! 


M a r r a s k u u 

Marraskuun ensimmäisestä päivästä alkaen Kochanie oli virallisesti osa Lumoblogeja. Elämä oli aika tasaista ja onnellista, vaikka samaan aikaan aloin olla myös ensimmäistä kertaa vauvavuoden aikana tosi väsynyt. Kamil aloitti uudessa työpaikassa, mikä muutti meidän päivärytmiä tosi paljon ja siihen oli totuttelemista. Juhlittiin ensimmäistä isänpäivää, aloitettiin vauvakerho Lukan kanssa ja ilmoittauduttiin tammikuussa alkavaan vauvauintiin. Loppukuusta käytiin Helsingissä, Kamil ja Luka viettivät isä ja poika - päivää keskenään sillä välin, kun minä olin ihanissa Lumoblogien pikkujouluissa. 


J o u l u k u u 

Joulukuun alussa sairasteltiin koko perhe. Ensin Kamil, sitten Luka ja lopulta minä. Luka täytti puoli vuotta, täysimetys loppui ja aloitettiin maistelemaan kiinteitä. Joulukuussa meidän yöt ovat olleet aika levottomia ja väsymys on painanut, joten blogin postaustahtikin on ollut tavallista verkkaisempi. Jouluna Kamilin vanhemmat tulivat meille viikoksi ja vietettiin ihanaa perhejoulua meidän kotona. Uudenvuoden viettoon meillä ei ole mitään isompia suunnitelmia, aiotaan vain olla kolmistaan kotona, katsella varmaan parvekkeelta raketteja ja syödä jotain hyvää ruokaa Lukan mentyä nukkumaan. Sekin kuulostaa aika hyvältä just nyt.

xoxo Nelli

8 kommenttia

  1. Tää oli kiva postaus :) On ollut ihana seurata teidän elämää täällä blogissa, sulla on aina niin ihania kuvia ja kaunis tapa kirjottaa! Ihanaa uuttavuotta teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentista! <3 Ja onnellista uutta vuotta sinnekin!

      Poista
  2. Tapahtumarikas vuosi takana! :)

    Mulla alkoi kova väsymys painaa ihan noihin samoihin aikoihin marras-joulukuussa, ja mietin tässä, että voikohan se olla joku äitihormonien vaikutus mikä noin puolen vuoden jälkeen alkaa heiketä eikä enää auta jaksamaan yhtä hyvin?? Tai sitten pelkkää sattumaa tai vaan riittävästi kertynyttä univelkaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä :')

      Mä olen kans miettinyt, että varmaan johtuu osittain ainakin siitä, ettei ne äitihormonit auta enää samalla tavalla kuin alussa! Ja kesällä myös oli helpompi valvoa kun oli valoisaa...

      Poista
  3. Olipas kiva lukea tällainen pieni kertaus teidän vuodesta, kun löysni blogisi joskus syksyllä tai loppukesästä ja silloin juuri alkoi itsellä kauhea vilske elämässä, niin jäi vähän blogien lukeminen. Nyt yritän jatkossa kyllä löytää aikaa, joululomalla muistin taas miksi tämä bloggaaminen on niin kivaa puuhaa :) Ihania kuvia!

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.